Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisiä ärsyttää kansainvälinen etunimi yhdistettynä tavalliseen Rönkköseen, Ronkaiseen tai Jauhiaiseen?
21.11.2024 |
Etenkin ärsytys on kovaa, jos kyseessä on tyttö. Esimerkiksi Eleonora Celestia Pöntinen.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukunimeni oli syntyjään mallia , jota sai aina tavata jokapaikassa ja silti meni persiilleen. Vanhemmat antoivat nimeksi tyyliin "Pirkko". 50-luvulla ei varmaan heille tullut edes mieleen joku Oriana tai Francesca. Nuorempana annoin heille palautetta, että oisko voinu vähän mielivitusta käyttää kun sukunimi antoi siihen mahdollisuuden.
Eli olisit halunnut leikkiä ulkomaalaista. Miksi?. Sukuninesi on joku Allenius tai Alen heittomerkillä. Voi voi. Eipä se sinusta hienoa tee.
Olisiko sitten ollut sen hienompaa olla se luokan kolmas tai neljäs Pirkko?
Nimien Pirkko ja Francesca välille taitaa mahtua aika paljon vaihtoehtoisiakin nimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua jaksaa aina ihmetyttää, miksi annetaan nimi, joka on vaikea ääntää siinä maassa, jossa perhe vakituisesti asuu/joka on perheen toinen kotimaa. Monille on oikeasti hankalaa olla Suomessa, kun nimi on luokkaa Tabitha-Christine Virtanen tai Beatrice Korhonen.
Paljon on nimiä, jotka on helppo ääntää esimerkiksi Suomessa/englanninkielisissä maissa. Adam, Samuel, Aaron, Benjamin, Johannes, Johanna, Laura, Anna, Maria, Hanna, Selma jne. Tällaisilla nimillä pärjäisi hyvin niin Suomessa kuin englanninkielisissä maissa, eikä tarvitsisi tuskailla ääntämisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska se on junttiuden multihuipentuma. Suvulla ei ole mitään siteitä esim. Englantiin, Ranskaan, Italiaan jne. mutta silti otetaan sieltä nimiä jotka eivät liity omaan sukupuuhun tai kulttuuriin millään tavalla. Sen edes jotenkin ymmärtäisi jos vanhemmat olisivat edes tehneet uransa siellä tai menneet naimisiin ulkomaalaisen kanssa, mutta nämä ovat ihan tavallisia maalaistolloja jotka "yrittävät erottautua".
Siitä koituu lapselle pelkkää sosiaalista haittaa sen sijaan että se on "hienoa".
Mistä sinä tiedät, mitä siteitä ja uratavoitteita vanhemmilla on? Lapselle voi koitua sosiaalista haittaa myös liian suomalaisesta etunimestä. Kansainvälisissä kouluissa on myös kiusaamista ja syrjintää.
Kansainvälisissä kouluissa nimenomaan
Onko tässä ketjussa nyt vaan jotain kansainvälisessä koulussa lapsiaan pitäviä ja ulkomailla asujia. Keitä täällä oikein pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Harva on itse päässyt valitsemaan sukunimeään, ja yleensä lapsenkin sukunimi on jommankumman vanhemman sukunimi. Miksei siis lapsensa etunimeksi saisi valita sitä joka tuntuu omasta mielestä parhaalta?"
Onko joku kieltänyt. Kerroin vain että minusta itäsuomalaiset sukunimet on paljon kivempia kuin tylsät länsisuomalaiset sukunimet. Itäsuomalainen sukunimiperinne on hyvin vanhaa suomalaisuutta ja nimen alkuperät ovat erittäin mielenkiintoisia. Länsisuomalaiset nimet ovat juurettomia ja uudehkoja, ja kuulostavatkin tylsiltä. Ihmiset jotka naureskelevat itäsuomalaisille sukunimille, ovat kovin moukkia siinä tietämättömyydessään, ja "hienojen nimien" fanituksessaan. Kannattaisi vähän perehtyä suomalaisten heimojen historiaan, ennen kuin vähättelee itäsuomalaisia nen-sukunimiä.
(Mäkinen, Lahtinen, Salminen yms lienevät tylsiä uudisnimiä, vaikka
Monet itäsuomalaiset sukunimet ovat helposti yli 500 vuotta vanhoja. Savossa ja Karjalassa oli tapana käyttää sukunimiä, kun taas Länsi-Suomessa suosittiin skandinaavistyylisiä patronyymejä, eli isännimiä (esim. Johanna Antintytär ja Mikko Hannunpoika). Länsi-Suomesta tunnetaan joitain vanhoja suomenkielisiä sukunimiä, kuten Kurki ja Särkilahti, mutta ilmeisesti useimmat tavallisen kansan sukunimet korvautuivat ruotsin vallan aikana vähitellen patronyymeilla. Sukunimipakko tuli vasta satakunta vuotta sitten, joten hyvin monet länsisuomalaiset sukunimet ovat korkeintaan muutaman sukupolven ikäisiä.
Itselläni on itäsuomalaisperäinen sukunimi jonka jäljet johtavat ainakin 1600-luvulle mutta todennäköisesti vieläkin kauemmas. Menin naimisiin ulkomaalaissyntyisen naisen kanssa ja lapsillemme otimme osan nimistä hänen kulttuuristaan. Joillekin kanssaihmisille tämä on ollut vaikea paikka.
Entäpä androgyyniset nimet? Jos etunimestä ei voi päätellä ihmisen sukupuolta eikä myöskään ulkonäöstä tai muusta habituksesta?
Vuosia sitten televisiossa jossain ajankohtaisohjelmassa esiintyi henkilö, jonka etunimi oli Rilli. Kuuntelin hänen puhettaan ja mietin hänen ulkoäköään ja väljähköä housupukuaan, joiden perusteella en pystynyt sanomaan oliko hän mies vai nainen.
Huom! Silloin oli sukupuolia vain kaksi, eikä vielä ollut muunsukupuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmisiä ihmetyttää tai ärsyttää esimerkiksi nimi Lilian tai Adrianne yhdistettynä johonkin Rompsalaiseen, mutta sen sijaan ainakaan tuttavapiirissämme ketään ei tunnu häiritsevän pikkuveljeni ranskalainen etunimi yhdistettynä vanhempiemme brittisukunimeen?
Mun lapsilla on englantilainen sukunimi ja siksi annettiin niille myös ulkomaalaiset etunimet. Tavallaan harmittaa koska olisin halunnut jotain suomalaista säilyttää, mutta tosiaan joku Matti Williams kuulostaa vaan omaan korvaan väärältä ihan yhtä paljon kun se Celeste Pönttinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten minua ärsyttää näissä nimiasioissa se, että ihmiset antavat harvinaisia/erikoisempia nimiä ja loukkaantuvat siitä, jos muut eivät osaa ääntää nimeä oikein. Ei sitä tiedä, äännetäänkö se Milo Mailou vai ihan vaan Milo. Tai kirjoitetaanko se Jenna-Noora Jenna-Noora vai Jennanoora. Eikä tiedä, haluaako se Jan-Bartolomew tulla kutsutuksi Janneksi, Janiksi vai Jan-Bartolomewiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minua jaksaa aina ihmetyttää, miksi annetaan nimi, joka on vaikea ääntää siinä maassa, jossa perhe vakituisesti asuu/joka on perheen toinen kotimaa. Monille on oikeasti hankalaa olla Suomessa, kun nimi on luokkaa Tabitha-Christine Virtanen tai Beatrice Korhonen.
Paljon on nimiä, jotka on helppo ääntää esimerkiksi Suomessa/englanninkielisissä maissa. Adam, Samuel, Aaron, Benjamin, Johannes, Johanna, Laura, Anna, Maria, Hanna, Selma jne. Tällaisilla nimillä pärjäisi hyvin niin Suomessa kuin englanninkielisissä maissa, eikä tarvitsisi tuskailla ääntämisen kanssa.
Itseasiassa nuo Beatrice ja Christine ei ole kovin vaikeita ääntää Suomessakaan.
Sen sijaan Laura ääntyy englanninkielisissä maissa hyvin helposti "Looraksi", samoin Johannasta tulee joku "Zouhännä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni muualla asuva antaa lapselleen nimen, joka olisi "helppo" kansainvälisesti? Paljon kiinnostavampaa kansainvälisesti on, kun vastaan tulee joukosta erottuvia nimiä ihmisten kotimaista. Onhan siellä kansainvälisellä työpaikalla kiinnostavampaa, jos vastaan tulee joku Samar, Trine tai Juhani.
Kuinka huonosti pitää voida että miettii tällaisia asioita? Ja vielä pakottava tarve jakaa ne täällä 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua ärsyttää näissä nimiasioissa se, että ihmiset antavat harvinaisia/erikoisempia nimiä ja loukkaantuvat siitä, jos muut eivät osaa ääntää nimeä oikein. Ei sitä tiedä, äännetäänkö se Milo Mailou vai ihan vaan Milo. Tai kirjoitetaanko se Jenna-Noora Jenna-Noora vai Jennanoora. Eikä tiedä, haluaako se Jan-Bartolomew tulla kutsutuksi Janneksi, Janiksi vai Jan-Bartolomewiksi.
Toisaalta tuota loukkaantumista voi tehdä ihan suomalaisistakin nimistä. Tuttavaperheessä on Sointu ja Satu. Oma intuitio sanoo, että ne taipuu Soinnun ja Sadun, mutta lasten äiti korjaa aina ylidramaattisesti, että Sointun ja Satun. Veikkaan, etten ole ainoa, joka taivuttaa välillä väärin. Mahtaa olla rankkaa loukkaantua joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Eniten minua ärsyttää näissä nimiasioissa se, että ihmiset antavat harvinaisia/erikoisempia nimiä ja loukkaantuvat siitä, jos muut eivät osaa ääntää nimeä oikein. Ei sitä tiedä, äännetäänkö se Milo Mailou vai ihan vaan Milo. Tai kirjoitetaanko se Jenna-Noora Jenna-Noora vai Jennanoora. Eikä tiedä, haluaako se Jan-Bartolomew tulla kutsutuksi Janneksi, Janiksi vai Jan-Bartolomewiksi.
No aika suppeaksi käy nimivalikoima jos nuokin on muka joillekin liian vaikeita ääntää tai lausua. Samoin on varmaan pois pelistä kaikki kirjaimia d ja g sisältävät nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elisabeth-Desiree Mäkirönttölä 👍
Vierailija kirjoitti:
Minua jaksaa aina ihmetyttää, miksi annetaan nimi, joka on vaikea ääntää siinä maassa, jossa perhe vakituisesti asuu/joka on perheen toinen kotimaa. Monille on oikeasti hankalaa olla Suomessa, kun nimi on luokkaa Tabitha-Christine Virtanen tai Beatrice Korhonen.
Paljon on nimiä, jotka on helppo ääntää esimerkiksi Suomessa/englanninkielisissä maissa. Adam, Samuel, Aaron, Benjamin, Johannes, Johanna, Laura, Anna, Maria, Hanna, Selma jne. Tällaisilla nimillä pärjäisi hyvin niin Suomessa kuin englanninkielisissä maissa, eikä tarvitsisi tuskailla ääntämisen kanssa.
Nuo melkein kaikki ääntyy täysin eri tavalla Suomessa ja englanninkielisissä maissa.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on englantilainen sukunimi ja siksi annettiin niille myös ulkomaalaiset etunimet. Tavallaan harmittaa koska olisin halunnut jotain suomalaista säilyttää, mutta tosiaan joku Matti Williams kuulostaa vaan omaan korvaan väärältä ihan yhtä paljon kun se Celeste Pönttinen.
Tuttavan lapsilla on jenkki isä ja isän sukunimi. Lastensa nimet on tyyliä Talvikki ja Tuulikki. Tuttava selitti tärkeänä, ettei halua vaikuttaa sellaiselta vanhemmalta, joka suomalaisena antaa lapsilleen ulkomaalaiset nimet. Minusta se Tuulikki Jackson kuulostaa ihan yhtä hölmöltä. Toki mikäs siinä, jos nuo olivat ne nimet, jotka olivat heistä aidosti kauneimmat. Mutta tuollainen päteminen sillä, että on jotenkin parempi oman nimivalintansa takia, on kyllä äärimmäisen junttia ja tyhmää. Varsinkin, kun meilläkin lasten isä on englanninkielisestä maasta ja lapsilla on molempiin kieliin taipuvat nimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Harva on itse päässyt valitsemaan sukunimeään, ja yleensä lapsenkin sukunimi on jommankumman vanhemman sukunimi. Miksei siis lapsensa etunimeksi saisi valita sitä joka tuntuu omasta mielestä parhaalta?"
Onko joku kieltänyt. Kerroin vain että minusta itäsuomalaiset sukunimet on paljon kivempia kuin tylsät länsisuomalaiset sukunimet. Itäsuomalainen sukunimiperinne on hyvin vanhaa suomalaisuutta ja nimen alkuperät ovat erittäin mielenkiintoisia. Länsisuomalaiset nimet ovat juurettomia ja uudehkoja, ja kuulostavatkin tylsiltä. Ihmiset jotka naureskelevat itäsuomalaisille sukunimille, ovat kovin moukkia siinä tietämättömyydessään, ja "hienojen nimien" fanituksessaan. Kannattaisi vähän perehtyä suomalaisten heimojen historiaan, ennen kuin vähättelee itäsuomalaisia nen-sukunimiä.
(Mäkinen, Lahtinen, Salm
Monet itäsuomalaiset sukunimet ovat helposti yli 500 vuotta vanhoja. Savossa ja Karjalassa oli tapana käyttää sukunimiä, kun taas Länsi-Suomessa suosittiin skandinaavistyylisiä patronyymejä, eli isännimiä (esim. Johanna Antintytär ja Mikko Hannunpoika). Länsi-Suomesta tunnetaan joitain vanhoja suomenkielisiä sukunimiä, kuten Kurki ja Särkilahti, mutta ilmeisesti useimmat tavallisen kansan sukunimet korvautuivat ruotsin vallan aikana vähitellen patronyymeilla. Sukunimipakko tuli vasta satakunta vuotta sitten, joten hyvin monet länsisuomalaiset sukunimet ovat korkeintaan muutaman sukupolven ikäisiä.
Itselläni on itäsuomalaisperäinen sukunimi jonka jäljet johtavat ainakin 1600-luvulle mutta todennäköisesti vieläkin kauemmas. Menin naimisiin ulkomaalaissyntyisen naisen kanssa ja lapsillemme otimme osan nimistä hänen kulttuuristaan. Joillekin kanssaihmisille tämä on ollut vaikea paikka.
Onko siis sukunimen ikä jotenkin ratkaiseva asia?
Aika harva taitaa pystyä selvittämään sukunsa historiaa 1600-luvulle asti. Tuossa ajassaan jokaisella on jo kymmeniä tuhansia esivanhempiakin. Ja jokaisella sukuhaaralla omat sukunimensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsilla on englantilainen sukunimi ja siksi annettiin niille myös ulkomaalaiset etunimet. Tavallaan harmittaa koska olisin halunnut jotain suomalaista säilyttää, mutta tosiaan joku Matti Williams kuulostaa vaan omaan korvaan väärältä ihan yhtä paljon kun se Celeste Pönttinen.
Tuttavan lapsilla on jenkki isä ja isän sukunimi. Lastensa nimet on tyyliä Talvikki ja Tuulikki. Tuttava selitti tärkeänä, ettei halua vaikuttaa sellaiselta vanhemmalta, joka suomalaisena antaa lapsilleen ulkomaalaiset nimet. Minusta se Tuulikki Jackson kuulostaa ihan yhtä hölmöltä. Toki mikäs siinä, jos nuo olivat ne nimet, jotka olivat heistä aidosti kauneimmat. Mutta tuollainen päteminen sillä, että on jotenkin parempi oman nimivalintansa takia, on kyllä äärimmäisen junttia ja tyhmää. Varsinkin, kun meilläkin lasten isä on englanninkielisestä maasta ja lapsilla on molempiin kieliin taipuvat ni
"Mutta tuollainen päteminen sillä, että on jotenkin parempi oman nimivalintansa takia, on kyllä äärimmäisen junttia ja tyhmää. Varsinkin, kun meilläkin lasten isä on englanninkielisestä maasta ja lapsilla on molempiin kieliin taipuvat nimet."
Mitäs sitten itse just teet?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa pitää olla maalainen juntti ja rasisti. Kaikki ulkomainen on vierasta ja pelottavaa.
Annoimme lapsellemme saksalaisen nimen isoisoäitini mukaan ja sukunimi on nen-päätteinen. Ei kiinnosta yhtään mitä persut ja muut juntit ajattelee.
Periytyvätkö saksalainen sivistys ja hyvät käytöstavat sinussa? Joukossamme on siis vähän parempi suvaitsevainen ja muita empaattisesti ajatteleva ihminen.
Veikkaan Gwyneth Paltrow