Lue keskustelun säännöt.
Kun rakkaus ei riitä. Miten siitä toipuu?
24.11.2024 |
Niin, mä jouduin päästämään irti ei enempää tai vähempää kuin elämäni rakkaudesta koska se ei vaan riittänyt. Ja minäkin olin elämän rakkaus hänelle. Rakkautta meillä oli, on vieläkin. Olosuhteet vaan oli meitä vastaan. Oon ihan hajalla.
Kertokaa miten tästä toipuu? Varmaan teitä on muitakin jotka on olleet vastaavassa tilanteessa. Auttaako edes aika? Voin hukuttaa itseni töihin toki, ja paljon sitä teenkin, mutta ei tää kipu hellitä.
Kommentit (35)
Millaiset syyt eroon? Oliko varmasti oikea ratkaisu? Aina voi yrittää yhdessä uudelleen jos se molemmille osapuolille sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ei aina auta! Sitäpaitsi aika on rajallinen.
Se meni jo. Takaseinä näkyy jo.
Tervemenoa elämä ja rakkaus.
Nyt vain lusimista ja loppuliuku.
Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää ja moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan. Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa. Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.
Mitkä olosuhteet? Jos tämä on taas jotain varatun perään ruikutusta, sen voisi laittaa jo aloitukseen, mieluiten jo otsikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Millaiset syyt eroon? Oliko varmasti oikea ratkaisu? Aina voi yrittää yhdessä uudelleen jos se molemmille osapuolille sopii.
Mä ajattelen sen niin että joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Mutta sen verran pahasti itse hajosin että en missään nimessä voi ottaa enää sitä riskiä että yritettäisiin uudelleen.
Syyt on niin monitahoiset että en pysty niitä tässä alkaa selostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä olosuhteet? Jos tämä on taas jotain varatun perään ruikutusta, sen voisi laittaa jo aloitukseen, mieluiten jo otsikkoon.
Ei ole varatun perään ruikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää ja moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan. Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa. Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.
Niin. Sillä toisella osapuolella ei nyt sitten riittänyt kestävyys. Minä olisin ollut valmis ihan mihin vaan mutta ajattelin tosiaan sitten lopulta että ehkä suurin rakkauden osoitus on antaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset syyt eroon? Oliko varmasti oikea ratkaisu? Aina voi yrittää yhdessä uudelleen jos se molemmille osapuolille sopii.
Mä ajattelen sen niin että joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Mutta sen verran pahasti itse hajosin että en missään nimessä voi ottaa enää sitä riskiä että yritettäisiin uudelleen.
Syyt on niin monitahoiset että en pysty niitä tässä alkaa selostaa.
Väkivaltaa on oikeastaan ainoa asia mitä ei pidä antaa anteeksi. Pettäminen on usein vaan oire siitä että suhde pitää rakentaa toimimaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset syyt eroon? Oliko varmasti oikea ratkaisu? Aina voi yrittää yhdessä uudelleen jos se molemmille osapuolille sopii.
Mä ajattelen sen niin että joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Mutta sen verran pahasti itse hajosin että en missään nimessä voi ottaa enää sitä riskiä että yritettäisiin uudelleen.
Syyt on niin monitahoiset että en pysty niitä tässä alkaa selostaa.
Väkivaltaa on oikeastaan ainoa asia mitä ei pidä antaa anteeksi. Pettäminen on usein vaan oire siitä että suhde pitää rakentaa toimimaan paremmin.
Pettäminen on henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää ja moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan. Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa. Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.
Niin. Sillä toisella osapuolella ei nyt sitten riittänyt kestävyys. Minä olisin ollut valmis ihan mihin vaan mutta ajattelin tosiaan sitten lopulta että ehkä suurin rakkauden osoitus on antaa mennä.
Sille ei tietenkään mitään voi, jos toinen haluaa lähteä. Aloituksessa kuitenkin mainitsit, että olit myös itse tälle toiselle hänen elämänsä rakkaus. Mikäli asia oikeasti olisi noin, niin ei se toinen olisi lähtenyt. Joku tässä siis valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset syyt eroon? Oliko varmasti oikea ratkaisu? Aina voi yrittää yhdessä uudelleen jos se molemmille osapuolille sopii.
Mä ajattelen sen niin että joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Mutta sen verran pahasti itse hajosin että en missään nimessä voi ottaa enää sitä riskiä että yritettäisiin uudelleen.
Syyt on niin monitahoiset että en pysty niitä tässä alkaa selostaa.
Väkivaltaa on oikeastaan ainoa asia mitä ei pidä antaa anteeksi. Pettäminen on usein vaan oire siitä että suhde pitää rakentaa toimimaan paremmin.
Ei mitään väkivaltaa tai pettämistä tässä taustalla. Ihan vaan monimutkaisia kuvioita joihin ei ollut mitään quick fixiä.
Mä vaan eniten ehkä haluaisin kuulla kannustavia tarinoita kuinka tästäkin vielä toipuu vaikka just nyt ei siltä tunnukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää ja moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan. Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa. Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.
Niin. Sillä toisella osapuolella ei nyt sitten riittänyt kestävyys. Minä olisin ollut valmis ihan mihin vaan mutta ajattelin tosiaan sitten lopulta että ehkä suurin rakkauden osoitus on antaa mennä.
Sille ei tietenkään mitään voi, jos toinen lähtee. Mainitsit kuitenkin aloituksessa, että olit myös tälle toiselle hänen elämänsä rakkaus. Mikäli asia oikeasti olisi noin, ei hän olisi lähtenyt. Joku tässä siis valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää ja moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan. Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa. Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.
Niin. Sillä toisella osapuolella ei nyt sitten riittänyt kestävyys. Minä olisin ollut valmis ihan mihin vaan mutta ajattelin tosiaan sitten lopulta että ehkä suurin rakkauden osoitus on antaa mennä.
Sille ei tietenkään mitään voi, jos toinen haluaa lähteä. Aloituksessa kuitenkin mainitsit, että olit myös itse tälle toiselle hänen elämänsä rakkaus. Mikäli asia oikeasti olisi noin, niin ei se toinen olisi lähtenyt. Joku tässä siis valehtelee.
Kyllä minä tiedän olleeni sille toisellekin elämän rakkaus. Se ei nyt vaan riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää.
Moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan.
Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa.
Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.
TÄMÄ KITEYTETTYNÄ.
TURHIA EROJA SUURI OSA.
En usko että suuresta rakkaudesta on mahdollista päästä yli muulla tavoin kuin löytämällä joku toinen, joka herättää vähintään yhtä vahvat tunteet. Olen huomannut että kun itselläni on juttua jonkun toisen kanssa ja toiveita sen jutun onnistumisesta, "elämäni rakkaus" jää hetkeksi jonnekin taka-alalle. Kun tuosta jutusta ei sitten tulekaan mitään, hän alkaa taas pyörimään enemmän mielessäni. Kai ainut keino on vain se että vaikka pakottamalla tapaa muita ihmisiä ja jos hyvä tuuri käy, sieltä löytyy vielä suurempi rakkaus. Ei pidä jäädä kiinni ajatukseen että tietty ihminen on korvaamaton. Olen myös yrittänyt ajatella niin että elämän rakkauden kanssa ei voi tulla mitään esteitä - jos kaksi ihmistä on toisilleen tarkoitettu, he kyllä löytävät toistensa luokse.
Vierailija kirjoitti:
En usko että suuresta rakkaudesta on mahdollista päästä yli muulla tavoin kuin löytämällä joku toinen, joka herättää vähintään yhtä vahvat tunteet. Olen huomannut että kun itselläni on juttua jonkun toisen kanssa ja toiveita sen jutun onnistumisesta, "elämäni rakkaus" jää hetkeksi jonnekin taka-alalle. Kun tuosta jutusta ei sitten tulekaan mitään, hän alkaa taas pyörimään enemmän mielessäni. Kai ainut keino on vain se että vaikka pakottamalla tapaa muita ihmisiä ja jos hyvä tuuri käy, sieltä löytyy vielä suurempi rakkaus. Ei pidä jäädä kiinni ajatukseen että tietty ihminen on korvaamaton. Olen myös yrittänyt ajatella niin että elämän rakkauden kanssa ei voi tulla mitään esteitä - jos kaksi ihmistä on toisilleen tarkoitettu, he kyllä löytävät toistensa luokse.
En usko että voi tulla enää ketään toista. Olin aika kypsässä iässä kun tapasin tämän elämäni rakkauden. Melkein 50. Ei ollut tullut toista sellaista vastaan aiemmin. Pidän äärimmäisen epätodennäköisenä että sellaista tulee enää vastaan, enkä edes halua sitä.
Ajattelin ja sanoin sen ääneenkin jo tuon suhteen aikana että jos tämä rakkaus ja tämä suhde ei kestä, mikään ei kestä.
No, ei se loppunut, mutta ei se riittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että suuresta rakkaudesta on mahdollista päästä yli muulla tavoin kuin löytämällä joku toinen, joka herättää vähintään yhtä vahvat tunteet. Olen huomannut että kun itselläni on juttua jonkun toisen kanssa ja toiveita sen jutun onnistumisesta, "elämäni rakkaus" jää hetkeksi jonnekin taka-alalle. Kun tuosta jutusta ei sitten tulekaan mitään, hän alkaa taas pyörimään enemmän mielessäni. Kai ainut keino on vain se että vaikka pakottamalla tapaa muita ihmisiä ja jos hyvä tuuri käy, sieltä löytyy vielä suurempi rakkaus. Ei pidä jäädä kiinni ajatukseen että tietty ihminen on korvaamaton. Olen myös yrittänyt ajatella niin että elämän rakkauden kanssa ei voi tulla mitään esteitä - jos kaksi ihmistä on toisilleen tarkoitettu, he kyllä löytävät toistensa luokse.
En usko että voi tulla enää ketään toista. Olin aika kypsässä iässä kun tapasin tämän
Kysyt aloituksessa neuvoja toipumiseen mutta tosiasiassa et edes halua toipua, vaan ennemmin pidät itsepäisesti tästä ihmisestä kiinni. Valinta se on tietysti sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että suuresta rakkaudesta on mahdollista päästä yli muulla tavoin kuin löytämällä joku toinen, joka herättää vähintään yhtä vahvat tunteet. Olen huomannut että kun itselläni on juttua jonkun toisen kanssa ja toiveita sen jutun onnistumisesta, "elämäni rakkaus" jää hetkeksi jonnekin taka-alalle. Kun tuosta jutusta ei sitten tulekaan mitään, hän alkaa taas pyörimään enemmän mielessäni. Kai ainut keino on vain se että vaikka pakottamalla tapaa muita ihmisiä ja jos hyvä tuuri käy, sieltä löytyy vielä suurempi rakkaus. Ei pidä jäädä kiinni ajatukseen että tietty ihminen on korvaamaton. Olen myös yrittänyt ajatella niin että elämän rakkauden kanssa ei voi tulla mitään esteitä - jos kaksi ihmistä on toisilleen tarkoitettu, he kyllä löytävät toistensa luokse.
En usko että voi tulla enää ketään tois
Tietysti haluan toipua mutta en halua kokea samaa enää koskaan. Ei tule enää ketään toista. Ei se tarkoita sitä että pidän kiinni. Se tarkoittaa sitä että haluan toipua ihan omin avuin. Olen palasina, enkä usko että uusi suhde on ratkaisu.
Onhan tuo lohduton tilanne ja kestää aikansa et pahin kipu helpottaa. Silti mä kannustaisin ajattelemaan niin että vielä voi olla sulle parempaa luvassa. Itse ihastuin ja rakastuin palavasti työkaveriin vaikka oltiin molemmat naimisissa ja lapsiakin. Ero tuli itselleni (toki tämä rakkaus ei ollut syy vaan nopeutti väistämätöntä) mutta koskaan me ei yhteen päädytty vaikka mä ja hänkin koki tän olevan elämän rakkaus. Hän jäi vaimon ja sukulaisten painostuksesta ja pelosta (uskosin) onnettomaan avioliittoon. Oikeesti ajattelinkin niin että tämä oli mun mahdollisuus johonkin elämää suurempaan rakkauteen ja toipumiseen meni lähes 3 vuotta.
Olin tuolloin 41v. Niimpä kuitenkin kävi että näin 47v iässä olen kolmatta vuotta aivan ihanassa parisuhteessa. Todella onnellinen olen, kaikki on loksahtanut paikoilleen ja kun katson taaksepäin niin se mitä sillon luulin rakkaudeksi ei ollut lopulta sitä. Tässä olen niin onnellinen että sydän pakahtuu ja lapseni tykkäävät hänestä myös, on edetty kaikessa rauhassa ja opittu luottamaan ja rakastamaan toista sillä tavalla mitä en itsestäni olisi uskonut että on mahdollista edes.
Älä menetä toivoa!
😢