Liiallinen stressaaminen kaikesta - mistä olette saaneet apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kova stressaamaan ja olen usein monesta asiasta huolissani, itselläni on auttanut ksm66 luonnontuote jos olen ihan älyttömän stressaantunut, itselläni ei kyllä oikein mikään auttaa stressiin kun olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin. Nyt vasta ymmärrän kun itse stressaan miksi äitini oli minun ollessa pieni niin työpäivän jälkeen aina niin kiukkuinen ja väsynyt ja aina stressasi kaikesta siis vaikka matkalle lähdöstä tai mistä vaan niin aina oli hirveä stressi päällä, nyt olen itse samanlainen.

"olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin"

Sinulle sama vastaus kuin tuolla aiemmin jo kirjoitin. Kyse ei ole luonteestasi vaan mitä ilmeisimmin äidiltäsi opitusta tavasta. Opettele siitä pois.

Ja mitenkähän se opettelu sinun mielestäsi onnistuneesti tapahtuu?

Kuuntelen välillä hypnoosirentoutus äänitettä ja liikuntaa päälle niin huolet vähenee.

Mulla samaa kuin apllä. Olen kokeillut liikuntaa, terapiaa, nettiterapiaa, meditointia, joogaa, buddhismia, unen ja ruokavalion optimointia, päiväkirjailua ja lääkitystä. Kaikki täällä mainitut ajatuskulut käyty, and then some, mutta kun ahdistus kunnolla iskee, niin mikään muu kuin lääkitys ei auta. Ja ylläpitoannoksella olo ei ole vielä mennyt kertaakaan niin huonoksi kuin jokainen päivä tuntui ilman.

Joillain on vain sellaiset aivot, että tarvii lääkitystä päästä normaalitilaan. Vähän kuin diabetes. Ei muiden neuvot silloin auta, kun ne elää erilaisten aivojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne. Minä murehdin kyllä ihan todellisia asioita, esim. lapseen liittyviä huolia, mutta ne saa suhteettomat mittasuhteet. Säpsähtelen öisin hereille, en pysty keskittymään töihin, vaikka kukaan ei ole kuollut tai kuolemassa. Mutta tuntuu että pitäisi osata auttaa ja ratkaista ja kun en voi, olen solmussa.

Luulen että mulla vaikuttaa paljon omien piirteiden lisäksi se että rinnalla on hyvin hällä väliä -puoliso, joka pikemminkin vähättelee ja ohittaa kaikki huolen aiheet. Lisäksi jarruttaa avun hakemista, jälkikäteen ajateltuna sellaisissakin tilanteissa joissa olisi pitänyt hakea apua. Silloin sitä jää kaiken kanssa tosi yksin ja pienetkin asiat kasvaa isoiksi.

 

Kuulostaapa tutulta, vähän kuin itseäni kuvailisi. Minun on myös vaikea sietää epävarmuutta ja asiat pitäisi saada heti ratkaistua.

Mies on hällä väliä -luonne. Tavallaan se on hyvä, ettei molemmat lietsoonnuta, mutta toisaalta on raskasta vatvoa oikeita asioita yksin. Mies lisäksi epähuomiossaan esim. pilaa kodin pintoja, ja itse sitten stressaan siitä aiheutuvista kustannuksista. Ei hän siis tahalleen sitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa kuin apllä. Olen kokeillut liikuntaa, terapiaa, nettiterapiaa, meditointia, joogaa, buddhismia, unen ja ruokavalion optimointia, päiväkirjailua ja lääkitystä. Kaikki täällä mainitut ajatuskulut käyty, and then some, mutta kun ahdistus kunnolla iskee, niin mikään muu kuin lääkitys ei auta. Ja ylläpitoannoksella olo ei ole vielä mennyt kertaakaan niin huonoksi kuin jokainen päivä tuntui ilman.

Joillain on vain sellaiset aivot, että tarvii lääkitystä päästä normaalitilaan. Vähän kuin diabetes. Ei muiden neuvot silloin auta, kun ne elää erilaisten aivojen kanssa.

Lääkitysbon ihan ok, jos ei muuten pärjää tai kykene selviytymään sen ahdistuksen kanssa. Mutta sitten pitäisi oikeasti alkaa myös työskennellä asian suhteen, kun se olo jotensakin ok. Eli kehottaisin vaan tarttumaan niihin dialektisen toiminnan menetelmiin ja harjoituksiin. Ei pelkästään mitään joogaa, budhailua tms, vaan ihan tutkittuja ja monilla toimiviksi todettuja menetelmiä. Nämä ihan konkreettisesti muuttavat aivojen toimintaa, jolloin ne ahdistuksella reagoivat osat eivät ota ihmistä valtaansa ennen kuin ehtii itse mitenkään reagoida. Tämä on ihan kuvauksien avullakin tutkittu tosiasia, että Hyväksymällä tietoisella läsnäololla saa aikaan todennettavia muutoksia aivoissa. Ja aivoistahan se kaikki ahdistuskin lähtee, sitä osiota pitää vain alkaa hämmentämään.

Ja mikä sitä ahdistusta aiheuttaa? Mistä se johtuu? Siihenkin olisi syytä etsiä vastauksia ja tehdä sitten niille mahdollisuuksien suhteen jotain. 

Parhain neuvo mulle on ollut, että selvitä hankalat asiat pois alta.

Jos näin ei voi tehdä, niin kyllähän se ketä tahansa stressaa.

Ihminen tarvitsee joskus omaa aikaa ja mielekästä tekemistä. Silloin saa lomaa murehtimisesta.

Itselle pari viime viikkoa ovat olleet todella raskaat, kolme kuolinuutista, 1 sukulaisvierailu (=tuomitsevia ihmisiä), kaverin vakava sairastuminen, tulotason romahdus jne. Tuntui ettei loppua näy. Pistää nöyräksi ja rukoilemaan voimaa ylhäältä. Tekee minkä voi ja jättää loput Jumalalle. 

Minä olen hakenut rohkeasti apua. Kokemukseni on ihan päinvastainen kuin joku tuolla pelotteli: olen saanut hyvää ja kunnioittavaa kohtelua ja hoitoa ja tutkimuksiakin, vaikka olen itsekin epäillyt, että vaivani on henkistä laatua. Ahdistus on ajoittain niin kovaa, ettei tahdo selvitä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kova stressaamaan ja olen usein monesta asiasta huolissani, itselläni on auttanut ksm66 luonnontuote jos olen ihan älyttömän stressaantunut, itselläni ei kyllä oikein mikään auttaa stressiin kun olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin. Nyt vasta ymmärrän kun itse stressaan miksi äitini oli minun ollessa pieni niin työpäivän jälkeen aina niin kiukkuinen ja väsynyt ja aina stressasi kaikesta siis vaikka matkalle lähdöstä tai mistä vaan niin aina oli hirveä stressi päällä, nyt olen itse samanlainen.

"olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin"

Sinulle sama vastaus kuin tuolla aiemmin jo kirjoitin. Kyse ei ole luonteestasi vaan mitä ilmeisimmin äidiltäsi opitusta tavasta. Opettele siitä pois.

Ja mitenkähän se opettelu sinun mielestäsi onnistuneesti tapahtuu?

Ensimmäinen askel on ainakin se, että lakkaa ajattelemasta "mä oon nyt vaan luonteeltani tällainen eikä tälle mitään voi". Seuraava steppi on opetella rauhoittamaan autonominen hermostonsa. Säikähtämiselle ei aina mitään voi, mutta säikähdyksen jälkeistä reaktiota voit kyllä hallita ja muuttaa. Tutustu vaikka polyvagaaliseen teoriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kova stressaamaan ja olen usein monesta asiasta huolissani, itselläni on auttanut ksm66 luonnontuote jos olen ihan älyttömän stressaantunut, itselläni ei kyllä oikein mikään auttaa stressiin kun olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin. Nyt vasta ymmärrän kun itse stressaan miksi äitini oli minun ollessa pieni niin työpäivän jälkeen aina niin kiukkuinen ja väsynyt ja aina stressasi kaikesta siis vaikka matkalle lähdöstä tai mistä vaan niin aina oli hirveä stressi päällä, nyt olen itse samanlainen.

"olen luonteeltani kova stressaaja niinkuin äitinikin"

Sinulle sama vastaus kuin tuolla aiemmin jo kirjoitin. Kyse ei ole luonteestasi vaan mitä ilmeisimmin äidiltäsi opitusta tavasta. Opettele siitä pois.

Ja mitenkähän se

Ensimmäinen askel on ainakin se, että lakkaa ajattelemasta "mä oon nyt vaan luonteeltani tällainen eikä tälle mitään voi". Seuraava steppi on opetella rauhoittamaan autonominen hermostonsa. Säikähtämiselle ei aina mitään voi, mutta säikähdyksen jälkeistä reaktiota voit kyllä hallita ja muuttaa. Tutustu vaikka polyvagaaliseen teoriaan.

No tämähän on hyvin pitkälti sitä samaa asiaa kuin mitä on jo täällä esitetyissä dialektisessa terapiassa ja tietoisuustaidoissa. Ja kyllähän tuossakin puhutaan trauman vaikutuksesta ihmisen personaallisuuteen. Kukaan ei ole täällä kehottanutkaan olemaan tekemättä yhtään mitään (trolleja ei lasketa eikä näitä "kaiken jo kokeilleita luovuttaneita"). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa kuin apllä. Olen kokeillut liikuntaa, terapiaa, nettiterapiaa, meditointia, joogaa, buddhismia, unen ja ruokavalion optimointia, päiväkirjailua ja lääkitystä. Kaikki täällä mainitut ajatuskulut käyty, and then some, mutta kun ahdistus kunnolla iskee, niin mikään muu kuin lääkitys ei auta. Ja ylläpitoannoksella olo ei ole vielä mennyt kertaakaan niin huonoksi kuin jokainen päivä tuntui ilman.

Joillain on vain sellaiset aivot, että tarvii lääkitystä päästä normaalitilaan. Vähän kuin diabetes. Ei muiden neuvot silloin auta, kun ne elää erilaisten aivojen kanssa.

Lääkitysbon ihan ok, jos ei muuten pärjää tai kykene selviytymään sen ahdistuksen kanssa. Mutta sitten pitäisi oikeasti alkaa myös työskennellä asian suhteen, kun se olo jotensakin ok. Eli kehottaisin vaan tarttumaan niihin dialektisen toiminnan menetelmiin ja harjoituksiin. Ei pelkästään

Luitko mitä kirjoitin? Siis olen käynyt terapiat, tehnyt nettiterapiat ja kokeillut niitä kaikkia tekniikoita jne, mutta eivät auta kun ahdistus yltyi pahaksi. Auttavat vain lievemmässä ahdistuksessa. Kokemusta kolme vuosikymmentä tästä asiasta, että jotain ehkä tiedän omasta tilanteestani enemmän kuin sinä. Kaikki eivät ole samanlaisia ja joillekin lääkitys on ainoa joka auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa kuin apllä. Olen kokeillut liikuntaa, terapiaa, nettiterapiaa, meditointia, joogaa, buddhismia, unen ja ruokavalion optimointia, päiväkirjailua ja lääkitystä. Kaikki täällä mainitut ajatuskulut käyty, and then some, mutta kun ahdistus kunnolla iskee, niin mikään muu kuin lääkitys ei auta. Ja ylläpitoannoksella olo ei ole vielä mennyt kertaakaan niin huonoksi kuin jokainen päivä tuntui ilman.

Joillain on vain sellaiset aivot, että tarvii lääkitystä päästä normaalitilaan. Vähän kuin diabetes. Ei muiden neuvot silloin auta, kun ne elää erilaisten aivojen kanssa.

Lääkitysbon ihan ok, jos ei muuten pärjää tai kykene selviytymään sen ahdistuksen kanssa. Mutta sitten pitäisi oikeasti alkaa myös työskennellä asian suhteen, kun se olo jotensakin ok. Eli kehottaisin vaan tarttumaan niihin dialektisen toiminnan menetelmiin ja harjoituksiin. Ei pelkästään

Luitko mitä kirjoitin? Siis olen käynyt terapiat, tehnyt nettiterapiat ja kokeillut niitä kaikkia tekniikoita jne, mutta eivät auta kun ahdistus yltyi pahaksi. Auttavat vain lievemmässä ahdistuksessa. Kokemusta kolme vuosikymmentä tästä asiasta, että jotain ehkä tiedän omasta tilanteestani enemmän kuin sinä. Kaikki eivät ole samanlaisia ja joillekin lääkitys on ainoa joka auttaa.

Kyllä ne lapset stressisi huomaavat ja aistivat. Voi olla että sinunkin stressisi on opittua. Kannattaa harkita terapiaa. 

51 jatkaa: enkä siis tarkoita mitään vahvoja mömmöjä, vaan ihan pieni annos ssri lääkettä auttaa mielen pysymään sen verran tasapainossa, että pystyn ylipäätään käsittelemään asioita. Ilman lääkettä käy aina niin, että yritän ja yritän, erilaisia tekniikoita ja harjoituksia käyttäen, mutta lopulta viikkojen tai kuukausien saatossa ahdistus vain pahenee ja lopulta olen laitoskunnossa. Kun tuon käy läpi muutaman kerran, niin veikkaan että itsekin ottaisit mielummin miedon lääkityksen.

No hah.🤣🤣

Tämä nyt oli typerintä mitä on ikinä kuultu. 

Jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuuskin hoitaa itseään ja omaa hyvinvointiaan. 

Siellä julkisella henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, eikä kukaan ulkopuolinen saa sitä kautta tietää, kuka siellä käy .

Jos leimaantumisen pelko on noin suuri, niin ohjeeksi voi antaa:

" Älä itse levittele asioitasi pitkin kyliä."

Onneksi maailma on siinä suhteessa muuttumassa, että nykyaikana ymmärretään paremmin, että mielenterveys  ja -palvelut on osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, eikä sitä pidetä enää mitenkään ihmeellisenä tai outona asiana.

Ainakaan sivistyneiden ihmisten keskuudessa. 

Oma lukunsa on tietenkin ne, jotka elävät edelleen 1800 luvulla rakennetussa tammitynnyrissä ja pelkäävät kaikkea muutosta maailmassa. 

Mutta mindfudnessia on vuosia kiitelty stressinpoistoon.

Ja itselläni on auttanut Xbox pelaaminen aivan mielettömästi stressiin, koska pelaamisen aikana ei pysty keskittymään muuhun kuin itse peliin. Alitajunta on sitten hoitanut samalla asioiden työstämistä.

Lisäksi ulkona liikkuminen on poistanut stressiä. 

Jos tahdot päästä eroon tavastasi käsitellä stressiä niin se tapahtuu vain niin,  että tietoisesti pyrit muuttamaan tapojasi, niin kauan että sinun vanha tapasi korvautuu uudella pasemmalla tavalla suhtautua stressaaviin tilanteisiin. 

JK: Hullu ei ole Hän joka hoitaa itseään, vaan, vaan hän joka jättää itsensä hoitamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan hakeudu mihinkään julkisiin mielenterveyspalveluihin, saat ikuisen leiman ja jatkossa kaikki somaattiset vaivasi laitetaan ahdistuksen piikkiin. Aloita vaikka jooga tms., jossa opetellaan rauhoittamaan hermostoa (vagus-hermo).

No hah.🤣🤣

Tämä nyt oli typerintä mitä on ikinä kuultu. 

Jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus ja velvollisuuskin hoitaa itseään ja omaa hyvinvointiaan. 

Siellä julkisella henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, eikä kukaan ulkopuolinen saa sitä kautta tietää, kuka siellä käy .

Jos leimaantumisen pelko on noin suuri, niin ohjeeksi voi antaa:

" Älä itse levittele asioitasi pitkin kyliä."

Onneksi maailma on siinä suhteessa muuttumassa, että nykyaikana ymmärretään paremmin, että mielenterveys ja -palvelut on osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, eikä sitä pidetä enää mitenkään ihmeellisenä tai outona asiana.

Ainakaan sivistyneiden ihmisten keskuudessa. 

Oma lukunsa on tietenkin ne, jotka elävät edelleen 1800 luvulla rakennetussa tammitynnyrissä ja pelkäävät kaikkea muutosta maailmassa. 

Mutta mindfudnessia on vuosia kiitelty stressinpoistoon.

Ja itselläni on auttanut Xbox pelaaminen aivan mielettömästi stressiin, koska pelaamisen aikana ei pysty keskittymään muuhun kuin itse peliin. Alitajunta on sitten hoitanut samalla asioiden työstämistä.

Lisäksi ulkona liikkuminen on poistanut stressiä. 

Jos tahdot päästä eroon tavastasi käsitellä stressiä niin se tapahtuu vain niin, että tietoisesti pyrit muuttamaan tapojasi, niin kauan että sinun vanha tapasi korvautuu uudella pasemmalla tavalla suhtautua stressaaviin tilanteisiin. 

JK: Hullu ei ole Hän joka hoitaa itseään, vaan, vaan hän joka jättää itsensä hoitamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Opettelemalla rauhallisempi suhtautuminen asioihin. Miettimällä onko tämä sellainen asia, mikä kuuluu minulle. Jos ei kuulu, jatkan elämääni. Jos kuuluu, miettimällä onko tämänhetken asia vai  voiko tehdä myöhemmin. Harva asia on sellainen että vaati akuuttia huomiota juuri nyt heti.

En ole ap, mutta minulla ongelma on se, että omassa päässäni iso osa asioista on sellaisia, että vaatisivat akuuttia huomiota. Ihan kaikenlaiset asiat, vaikka hammaslääkärin tarkastus, jotkut sairausoireet, ilmanvaihto ymymym. Mutta tiedostan itsekin, että kaikkea ei voi ja pysty hoitamaan heti, jos ollenkaan. Riippuu myös muista ihmisistä. Jos joku muu kertoisi minulle samoista murheista ja huolista, aidosti ajattelisin, että eihän tuolla kiire ole, tai tarvetta hoitaa ollenkaan. Omassa päässä vaan alkaa helposti katastrofiajattelu. 

Minua auttaa se kun muistutan itseäni että universumi pitää huolen kaikesta : ) buddhalaisuus tuo mielen rauhaa.

.