Miksi kaikki ei pue lapsia juhliin asianmukaisesti?

Mä olen kasvanut pienituloisessa duunariperheessä, meillä korostettiin kuitenkin aina tapakasvatusta ja asianmukainen pukeutuminen on iso osa sitä. 

Olen kiitollinen vanhemmilleni että meille on kotona opetettu käytöstavat,  se on auttanut elämässä eteenpäin, minä ja sisarukseni ollaan kaikki tehty isohko luokkahyppy helposti kun ollaan koulutuksen lisäksi osattu sujahtaa sujuvasti erilaisiin porukoihin.

Nyt kun elän omassa perheessä mukavaa ylemmän keskiluokan elämää niin jatkan samalla linjalla. Lapset ovat hyväkäytöksisiä ja tilanteeseen sopivasti puettu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä on aikuisiakin, jotka eivät osaa pukeutua. Minun ylioppilasjuhliini on tultu ulkoiluvaatteissa. Tuollainen jotenkin laskee fiilistä ja juhlatunnelmaa, kun ei ole juhlallista porukkaa juhlissa.

Toiseksi, olen valmistunut myös ammattiopistosta. Siellä vain osalla ihmisistä oli juhlavaatteet päällä toisin kuin ylioppilasjuhlissa ylioppilailla.

Juu, tuttua touhua, isäni puoleinen suku on juuri tuollaista, joille farkut on juhlava vaate ja muuten ollaan verkkareissa. Isäni kysyi kauhuissaan että täytyykö yo-juhliini laittaa kauluspaita. Hänen siskonsa puolestaan järjesti poikansa yo-juhlat tunikassa

Siksi koska suomalainen menee ristiäisistä hautajaisiin univormussaa, eli farkuissa. Siihen vielä joku metallikalinabändin huppari, niin jess... Mä en tajua tällaista, ihan jo kohteliaisuudesta sitä pitäisi tajuta jotain muuta päälleen vetää. 

Tämä ketju on aivan sekopäinen. Osa puhuu niin sanotusti aidasta, toiset aidanseipäästä. Osa käsittää keskustelun koskemaan pelkästään hautajaisia, osa juhlapukeutumista ylipäänsä.

Itse en esimerkiksi ole niin tarkka siitä, että pienellä lapsella täytyy olla hautajaisissa kokomustaa. Toki se on ideaali, mutta hyväksyisin omallekin lapselle minkä tahansa siistin, tumman sävyisen asun.

Se mitä itse olen ihmetellyt, on oikeasti olematon pukeutuminen, kuten arvokkaampiin tilaisuuksiin (pyöreät syntymäpäivät, häät, ristiäiset yms.) saapuminen esimerkiksi collegeasussa tai muissa arkivaatteissa. Näitäkin olen nähnyt jopa ihan yläkouluikäisillä lapsilla. Tällaisissakaan tilaisuuksissa en väistämättä vaatisi pieniltä lapsilta samaa pukukoodia kuin aikuisilta, mutta siisti, tilanteenmukainen pukeutuminen on lapsillakin paikallaan. Tällaista ei ole leggingsit, collegehousut tai hupparit.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä täällä suomessakin on kulttuurieroja. Minusta se nyt vaan on sivistymätöntä mennä juhliin niin, että ei noudata pukukoodia. Joku tuohon kirjoitti, että kukaan ei muista mitä jollakulla oli päällä. KYLLÄ MUISTAA! Sinä osoitat kunnioitusta juhlan järjestäjää kohtaan pukeutumalla siten kuin ko. tason juhlaan kuuluu. Samalla kasvatat lastasi tapakulttuuriin. 

Kulttuurierot ovat todellisia. Olen kokenut kunnon kulttuurishokin miehen suvun suhteen. En ole vielä sellaisessa tilaisuudessa ollut, johon ko. suku olisi saapunut muissa kuin arkivaatteissa.

Miehen sukulainen järjestää lähisuvulle joka vuosi joulun alla glögijuhlan. Ensimmäisenä vuonna sinne mennessä pukeuduin kuten itse ajattelin joulunajan JUHLAAN pukeuduttavan. Laitoin pitkän hameen, siistin puseron, laitoin hiukset siististi hieman arjesta poikkeavalla tavalla jne, perusjuttuja. Paikalle saavuttua muut olivat täysin kotivaatteissa, collegehousuja, trikoopuseroita, legginssejä yms. 

Itse olen jo lapsuudessa tottunut pukeutumaan pienempiinkin kokoontumisiin siististi, meillä jopa sunnuntailounas oman perheen kesken oli tapahtuma, johon ei ihan kotivaatteissa osallistuttu. 

Kaiken lisäksi miehen suku on keskimäärin merkittävästi koulutetumpaa väkeä kuin omani, ei siis ole aina sosioekonomisesta asemastakaan kiinni.

Muistan hyvin kun menin ekaa kertaa poikaystäväni kotiin joulunviettoon. Olin tottunut pukeutumaan kivasti jouluillalliselle, mutta siellä joulupöytään tultiin lähes suoraan saunasta. 

Monia ehkä yllättää se, että maalla ainakin ennen pukeuduttiin. 80-luvulla todellakin haluttiin eroon haisevista navettavaatteista ja haluttiin laittautua juhlavaksi silloin kun oli juhlan aika. Juhlavaatteet löytyi kaikilta, vaikka vähävaraisia oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei pelkästään pukeutuminen mutta se että jotkin nämä muumipaitaiset tahrapaidat saavat rääkyä ja käyttäytyä kuin mitkäkin kauhukakarat. Räkäistä nenää pyyhitään juhlapöytäliinaan ja juostaan kuin viimeistä päivää, ruokaa levitetään ympäriinsä koska meidän uniikki lumihiutale Ernesti- Magdalena saa tehdä mitä huvittaa. 

No tämä! Lapsen vanhemman pitää esim häissä ymmärtää viedä lapsi pois, jos se alkaa itkemään. Riippuen tietysti kuinka läheinen on hääparin kanssa. Sama hautajaisissa. Se päivä on kuitenkin sen hääparin päivä.

Minusta lähimpien omaisten ei tarvi lähteä esimerkiksi hautajaisissa mihinkään edes itkevän lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä on aikuisiakin, jotka eivät osaa pukeutua. Minun ylioppilasjuhliini on tultu ulkoiluvaatteissa. Tuollainen jotenkin laskee fiilistä ja juhlatunnelmaa, kun ei ole juhlallista porukkaa juhlissa.

Toiseksi, olen valmistunut myös ammattiopistosta. Siellä vain osalla ihmisistä oli juhlavaatteet päällä toisin kuin ylioppilasjuhlissa ylioppilailla.

Juu, isäni puolen sukulaiset ovat tällaisia, omien lasten yo-juhliinkin pystytään nipin napin laittamaan farkut ja leggingsit+tunikan verkkareiden ja hupparin sijasta. Eipä kai ihmekään että me lapset ollaan oltu nuorempina niitä Angry Birds-paidassa, släbäreissä, revityissä farkuissa tai minishortseissa juhlijoita, tosin eipä se näiden sukulaisten keskuudessa mitenkään joukosta erotu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis me asutaan alueella, jolla on aika huono maine, paljon vuokrataloja ym., eli ei ehkä keskimäärin sitä sivistyneintä väkeä. Silti lapsista melkein kaikilla on ollut joulu- ja kevätjuhlissa ihan juhlavaatteet. Joku yksi tai kaksi on siellä hupparissa, mutta he kyllä erottuu joukosta. 

Samoin me ja lähes jokaisella pojalla taisi olla puku, kun ysiluokka päättyi. Jos ei pukua, niin ainakin kauluspaita, yksikään ei ollut verkkareissa. Me vuokrattiin puku, koska pojalla ei ollut ja kasvavalle nuorelle ei kannattanut vielä ostaa. Ja lapset kävi koulunsa tosiaan pahamaineisessa lähiössä.

 

Kuuluu nykyään 9 luokan tapoihin pitää pukua päällä.

Viimeinen viikko se oli joka päivä koulussa.

Minusta on tosi

Sekin juttu lähtenyt tulijoilta, kun haluavat olla kuten amerikan räppärit.

Ilmeisesti sulla ei ole mitään käsitystä, miten rajoittavaa aistiyliherkkyys pahimmillaan voi olla. Ei ole todellakaan kasvatuskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kummaa, miten nykyään ei muka ole varaa hankkia lapsilleen asiallisia vaatteita. Kun minä olin lapsi monta vuosikymmentä sitten pian pula-ajan jälkeen ja useimmat perheet olivat vähävaraisia tai köyhiä, mutta silti lapsilla oli yleensä arkivaatteiden lisäksi pyhä- / juhlavaatteet. Ne olivat usein sellaisia, että aikanaan se siirtyivät arkikäyttöön. Muistan, miten joskus lähdettiin arki-iltana kylään ja silloinkin puettiin ylle jotain siistimpää ja parempaa, vaikkei mitään juhla-asuja.

 

Pula-ajan jälkeen?? Moni muukin asia on muuttunut siitä. Esim naiset pitävät nykyään housuja, voi herranjumala! Ihan noin kauas ei auta kyllä tyyli- tai tapavertailua tehdä. Jos tuota aikaa kaipaa, niin miehellä oli AINA puku (paitsi maalaisilla ja tehdästyöläisillä) mutta kaupungissa aina puku. Naisilla aina hame, j

Juu, totta. Kerroit juuri monta hyvää syytä mennä muumipaidassa hautajaisiin ja löröverkkareissa häihin

Niinkö sinusta? Mene muualle harjoittelemaan luetun ymmärtämistä, tule sitten jatkamaan keskustelua. 

Mä pukeudun ainakin tilaisuuksiin aina "väärin" ihan vaan sen takia että kaiken maailman pukeutumiskyttääjiä ottaisi päähän.

Vierailija kirjoitti:

Mä pukeudun ainakin tilaisuuksiin aina "väärin" ihan vaan sen takia että kaiken maailman pukeutumiskyttääjiä ottaisi päähän.

Tiesitkö, että osoitat käytökselläsi ja ajatusmaailmallasi olevasi ihan pelle?

Mitä se sinua haittaa? Kaikilla ei ole rahaa, kaikki eivät halua panostaa. Onko ulkonäkö niin tärkeää sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Parhaan ystäväni hautajaisissa oli joku suttuinen 4-vuotias muumipaidassa. 

Siis ihmisillä on surua ja sinä kyttäät heidän lastensa vaatteita? Entä jos muumipaita lohdutti sitä lasta ja oli hänelle tärkeä asia surun keskellä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Parhaan ystäväni hautajaisissa oli joku suttuinen 4-vuotias muumipaidassa. 

Siis ihmisillä on surua ja sinä kyttäät heidän lastensa vaatteita? Entä jos muumipaita lohdutti sitä lasta ja oli hänelle tärkeä asia surun keskellä? 

Jestas, mitä lässytystä

Ei se ole mitään lässytystä, että suhtautuu empaattisesti surevaan ihmiseen. 

Ajattelisin että tilanteen mukaan toimiminen on tärkeämpää kuin joustamattomat säännöy ja käytännöt. Lasteni isä kuoli lasten ollessa 8v ja 6v, nuorin oli vauva. Kuolema tapahtui yllättäen, eikä todellakaan ollut jaksamista alkaa vääntää lasten kanssa pukeutumisesta tarpeettomasti. Varsinkin vanhin oireili tosi paljon isänsä kuolemaa, eikä voinut hyväksyä tapahtunutta. Siksi hänelle oli todella vaikea paikka tulla koko hautajaisiin, koska se oli konkreettinen todiste siitä että isä on kuollut.

Sama homma kaikkien hautajaisiin liittyvien asioiden kanssa., hän ei voinut sietää tummia housuja ja kauluspaitaa. Hän osallistui lopulta vaaleissa puuvillahousuissa jotka oli ostettu saman kesän syntymäpäiväjuhliin sekä yksivärisessä sinisessä t-paidassa. Minusta se oli ihan ok, kun se sai lapsen olon tuntumaan edes vähän siedettävämmältä hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään lässytystä, että suhtautuu empaattisesti surevaan ihmiseen. 

Surevat ihmiset saavat empatianne, mutta asianmukaisesti pukeutuvat surevat ihmiset eivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mitään lässytystä, että suhtautuu empaattisesti surevaan ihmiseen. 

Surevat ihmiset saavat empatianne, mutta asianmukaisesti pukeutuvat surevat ihmiset eivät?

Tämä on just se asia, joka itseäni rasittaa näissä keskusteluissa. Etikettiä noudattamattomat surevatkin aidommin ja enemmän, koska kuka muu nyt pukeutumiseen jaksaa kiinnittää huomiota surun hetkellä kuin pinnallinen ihminen.

Haloo, surupukeutuminen on suomalainen vuosisatainen tapa, eikä mikään nykyajan keksintö, jota voidaan tuosta vain muuttaa kun jotakuta ei huvita. Sama kuin haukkuisitte kaikki, jotka ovat joskus viettäneet perinteisiä hautajaisia.