Ystävä pahoitti mielensä kun reagoin hänen sairastumiseensa

Mistä tiedät, että hän pahoitti mielensä? Sanoiko hän sen vai keksitkö taas ihan itse muille ihmisille tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että hän pahoitti mielensä? Sanoiko hän sen vai keksitkö taas ihan itse muille ihmisille tunteita?

Kun olin kertonut hänelle "osanottoni" hänen sairastumisestaan niin hän alkoi "piikitellä" minun sairauksistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että hän pahoitti mielensä? Sanoiko hän sen vai keksitkö taas ihan itse muille ihmisille tunteita?

Kun olin kertonut hänelle "osanottoni" hänen sairastumisestaan niin hän alkoi "piikitellä" minun sairauksistani.

Ehkä kerroit osanottosi väärällä tavalla.

Jos joku vakavampi sairaud on asian käsittely itsensä kanssa vielä kesken ja ei siksi osaa suhtautua muiden myötäelämiseen.

Osanottoa käytetään yleensä kuoleman kohdalla. Kaikki muu käyttö sisältää sarkastisen tai jopa veetuilevan vivahteen.

Esim. ystävän äiti kuolee: otan osaa on oikea tapa reagoida.

Mutta jos ystävän auto hajoaa: otan osaa vihjailee, että semmoista se autojen kanssa on, kalliita ja hankalia, itse valitsen käyttää julkisia.

Minulla on vakava krooninen sairaus. Jos joku "ottaisi osaa", loukkaantuisin. Se vihjaisi yhtä aikaa kuolemasta ja sairauden trivialisoinnista.

Otit osaa? Eli vihjasit, että hän kuolee tai hänen sairastuminen on yhtä paha asia kuin kuolema?

Yhden ystäväni lapsi sai autismidiagnoosin ja heille yksi sukulainen välitti vähän samantyylistä "osanottoa" ja vihjaili, että tämä on varmasti ystävälleni hirveä tragedia ja suru. Ei taida välit olla kovin läheiset olleet tämän jälkeen, joskaan ei myöskään ilmiriidoissa.

Kyllä se empatiakin lienee jonkin sortin taitolaji. Toiset osaavat kauhistella ja "mässäillä" toisten kohtaloilla väittäen sitä empatiaksi ja toiset puolestaan aidosti miettivät mitä toinen kokee ja mitä juuri hän haluaisi kuulla lohdun sanaksi.

Ihmiset nyt saattaa pahoittaa mielensä mistä tahansa. Empaattisuus tuossa tilanteessa oli ihan ookoo. Hän sitten tunsi mitä tunsi. Teit parhaasi ja hän on vastuussa omista tunteistaan. 

Ehkä hän olisi reagoinut oudosti, vaikka olisit osannut "lohduttaa" miten hienosti tahansa. Tuore diagnoosi voi aiheuttaa paljon negatiivisia tunteita hänessä, ja tekee hetkeksi yliherkänkin.

Muista et kyse ei ole nyt sinun tunteistasi tämän sairauden keskellä, vaan hänen. Eli koita ajatella häntä, eikä niinkään omaa loukkaantumista hänen loukkaantumisen johdosta. Hänen tehtävä ei ole lohduttaa sinua, jos sinulle tuli epäreilu olo, niin epäreilulta kuin se ehkä tuntuukin.

Mono kirjoitti:

Ihmiset nyt saattaa pahoittaa mielensä mistä tahansa. Empaattisuus tuossa tilanteessa oli ihan ookoo. Hän sitten tunsi mitä tunsi. Teit parhaasi ja hän on vastuussa omista tunteistaan. 

Jos empatiaa osoittaessa tärkeintä on saada osoittaa oma "empatia" ja vastaanottajan tunteilla tätä vastaanottaessa ei ole merkitystä, niin jätähän suosiolla empatia-asiat sen taitaville ja edes käsitteen termin jokseenkin ymmärtäville.