Liiallinen stressaaminen kaikesta - mistä olette saaneet apua?

Korvaushoidosta

Dialektisesta käyttäytymisterapiasta (DKT). Itse jouduin maksamaan, koska arjessani pärjäsin niin hyvin ettei työkyky ollut uhattuna, jolloin Kela ei korvaa. Mutta kyllä kannatti, elämä on paljon helpompaa kun ei enää jatkuvasti ole jotenkin levoton tai ahdistunut tai stressaantunut.

Syksyllä hyppäsin matkailuautoon ja häivyin yli viikoksi Kainuun korpeen. En paistellut makkaraa vaan korpilammen ahvenia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ahdistun kaikesta. Pää kehittelee kaikenlaisia kauhukuvia koko ajan. Mulla lääkkeet, mutta eivät nekään juuri auta. En siis osaa auttaa sinua. Minulla sama tilanne, että pyrin salaamaan asian lapselta, mutta iltaisin varmaan välillä huomaa. Minulla siis ahdistuneisuushäiriö ym. 

Täällä samanlainen! Luulen, että liittyy paljon omiin luonteenpiirteisiin. Olen aina pyrkinyt täydellisyyteen ja olemaan vaivaamatta muita. Ei ollenkaan hyviä piirteitä. Lisäksi syytän aina itseäni kaikesta, vaikka muiden kohdalla näen asiat järkevästi, enkä todellakaan heitä syyttäisi samanlaisesta asiasta.

Muistan jo nuorena, kuinka ahdistava tunne joskus harvoin tuli, jos pelkäsin jotain asiaa, mutta ei saanut puhuttua siitä muille. Silloin sitä pyörittelee mielessään eikä saa perspektiiviä asiaan. Kannattaa siis puhua murheistaan muiden kanssa, tai vaikka asiantuntijan,

Ei se ole sun luonteenpiirre vaan opittu reagointitapa, josta voi opetella myös pois.

Huolissaan oleva pelokas ja stressaantunut. Vasta selvisi, että valtava kuorma päässä on tekemättömien töiden aloittamisesta. Aloittaminen ei suju, sitten tulee hätä ja pelko, ettei onnistu ollenkaan. Ei kannata edes aloittaa. Kiertoklku, jonka voin katkaista sinä hetkenä kun aloitan asian purkamisen.

Pää tyhjenee ainakin osittain. Uudet harmit ja jännitteet tulevat ja menevät. Ja jokaisesta olen selvinnyt. Totean sen jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko lääkkeistä apua? Esim. SSRI-lääkkeitä käytetään myös ahdistukseen, ei vain masennukseen. Lääkärit osaavat varmasti tarvittaessa auttaa. 

Lue toi mun ylempi kommentti. En suosittele.

Lääkkeet saattavat olla ihan vääriä. Tosin sairauksia on joita ei voi muuten pitää kurissa ja jos lääkkeet jättää pois on huonot seuraukset. Naapurissa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta. Mutta tässä ei ole nyt kyse siitä. Vaan normaaliin arkeen liittyvistä paineista,  joihin halutaan mielipiteitä.

Leponex ja lepositeet, muuta apua et tule saamaan. Paitsi muutaman diagnoosin kaupanpäälle, kuten epäluuloinen, vainoharhainen, mutta hei älä jää ongelmasi kanssa yksin. Näiden jälkeen sinua ei ota tosissaan kukaan ja tätä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaikeaa, mutta kannattaa ajatella niin, että ongelmat ja murheet kohdataan sitten, kun ne ilmaantuvat. Lisäksi ne on mahdollista hoitaa jotenkin. Etukäteen on turha stressata mitään, siihen kun ei voi vaikuttaa. Silloin asiat saavat muutenkin ihan liialliset mittasuhteet ja tuntuvat mahdottomilta. 

 

Jos sinulle tulisi joskus vaikka vakava sairaus, lääkärit hoitavat sinua ja tekevät parhaansa. Sinä et ole itse siihen voinut vaikuttaa.

Jos talossani/työpaikassasi joskus havaittaisiin vaikka hometta, se hoidetaan sitten pois. Ammattilaisille se ei ole ongelma. Miksi tätäkään stressaisit ennalta?

Työn menettäminen voi tulla kelle tahansa eteen. Se ei ole maailmanloppu, on yleistä. Sitten vaan uuden työn etsintään. 

Minä tunnen henkilöitä, jotka ottavat elämän sellaisena kuin se tulee. Ei mieli hetkahda mihinkään. Jälkeenpäin asia järjestyy ja siitä ei edes puhuta jälkeenpäin. Monet sairaudet on tällä henkilöllä läpi käyty. Mies menehtyi kun tämä henkilö oli 45-vuotias, rintasyödä tuli 48-vuotias. virtsarakon syöpä, kilpirauhassyöpä ja kaiken päälle vielä parkinsonin sairaus. Hän kykenee elämään elämäänsä rauhallisesti.  Aina ottanut asiat kuten ne tulevat eli ei niistä pääse pahalla eikä hyvällä eroon.

Monelta puuttuu voimat uuden elämän aloittamiseen omaisen menttämisen jälkeen tai työpaikan menettämisen jälkeen tai avioliiton rikkouduttua. Häpeä on niin suuri voima ihmisessä, että se vie voimat.

Kun masennuin, stressi loppui siihen.

Alan tehdä jotain muuta. Muu ei auta.

Nukkumaanmeno on pahin, mutta nykyään kuuntelen jo iltatoimia tehdessä jotain kiinnostavaa ja annan pyöriä nukahtamiseen asti.

Terapiassa ravasin aikoinaan, mutta se ei toimi, kun elin koko lapsuuteni ja nuoruuteni stressipesäkkeessä pilaten mieleni ja elimistöni ja reaktio mihin tahansa stressiin on mitä on. Tiedostaminen ei tee reaktiosta ja rauhoittumisesta yhtään vähemmän raskasta ja siksi välttelen kierroksille lähtemistä harhauttamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kun masennuin, stressi loppui siihen.

Sama.

Välillä mietin, olenko yhä masentunut, kun voin muuten hyvin mutta en edelleenkään stressaa mistään. Aiemmin kun stressasi, ei ollut epäselvää, välittikö tai kiinnostiko asiat. Nyt kun stressiä ei ole, en oikein enää saa sitä välittämisen ja kiinnostuksen tunnetta.

Minä olen kova stressaamaan ja olen usein monesta asiasta huolissani, itselläni on auttanut ksm66 luonnontuote jos olen ihan älyttömän stressaantunut, itselläni ei kyllä oikein mikään auttaa stressiin kun olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin. Nyt vasta ymmärrän kun itse stressaan miksi äitini oli minun ollessa pieni niin työpäivän jälkeen aina niin kiukkuinen ja väsynyt ja aina stressasi kaikesta siis vaikka matkalle lähdöstä tai mistä vaan niin aina oli hirveä stressi päällä, nyt olen itse samanlainen.

https://www.sallamaaritvolanen.fi/huomiohetkeen/

Tietoinen läsnäolo. Toimii oikeasti, kun vaan tekee. Joka päivä, useita kertoja päivässä. Alkuun se voi alkaa ihan vaan parista sekunnista, mutta harjoittelun myötä helpottaa ja alkaa tulla rutiinia. Parissa viikossa jo huomaa ihan selvää parannusta entiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Dialektisesta käyttäytymisterapiasta (DKT). Itse jouduin maksamaan, koska arjessani pärjäsin niin hyvin ettei työkyky ollut uhattuna, jolloin Kela ei korvaa. Mutta kyllä kannatti, elämä on paljon helpompaa kun ei enää jatkuvasti ole jotenkin levoton tai ahdistunut tai stressaantunut.

Tähän liittyen löytyy todella hyvä ja käytännönläheinen kirja; Viisas mieli. Voi lainata kirjastoista tai kuunnella äänikirjana, jos on esim se ilmainen äänikirjakirjasto E-libraly. Myös minun äsken linkkaamani Huomio hetkeen -vinkki on tätä samaa asiaa, sekin löytyy tuolta samasta ilmaisesta äpistä. Netissä on paljon muitakin vastaavia ohjeita saatavilla.

Tuttu tunne. Minä murehdin kyllä ihan todellisia asioita, esim. lapseen liittyviä huolia, mutta ne saa suhteettomat mittasuhteet. Säpsähtelen öisin hereille, en pysty keskittymään töihin, vaikka kukaan ei ole kuollut tai kuolemassa. Mutta tuntuu että pitäisi osata auttaa ja ratkaista ja kun en voi, olen solmussa.

Luulen että mulla vaikuttaa paljon omien piirteiden lisäksi se että rinnalla on hyvin hällä väliä -puoliso, joka pikemminkin vähättelee ja ohittaa kaikki huolen aiheet. Lisäksi jarruttaa avun hakemista, jälkikäteen ajateltuna sellaisissakin tilanteissa joissa olisi pitänyt hakea apua. Silloin sitä jää kaiken kanssa tosi yksin ja pienetkin asiat kasvaa isoiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ahdistun kaikesta. Pää kehittelee kaikenlaisia kauhukuvia koko ajan. Mulla lääkkeet, mutta eivät nekään juuri auta. En siis osaa auttaa sinua. Minulla sama tilanne, että pyrin salaamaan asian lapselta, mutta iltaisin varmaan välillä huomaa. Minulla siis ahdistuneisuushäiriö ym. 

Täällä samanlainen! Luulen, että liittyy paljon omiin luonteenpiirteisiin. Olen aina pyrkinyt täydellisyyteen ja olemaan vaivaamatta muita. Ei ollenkaan hyviä piirteitä. Lisäksi syytän aina itseäni kaikesta, vaikka muiden kohdalla näen asiat järkevästi, enkä todellakaan heitä syyttäisi samanlaisesta asiasta.

Muistan jo nuorena, kuinka ahdistava tunne joskus harvoin tuli, jos pelkäsin jotain asiaa, mutta ei saanut puhuttua siitä muille. Silloin sitä pyörittelee mielessään eikä saa perspektiiviä asiaan. Kannattaa siis puhua m

Ei se ole sun luonteenpiirre vaan opittu reagointitapa, josta voi opetella myös pois.

Kyllä on myös persoonalla paljon tekemistä asian kanssa. Ja se on melkoisen pysyvä asia, joten on todella raskasta ja vaikeaa lähteä muuttamaan omaa persoonaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kova stressaamaan ja olen usein monesta asiasta huolissani, itselläni on auttanut ksm66 luonnontuote jos olen ihan älyttömän stressaantunut, itselläni ei kyllä oikein mikään auttaa stressiin kun olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin. Nyt vasta ymmärrän kun itse stressaan miksi äitini oli minun ollessa pieni niin työpäivän jälkeen aina niin kiukkuinen ja väsynyt ja aina stressasi kaikesta siis vaikka matkalle lähdöstä tai mistä vaan niin aina oli hirveä stressi päällä, nyt olen itse samanlainen.

"olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin"

Sinulle sama vastaus kuin tuolla aiemmin jo kirjoitin. Kyse ei ole luonteestasi vaan mitä ilmeisimmin äidiltäsi opitusta tavasta. Opettele siitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksymällä asiat, joille ei voi mitään ja koettamalla parantaa asioita, joille on tehtävissä jotain.

Etukäteen on turha surra. Päivä kerrallaan ja mieluisten asioiden suunnittelu ja tekeminen. Tällä olen pärjännyt. 

Tuo on jostain huoneentaulusta, eikö? Tais alunperin olla uskonnollinen.

Raamatussa sanotaan

Älkää siis koskaan olko huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Jokaiselle päivälle riittävät sen omat vaikeudet. (Matteus 6:34, Uuden maailman käännös)

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. (Matteus 6:34, Kirkkoraamattu 1992)

Olen saanut apua uskostani Jeesus Kristukseen. Sitten sen lisäksi,  terapia ja sopivat lääkkeet.