Kun rakkaus ei riitä. Miten siitä toipuu?

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää ja moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan. Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa. Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.

Mistä Hollywood-elokuvista näitä opitaan? Parisuhteen ei todellakaan kuulu olla taistelua ja jatkuvasti vaikeaa.

Romanttinen rakkaus ei ole mikään ihmelääke, joka pitkällä tähtäimellä saa ihmiset paranemaan mt-ongelmista, persoonallisuushäiriöistä, addiktioista tmv. On myös monia ajoitukseen ja elämäntilanteisiin liittyviä asioita, jotka tekevät suhteen mahdottomaksi. Ehkä ei kuitenkaan kannata rikkoa perhettä tai yrittää asua maatilalla sikojen keskellä, jos on kaupunkilaistyttö.

Minä kyllä keksin monta asiaa, jotka voivat tehdä suhteen mahdottomaksi, vaikka rakkautta olisi. Jossain vaiheessa on paras sitten viheltää peli poikki. 

N53

Vitu.lla pää.hän ja .yr.vällä tak.raiv.oon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset syyt eroon? Oliko varmasti oikea ratkaisu? Aina voi yrittää yhdessä uudelleen jos se molemmille osapuolille sopii.

Mä ajattelen sen niin että joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Mutta sen verran pahasti itse hajosin että en missään nimessä voi ottaa enää sitä riskiä että yritettäisiin uudelleen. 

Syyt on niin monitahoiset että en pysty niitä tässä alkaa selostaa. 

 Väkivaltaa on oikeastaan ainoa asia mitä ei pidä antaa anteeksi. Pettäminen on usein vaan oire siitä että suhde pitää rakentaa toimimaan paremmin.

Pettäminen on väkivaltaa myös.

Jonain päivänä kyllästyt rypemään itsesäälissä ja elämä jatkuu taas. Niin se menee. 

Aikaa on vielä jäljellä. Ota nyt yhteys siihen viimeistään jouluksi ja aloitatte alusta mahdollisimman tyhjältä pöydältä kuin uudessa suhteessa ilman yhteistä menneisyyttä. Katsotte sitten mitä siitä tulee. Jos tulee vaikka syväkin ystävyyssuhde jos avioliitto ilman seksiäkään ei käy.  

 

Okei, kiitos kommenteista vielä. Eli aika auttaa. Sepäivä tulee vielä jolloin ei enää tunnu näin pahalta. Täytyy uskoa siihen. 

Viikonloput on pahimpia. Arkena voi tehdä niin paljon töitä että ei ehdi ajatella. 

Mulla oli aikoinaan etäsuhde toisessa maassa asuvan kanssa. Molemmat oltiin yksinhuoltajia ja todella rakastuneita, mutta kun ei mahdollisuutta tulevaisuuden suunnitteluun yhdessä, niin erottiin. Oli kauheaa, mutta löysin uutta sisältöä opiskeluista ja jo parin vuoden päästä uusi työkin, jonka tiimoilta tapasin sitten uuden miehen. Elämä yllättää. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää ja moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan. Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa. Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.

Ei todellakaan riitä. Toimivaan ja tyydyttävään parisuhteeseen tarvitaan niin paljon muutakin kuin rakkautta. Ei rakkauden nimissä kannata kärsiä ja puristaa väkisin, siitä ei seuraa mitään hyvää. Parisuhteen kuuluu olla pääosin helppoa, mukavaa, vahvistavaa ja täynnä lämpöä ja yhteyttä. Vaikeita aikoja on tietysti aina, mutta suhteen ei kuulu olla koko ajan vaikeaa, kompromissista toiseen rimpuilua eikä hampaat irvessä yrittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus riittää kyllä aina. Ihmisten kestävyys vaan harvemmin riittää ja moni valitsee mieluummin luovuttamisen taistelemisen sijaan. Vaikeita olosuhteita ja aikoja tulee jokaisessa suhteessa. Niissä sitten punnitaan, ketkä haluavat oikeasti taistella suhteen puolesta.

Ei todellakaan riitä. Toimivaan ja tyydyttävään parisuhteeseen tarvitaan niin paljon muutakin kuin rakkautta. Ei rakkauden nimissä kannata kärsiä ja puristaa väkisin, siitä ei seuraa mitään hyvää. Parisuhteen kuuluu olla pääosin helppoa, mukavaa, vahvistavaa ja täynnä lämpöä ja yhteyttä. Vaikeita aikoja on tietysti aina, mutta suhteen ei kuulu olla koko ajan vaikeaa, kompromissista toiseen rimpuilua eikä hampaat irvessä yrittämistä.

Itse valitsen koska tahansa mielummin vaikean suhteen suuren rakkauden kanssa kuin helpon suhteen, jossa tunne ei ole yhtä voimakas.

Ei suurin rakkaus mene pois, sikäli mikäli rakkautta voi jotenkin arvostaa ja vertailla. Oikea rakkaus on luontevaa ja omalla tavalla helppoa, sisäinen varma tunne jossa sielut pystyy rauhoittumaan yhdessä ja josta lopulta saa voimaa. Tunnevaihtelut on eri asia.

Kuka vielä väittää että pettäminen ei mitään haittaa. Näinä aikoina se voi olla jopa tap@avaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo lohduton tilanne ja kestää aikansa et pahin kipu helpottaa. Silti mä kannustaisin ajattelemaan niin että vielä voi olla sulle parempaa luvassa. Itse ihastuin ja rakastuin palavasti työkaveriin vaikka oltiin molemmat naimisissa ja lapsiakin. Ero tuli itselleni (toki tämä rakkaus ei ollut syy vaan nopeutti väistämätöntä) mutta koskaan me ei yhteen päädytty vaikka mä ja hänkin koki tän olevan elämän rakkaus. Hän jäi vaimon ja sukulaisten painostuksesta ja pelosta (uskosin) onnettomaan avioliittoon. Oikeesti ajattelinkin niin että tämä oli mun mahdollisuus johonkin elämää suurempaan rakkauteen ja toipumiseen meni lähes 3 vuotta. 

Olin tuolloin 41v. Niimpä kuitenkin kävi että näin 47v iässä olen kolmatta vuotta aivan ihanassa parisuhteessa. Todella onnellinen olen, kaikki on loksahtanut paikoilleen ja kun katson taaksepäin niin se mitä sillon luulin rakkaudeksi ei ollut lopulta sitä. Tässä olen niin onnellinen että sydän pak

Tämä. Vaikka olette jo "kypsiä" niin kyllä tämä on todennäköisin skenaario.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset syyt eroon? Oliko varmasti oikea ratkaisu? Aina voi yrittää yhdessä uudelleen jos se molemmille osapuolille sopii.

Mä ajattelen sen niin että joskus suurinta rakkautta on päästää irti. Mutta sen verran pahasti itse hajosin että en missään nimessä voi ottaa enää sitä riskiä että yritettäisiin uudelleen. 

Syyt on niin monitahoiset että en pysty niitä tässä alkaa selostaa. 

 Väkivaltaa on oikeastaan ainoa asia mitä ei pidä antaa anteeksi. Pettäminen on usein vaan oire siitä että suhde pitää rakentaa toimimaan paremmin.

Ei mitään väkivaltaa tai pettämistä tässä taustalla. Ihan vaan monimutkaisia kuvioita joihin ei ollut mitään quick fixiä. 

Mä vaan eniten ehkä haluaisi

Kyllä tuostakin selviää, vaikkei välttämättä ihan ehjänä. Aika on ihmeellinen lääke, se parantaa, vaikka aina ei jaksaisi uskoa, kun se ei yleensä ihan hetkessä tapahdu. Lisäksi on hyväksyttävä, että jää kipupisteitä, jotka saattavat vaivata läpi elämän.  Alkuun sattuu enemmän, lientyen ajan kanssa, ja joitten kanssa pystyy askel kerrallaan jatkamaan eteenpäin. Näin se vaan on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ei todellakaan riitä. Toimivaan ja tyydyttävään parisuhteeseen tarvitaan niin paljon muutakin kuin rakkautta. Ei rakkauden nimissä kannata kärsiä ja puristaa väkisin, siitä ei seuraa mitään hyvää. Parisuhteen kuuluu olla pääosin helppoa, mukavaa, vahvistavaa ja täynnä lämpöä ja yhteyttä. Vaikeita aikoja on tietysti aina, mutta suhteen ei kuulu olla koko ajan vaikeaa, kompromissista toiseen rimpuilua eikä hampaat irvessä yrittämistä.

Itse valitsen koska tahansa mielummin vaikean suhteen suuren rakkauden kanssa kuin helpon suhteen, jossa tunne ei ole yhtä voimakas.

Jos sinulle on olemassa vain nämä kaksi vaihtoehtoa niin suosittelen terapiaa. Olet koukussa traumakemiallisiin ihmissuhteisiin. Vain ne saavat sinut tuntemaan suurta rakkautta. Todella monilla toteutuu nämä molemmat, suuri rakkaus ja helppo suhde. Minullakin on ollut tällainen suhde jo yli 20 vuotta.

Ap miksi ettet muuta olosuhteita, jos kumpikin rakastatte toisianne?