Lue keskustelun säännöt.
Puolison kavereista ei tullutkaan läheisiä
21.11.2024 |
Puolison kanssa olemme olleet yhdessä seitsemän vuoden ajan. Tavattiin yhteisen kaveripiirin ansiosta ja melko nopeasti meidän kaveruus syveni sitten parisuhteeksi. Asuttiin toistemme kanssa yhdessä kolme vuotta, kunnes mies muutti töiden perässä toiselle paikkakunnalle ja minä jäin "vanhalle" paikkakunnalle vielä pääasiallisesti asumaan ja työskentelemään. Etäsuhteessa taidettiin olla siis pari-kolme vuotta, tosin molemmilla on aina ollut melko joustavat työt joten olemme vähintäänkin vuoro viikoin asuneet aina toistemme luona. Vuosi sitten sain hyvän työtarjouksen, joka sallii etätyön, joten muutin sitten miehen luo ja ostettiin yhteinen ensiasuntokin vielä loppu vuodesta, kun sopiva asunto löytyi.
NOH, tästä päästäänkin sitten siihen asiaan. Aiemmin, suhteen alussa meillä oli käytännössä yhteiset ystävät ja tutut. Puoliso tapasi heti muutettuaan uusia kavereita ja myös heidän puolisoitaan, joten sellainen yhtenäinen, vahva sosiaalinen tukiverkosto on muodostunut. Siispä yllättikin, kun edes näistä mieheni parillisista ystävistä ei ole minulle tullut ollenkaan läheisiä. Alkuun kävimme miehen ja hänen tuttujen kanssa viettämässä iltaa yms, vietettiin hyvässä hengessä meidän kodin tuparit, jonne tuli pääasiassa miehen puolelta näitä hänen uusia tuttavuuksiaan ja tapasin monet heistä silloin ensimmäistä kertaa. Muutaman kerran tämän vuoden aikana ollaan miehen kanssa oltu kaupungilla ja sattumalta tavattu hänen kavereita, jolloin ollaan käyty esim kahvilla tai baarissa yksillä. Näilläkin spontaaneilla kerroilla on tuntunut, ettei minuun edes haluta tutustua, vaikka itse olen yrittänyt olla se aloitteellinen tutustuja, koska olen uusi henkilö. Jotkin näistä hänen kavereistaan on minusta olleet vähän tökeröitä jopa meillä käydessään, eivät ota mitään kontaktia ja suorastaan välttelevät katsetta ja minun kanssa keskustelua. Ymmärrän kyllä, että +30v aikuisilla on jo sosiaaliset suhteet muovautuneet ja on perhettä, minkä takia ei ehkä jakseta tutustua uusiin ventovieraihin ihmisiin. Harmittaa vaan niin älyttömästi, että minulla ei ole avomiehen lisäksi täällä ketään, ei ketään kenelle soittaa vaikka hädän hetkellä. Jos miehelle kävisi jotain, niin lähin tuki ja turva on 200 km päässä. En kaipaa mitään aktiivista ystäväpiiriä, joka viettää yhdessä kaikki juhannukset ja uudet vuodet ja kaikkien synttärit, mutta se fakta että olen jäänyt ihan yksin tänne muutettuani tuntuu tosi pahalta.
Olen jopa alkanut epäilemään itseäni, että mikä minussa on vikana ja itsetuntoni on heikentynyt. Etätöissä tämä korostuu, kun ei ole _mitään_ kontaktia ihmisiin miehen ja kaupan kassan lisäksi. Minua aivan ihmetyttää se, kun minuun katsotaan silmiin ja hymyillään peruskohteliaasti. Puolison tuttavat kun eivät edes sitä tee.
Onko muilla tällaista tilannetta tullut vastaan? Miten pitäisi toimia?
Kommentit (93)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kerro aloituksessasi oletko pyrkinyt olemaan aktiivinen ja aloitteelinen näiden miehen kavereiden puolisoiden kaveruuden rakentamisen suhteen. Sä olet se jonka tulee olla aktiivinen. Rupea harrastamaan sitä mitä ne harrastaa niin on mistä puhua. Pyydät ulos kahville, elokuviin, urheilemaan jne. Jos jäät odottelemaan kutsuja heiltä, niin sitä ei varmaan tule tapahtumaan.
Kertoihan hän olevansa aktiivinen tutustuja, huonokäytöksisiltä vaikuttavat nämä tuttavat
Miehesi on pettänyt sinua erillään asuessanne. Uudet kaverit ovat tietoisia siitä ja nolostelevat seuraasi.
Vierailija kirjoitti:
Et kerro aloituksessasi oletko pyrkinyt olemaan aktiivinen ja aloitteelinen näiden miehen kavereiden puolisoiden kaveruuden rakentamisen suhteen. Sä olet se jonka tulee olla aktiivinen. Rupea harrastamaan sitä mitä ne harrastaa niin on mistä puhua. Pyydät ulos kahville, elokuviin, urheilemaan jne. Jos jäät odottelemaan kutsuja heiltä, niin sitä ei varmaan tule tapahtumaan.
AP tässä. Olen yrittänyt tutustua ja kysellä, rakentaa keskustelua, johon minäkin voin osallistua. Ihan tuloksetta. Minulla on samoja harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita kuin osalla näistä miehen ystävistä ja sen takia ihmetyttää, miten tutustuminen on tuntunut mahdottomalta. En tiedä mistä mieheni keskustelee kavereidensa kanssa, ja olen pyytänyt että voisiko hän auttaa, että minäkin selviäisin näistä tapaamisista ja saataisiin yhteistä keskustelua aikaiseksi. Minulla ei ole mieheni ystävien puhelinnumeroita enkä seuraa heitä somessa, koska niitä ei ole jaettu. Tapaamiset ovat jääneet tosi etäisiksi ja mies kavereidensa kanssa juttelee joko omista asioistaan (yhteisestä reissusta tms missä en ole ollut) tai sitten keskustelu on sellaista small talkkia, mistä ei saa syvempää tutustumista aikaiseksi. Mielelläni alottaisin uusiakin harrastuksia, etenkin jos on edes joku naamatuttu siellä kenen kanssa harrastaa.
Miksi et itse etsi omaa kaveripiiriäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP lisään vielä, että minusta on tosi kummallista että pelkästään uuden ihmisen pitäisi olla se aloitteellinen. Kyllä sen kaveripiirinkin pitäisi mielestäni ottaa uusi ihminen vastaan edes jotenkin. Itse ainakin olen mielelläni tutustunut parhaan ystävän puolisoon ja yrittänyt tehdä hänen olonsa tervetulleeksi. Koen nämä mieheni ystävien tapaamiset aina sellaisina, että se on minä vastaan muut (puoliso ja hänen ystävät), ja minulle ei jää ketään kehen tukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse etsi omaa kaveripiiriäsi?
En rehellisesti taida olla niin sosiaalinen, että löytäisin kavereita ihan vain tuolta jostain kuntosalilta tai kauppakeskuksesta :D En tiedä miten muut ihmiset tutustuu ihmisiin jos eivät sitten tunne entuudestaan samaa ihmistä tai ole jotain muuta historiaa taustalla. Tuntuu, että kaikilla on jo joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä koe kaipaavansa lisää. Siksi eivät viitsi aktiivisesti yrittää tutustua. Kavereiden naispuoliset puolisot voivat kadehtia kaunista naista tms. ja siksi eivät halua tutustua. Miehen miespuoliset kaverit tuskin alkavat kaverinsa naisystävän kanssa kaveeraamaan.
Otan osaa, ei kuulosta kivalta tilanteesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin erikoiselta :O
Ehkä heillä on joku oma dynamiikka joka ei toimi sinun ollessasi läsnä. :/
kannattaa etsiä omia kavereita ettet jää ihan yksin.
Ap täällä. Tosiaankin tuntuu etten sovi muiden dynamiikkaan mukaan. Se on kummallista ja en haluaisi vain luovuttaa. Monesti ollaan miehen kanssa esimerkiksi pohdittu jotain mitä voitaisiin kahdestaan tehdä ja sitten myöhemmin käy ilmi, että hänen kaverinsa ovat samaa tekemistä tai reissua suunnitelleet. Mieheni on ensisijaisesti aina minun kanssa menossa, mutta joskus hän käy sitten samat harrasteet tekemässä kahteen kertaan minun ja sitten kaveriensa kanssa tai toisinpäin. Ja ymmärrän ettei miehet ehkä halua naispuolisia kavereita, joskin itselläni (ja puolisolla) on tasaisesti sekä mies että naispuolisia kavereita eikä nämä ole kaikki todellakaan mitään pariskuntia keskenään. Naisiin tutustuminen on minusta melkeinpä hankalampaa kuin miehiin, vaikka kaikki läheisimmät ystäväni ovatkin naisia.
Kysymys tässä kohtaa kuuluukin, että miten ihmisiin voi tutustua aivan tyhjältä pöydältä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP lisään vielä, että minusta on tosi kummallista että pelkästään uuden ihmisen pitäisi olla se aloitteellinen. Kyllä sen kaveripiirinkin pitäisi mielestäni ottaa uusi ihminen vastaan edes jotenkin. Itse ainakin olen mielelläni tutustunut parhaan ystävän puolisoon ja yrittänyt tehdä hänen olonsa tervetulleeksi. Koen nämä mieheni ystävien tapaamiset aina sellaisina, että se on minä vastaan muut (puoliso ja hänen ystävät), ja minulle ei jää ketään kehen tukeutua.
Onko näillä kaveripiirin muilla vaimoilla/tyttöystävillä keskenään yhteisiä juttuja? Vai onko loppujen lopuksi kyse miehisestä kaveriporukasta, jossa naiset sitten ovat mukana vaan puolisoina, mutta eivät muodosta keskenään sen kummempia suhteita?
Olet liian älykäs heidän joukkoonsa tai asperger. Siksi ei "synkkaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestä tyttöjenilta. Kutsu ne naiset pelkästään ja otatte vähän siideriä ja teette hyvää ruokaa.
Voi olla helpompi tutustua niin ettei miehesi ole paikalla.
En koe velvollisuudekseni ryhtyä kaveriksi mieheni kavereiden vaimoille. Olen kohteliaasti mukana, jos tarve niin vaatii (vaikka tupareissa), mutta en todellakaan etsi itselleni ystäviä ja ehdoton ei on joku tyrkky, joka esittää, että pitää tehdä yhdessä sitä ja tätä. Kiitos ei, minulla on oma elämäni enkä ryhdy elämään sitä jonkun kaveriksitahtovan aikataulujen mukaan.
Miehesi kavereiden näkökulmasta voisi ajatella, että he ehtivät tuntea miehesi jo muutaman vuoden ajan ilman että olivat kertaakaan sinua tavanneet ja siten eivät pidä sinua ehkä "tärkeänä" tai jotenkin oleellisena tutustumista ajatellen. Minä en kyllä ole ikinä ymmärtänyt sitä, että kaveri tuo puolisonsa varta vasten näytille, vaan suurimmilta osin ne kavereiden puolisot, jotka tunnen on sitten jotain muuta luonnollista reittiä tulleet minulle tutuiksi. En siis automaattisesti laskisi puolisoita minun kavereiksi ja kaikkien puolisoida en edes ole tavannut! En tiedä onko tämä "outo" mielipide. Tökeröltä kyllä vaikuttaa, jos sinun miehesi on jonkun pariskunnan yhteinen kaveri ja he viettävät sitten kolmistaan aikaa, jossain missä sinäkin saattaisit viihtyä. Saattaisi jopa luulla, että ehkä miehesi pitää heitä parempina ystävinä kuin tämä pariskunta pitää häntä?
Vierailija kirjoitti:
En koe velvollisuudekseni ryhtyä kaveriksi mieheni kavereiden vaimoille. Olen kohteliaasti mukana, jos tarve niin vaatii (vaikka tupareissa), mutta en todellakaan etsi itselleni ystäviä ja ehdoton ei on joku tyrkky, joka esittää, että pitää tehdä yhdessä sitä ja tätä. Kiitos ei, minulla on oma elämäni enkä ryhdy elämään sitä jonkun kaveriksitahtovan aikataulujen mukaan.
Luulisi, että on kiva kun joku tahtoo olla kaveri
Voit hankkia asuinpaikaltasi omia tuttuja, heidän ei tarvitse olla sinun miehesi tuttuja
No tuohan on todella yleistä. En mäkään viihdy yhtään miehen kavereiden kanssa, eikä ne mun. En koskaan sitten tunge niihin niiden tapaamisiin, vaan olen mieluummin yksin. Saapa ihanaa yksinoloaikaakin samalla.
Itselläni ei myös ole muita ihmissuhteita kuin vanhat vanhemmat ja mies, ja 100% etätyö, mutta mä olen onnekseni niin introvertti etten enempää ihmisiä kaipaakaan. Enkä oikein taitaisi kaivata niitäkään, ennen miestä elelin sinkkuna 8 vuotta ja olin oikein tyytyväinen pikku erakko :D
Et kerro aloituksessasi oletko pyrkinyt olemaan aktiivinen ja aloitteelinen näiden miehen kavereiden puolisoiden kaveruuden rakentamisen suhteen. Sä olet se jonka tulee olla aktiivinen. Rupea harrastamaan sitä mitä ne harrastaa niin on mistä puhua. Pyydät ulos kahville, elokuviin, urheilemaan jne. Jos jäät odottelemaan kutsuja heiltä, niin sitä ei varmaan tule tapahtumaan.