Nainen kysymys sinulle jos pääsit aivokirurgin kanssa, minkälaisia keskusteluja kävisit hänen kanssaan

Miltä aivot maistuu?

Miltä aivot tuntuu käsissä?

Miltä tuntuu, kun on aivot?

Miltä tuntuu, kun on persuaivot?

Onko ne kevyet?

Onko aivoilla eroja?

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia.

Ihan aivokasvaintani ja hoiyosuunnitelmaani koskevia kysymyksiäni. Minua ei kiinnosta tippaakaan small talk lääkärinvastaanotolla ja en vain osaa olla mukava ja kysyä, että onko mukavia lomasuunnitelmia tiedossa tai vastaavaa, kun omass mielessäni tärkein asia on omaa terveyttäni koskeva asia.

Paljon aivot maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen aivot on kyllä kiehtova elin, mutta en oikein tiedä jaksaako aivokirurgi jauhaa niistä vapaa-ajallaankin. Jos olisin sellaisen kanssa naimisissa niin puhuttaisiin varmaan normi asioista kuten kumpi lenkittää koiran  ja mitä syötäisiin. Ja sitten mitä nyt mieleen tuleekaan maailman menosta tai kirjallisuudesta tai jotain. 

se on niin ihmiskohtaista. Seurustelen lääkärin kanssa ja kyllä me lääketieteestä puhutaan aika paljonkin, kun meitä molempia se kiinnostaa. häntä ammatillisesti, minua muuten vain. toki me nyt muustakin puhutaan. tuntemissani akateemisissa perheissä puhutaan aika paljn yhteiskunnallisista ja tieteellisistä asioista, akateemisuus kun tarkoittaa sitä, että koko ajan pitää opiskella uutta ja päivittää tietojaan, niin on vain luonnollista, että

kotiin tulee nettiyhteydet ja sieltä luetaan uusia tieteellisiä tutkimuksia, tutustutaan koulutustarjontaan, kouluttaudutaan (etenkin nykypäivänä vielä) etänäkin.

Olen jutellut aivokirurgien kanssa joitain kertoja. Usein työpaikan hississä. Esim. on ilmoja pidellyt, kylläpäs tämä hissi nyt kulkee hitaasti, joskus on jotain aamun uutisotsikkoa päivitelty. Joskus olen myös puhunut puhelimessa jotain työasiaa. 

Vierailija kirjoitti:

se että pitää koko ajan opiskella uutta, ei merkitse sitä, että on ikuinen opiskelija

Kyllä merkitsee. Opiskelija jo sanana sisältää sen, että opiskellaan. Jos ihminen ei ole opiskelija, ei hänen ole mikään pakko opiskella koko ajan. Aika harva opiskelijakaan koko aikaa opiskelee. Kyllä ne välillä ryyppää ja nussiikin. 

Ikuinen opiskelija on henkilö joka ei koskaan valmistu, vaan vain opiskelee

Näkeeköhän se ruumiin avaaja esim. sen onko ihmisen kasvoilla irvistys vaiko rauhallinen hymy, että minkälaiset enkelit on tulleet häntä hakemaan joko Jumalan vai saatanan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se että pitää koko ajan opiskella uutta, ei merkitse sitä, että on ikuinen opiskelija

Kyllä merkitsee. Opiskelija jo sanana sisältää sen, että opiskellaan. Jos ihminen ei ole opiskelija, ei hänen ole mikään pakko opiskella koko ajan. Aika harva opiskelijakaan koko aikaa opiskelee. Kyllä ne välillä ryyppää ja nussiikin. 

Ikuinen opiskelija on henkilö joka ei koskaan valmistu, vaan vain opiskelee

Tai sitten valmistuu ja opiskelee taas uutta

Mitä ap selittää? Mitä ihmeellistä on aivokirurgeissa. En ehkä naimisiin menisi, koska olen kuullut huhua, jonka mukaan kirurgit ovat pääasiassa narskuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen jos satut pääsemään naimisiin aivokirurgin (miehen) kanssa ja tekemään ns. luokkanousun niin kiinnostaisi tietää mitä yhteistä teillä olisi niin kuin keskustelujen yms. puolesta.

Ei me keskusteltaisi. Aika menisi ihan muihin hommiin.

Jep, nimittäin se kirurgi olisi todnäk. 90% ajasta töissä, menossa tai tulossa johonkin konferenssiin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se että pitää koko ajan opiskella uutta, ei merkitse sitä, että on ikuinen opiskelija

Kyllä merkitsee. Opiskelija jo sanana sisältää sen, että opiskellaan. Jos ihminen ei ole opiskelija, ei hänen ole mikään pakko opiskella koko ajan. Aika harva opiskelijakaan koko aikaa opiskelee. Kyllä ne välillä ryyppää ja nussiikin. 

Ikuinen opiskelija on henkilö joka ei koskaan valmistu, vaan vain opiskelee

Ei välttämättä. On myös ikuisia opiskelijoita, jotka valmistuttuaan aloittavat uuden tutkinnon suorittamisen ja toistavat tätä kaavaa uudestaan ja uudestaan. Tunnen yhden tällaisen. Hän on 48v ja on opiskellut viimeiset 25v. Aina valmistunut tavoiteajassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen aivot on kyllä kiehtova elin, mutta en oikein tiedä jaksaako aivokirurgi jauhaa niistä vapaa-ajallaankin. Jos olisin sellaisen kanssa naimisissa niin puhuttaisiin varmaan normi asioista kuten kumpi lenkittää koiran  ja mitä syötäisiin. Ja sitten mitä nyt mieleen tuleekaan maailman menosta tai kirjallisuudesta tai jotain. 

se on niin ihmiskohtaista. Seurustelen lääkärin kanssa ja kyllä me lääketieteestä puhutaan aika paljonkin, kun meitä molempia se kiinnostaa. häntä ammatillisesti, minua muuten vain. toki me nyt muustakin puhutaan. tuntemissani akateemisissa perheissä puhutaan aika paljn yhteiskunnallisista ja tieteellisistä asioista, akateemisuus kun tarkoittaa sitä, että koko ajan pitää opiskella uutta ja päivittää tietojaan, niin on vain luonnollista, että niitä sitten voi puhua vaikka kotona, koska kotona opsikellaan vapaa-ajallakin.

Mun tuntemat akateemiset puhuu kyllä useimmiten ne oman alan asiat kollegoiden kanssa, he kun ymmärtää tosiaan paremmin, kotona sitten muut aiheet. Toki tieteestä jne voidaan yleisesti olla kiinnostuneita, mutta toisaalta on niitäkin joitten kanssa tuntuu ettei kertakaikkiaan voi puhua kuin jostain tosi arkisesta. Ihmisiä on niin erilaisia. 

Viimeksi keskusteltimme videopeleistä. 

N40, kaveripiirissä aivokirurgi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen aivot on kyllä kiehtova elin, mutta en oikein tiedä jaksaako aivokirurgi jauhaa niistä vapaa-ajallaankin. Jos olisin sellaisen kanssa naimisissa niin puhuttaisiin varmaan normi asioista kuten kumpi lenkittää koiran  ja mitä syötäisiin. Ja sitten mitä nyt mieleen tuleekaan maailman menosta tai kirjallisuudesta tai jotain. 

se on niin ihmiskohtaista. Seurustelen lääkärin kanssa ja kyllä me lääketieteestä puhutaan aika paljonkin, kun meitä molempia se kiinnostaa. häntä ammatillisesti, minua muuten vain. toki me nyt muustakin puhutaan. tuntemissani akateemisissa perheissä puhutaan aika paljn yhteiskunnallisista ja tieteellisistä asioista, akateemisuus kun tarkoittaa sitä, että koko ajan pitää opiskella uutta ja päivittää tietojaan, niin on vain luonnollista, että niitä sitten voi puhua vaikka kotona, koska kotona

so? missähän väitin, että oma kokemukseni pätisi kaikkiin?

Mielelläni oppimisin hänen avustuksellaan operoimaan aivoja. Hän voisi opastaa mitä tehdään ja miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon aivot maksaa?

Mustassa pörssissä? 

Mites ap-mies? Millaisia keskusteluja kävisit naispuolisen aivokirurgin kanssa, jos sellaisen kanssa pääsisit naimisiin eli tekisit huiman luokkahyppäyksen?

Vierailija kirjoitti:

Olen jutellut aivokirurgien kanssa joitain kertoja. Usein työpaikan hississä. Esim. on ilmoja pidellyt, kylläpäs tämä hissi nyt kulkee hitaasti, joskus on jotain aamun uutisotsikkoa päivitelty. Joskus olen myös puhunut puhelimessa jotain työasiaa. 

Ohhoh! Olet niin onnekas kun pääsit ihan aivokirurgien kanssa juttelemaan. Eivät varmaan kärsi ilmavaivoista tai näppyläongelmista kuten tavalliset ihmiset yleensä. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen jos satut pääsemään naimisiin aivokirurgin (miehen) kanssa ja tekemään ns. luokkanousun niin kiinnostaisi tietää mitä yhteistä teillä olisi niin kuin keskustelujen yms. puolesta.

Tuskin se kirurgi pelkästä työstään haluaisi vapaa-ajalla puhua? En minä ainakaan halua. Eli normaalit keskustelunaiheet mukaanlukien miten päivä meni, mutta aika outoa olisi, jos minun pitäisi alkaa neurokirurgiaa pelkän keskustelun vuoksi opiskelemaan. Mies minulla jo on, se on koodari eikä keskustele ohjelmointikielillä kanssani, vaikka molempien töistä puhutaankin. Minäkään en oman työni sanastoa vapaa-ajalla käytä.

Vastauksena kysymykseesi yhteistä olisi vain yliopisto-opinnot, jos muuta en miehestä tietäisi.

Minun isä on lääkäri, suppean erikoisalan kirurgi joskaan ei aivokirurgi. Me lapset ei muisteta hänen juuri elämässämme olleen, kun oltiin pieniä ja teini-iässä. Kotona kävi lähinnä nukkumassa. Äiti ei ainakaan omien sanojensa mukaan koskaan päässyt hirveästi isän kanssa juttelemaan liiton aikana, kun isällä ei ollut koskaan aikaa. Joskus yritti hahmottaa, missä kohtaa asiat luisuivat tuohon ja miksi, mutta isä ei jaksanut jutella kun aina oli niin paljon töitä. Tai kai sillä aikaa oli, mutta kun kotona ei ollut juuri koskaan valveilla. Äiti ja isä erosivat kun olin 12-vuotias. Ei isällä ollut senkään jälkeen kyllä aikaa mihinkään. Kerran teininä odotin sitä kolme tuntia Tampereen keskussairaalan yhden osaston infossa kun sen piti tulla hakemaan ja sit mentäs yhdessä hänen kotiinsa. Ei ikinä tullut. Mun nuorimmasta sisaresta tuli myös lääkäri, mutta ei isällä ole hänellekään ammatillisesta yhteydestä huolimatta mitään sanottavaa. Toivottavasti juttelee edes muiden kanssa oli ne sitten miehiä tai naisia.