Miksi ihminen on nuorena elämäniloinen mutta kun tulee vanhemmaksi niin muuttuu tosikoksi ja naama norsunveellä jatkuvasti?

Kuinka hyväksyä että elämä on jo ehtoopuolella ja kaikkien suunnitelmien sijaan toteuttikin vain tuotantoeläimen roolia? Nuorena oli suuret suunnitelmat siitä mitä minusta tulisi ja mitä oppisin, missä kävisin ja mitä kaikkea ehtisin kokea, mutten ehtinytkään mitään. Olen vain syönyt, nukkunut, paritellut, lisääntynyt, ulostanut ja kohta kuolen.

Vierailija kirjoitti:

34 täällä. Pian 35. Tällä hetkellä isoin toiveeni on tehdä mahdollisimman paljon rahaa kryptoilla, jotta voin viedä itseni ja lapseni pois Suomesta. Jos joku olisi kertonut minulle 28-vuotiaana, kun harrastin, tein omasta tahdostani 2 eri työtä, opiskelin samaan aikaan huvikseni ja olin aina se työporukan iloisin positiivisuuden tuoja, että jätän oman alani maailman tilanteen takia, kun tajuan että miksi maailma on tässä tilanteessa. Eli vielä taitaa täällä olla pilkahdus toivoa, koska uskon, että voisin aloittaa lasten kanssa jossakin muualla turvallisemman ja onnellisemman elämän, jossa ei ole sodan uhkaa, mutta en usko enää samalla tavalla muihin asioihin kuin aiemmin, minua ei enää kiinnosta mitä muut ajattelevat. Pidän huolta itsestäni ja perheestäni. Tosiaan, se naiivisuus mikä joskus oli, usko oravanpyörään, usko että oravanpyörä lopulta palkitsee - minulta se oravanpyörä kaatoi 10 vuoden avioliiton ja aiheutti burnoutin, mutta myös v

Minne ajattelit mennä, kun maailmansota uhkaa? Minne maailmansota ei ulottuisi.

Ja jonnekkin muualle ajattelit muuttaa ollaksesi siellä työtön? Realistisesti jos ajatellaan niin työtä siellä toisessa maassakin pitää jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne rikkaat status-miehet ei kiinnostukaan samanlailla ja ei voi pelata ihmisillä, kuten nuorempana. On se voivoi :).

Onpa lapsellinen kommentti. Keskenkasvuiselta mieheltä, joka kuvittelee, että tuollaiset asiat kiinnostavat vielä aikuisena ja niillä olisi jotain vaikutusta mielialaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ollut keski-ikä (n. nelikymppisestä eläkkeelle jäämiseen) elämäni parasta aikaa. Nuoruuden epävarmuus oli poissa, mutta jaksoi kuitenkin vielä tehdä asioita.

Sama. Nuorena naisena koin jatkuvaa epävarmuutta ja ahdistusta. Koulu tökki. Olin vuosia työttömänä, takerruin epätoivoisesti parisuhteisiin.

Vasta lapset saatuani sain oikeanlaista merkityksellisyyttä elämääni ja jotenkin aloin nauttia arjesta. Opiskelin lisää, sain kivan työn. Opin nauttimaan yksin olosta. Erosin, ja nyt olen ollut 8v yksin. Rakastan vapautta ja elämässä on paljon rohkeutta ja iloa. Kropassa ei mitään vaivoja. Nää vuodet on elämäni parhaita. Ihana asunto, lapset jo teinejä. Tanssitaan, pelleillään, kokataan, harrastetaan, tehdään uusia juttuja. Teen asioita vain koska voin eikä yhtään kiinnosta muiden mielipiteet. Urheilen joka päivä. Mahtavaa aikaa.

Mitä pidempään elää säälittävänä incelinä, sitä enemmän katkeroituu

Vierailija kirjoitti:

Elämä potkinut päähän tarpeeksi kauan, niin ei jaksa enää olla iloinen. Nuorena kuvittelee, että jossain vaiheessa asiat paranevat. Vanhempana tajua, ettei niin käy. 

Näin siinä kävi omalla kohdallakin. Joskus oli kaikki edessäpäin ja kova tulevaisuudenusko, kunnes sitten kerran huomasi, että elämänkaari alkaa kääntyä alamäkeen, unelmat jäivät saavuttamatta, rupesi tulemaan erilaisia vaivoja jne.

Eivät useimmat lainkaan esittäneet mitään syitä, vaan kertoivat tarkempia yksityiskohtia ja mielikuviaan miten ihminen käyttäytyy eri ikäisenä. Eivät ne ole syitä. Niillehän juuri etsimme syytä.

Evoluutio on tahdittanut käyttäytymisemme siten, että kunakin aikana käyttäytymisemme on keskimäärin mahdollisimman hyödyllistä. Ei esimerkiksi yli-ikäisen mummon tarvitse osata eikä jaksaa hoitaa lapsia kuten elämän parhaissa i'issä olevan äidin. Mummoilla on vähän lapsia hoidettavanaan, äideillä paljon.

Kyvyt tehdä jotakin ovat määräytyneet 100 000 vuotta tai jo miljoonia vuosia sitten, silloisten olojen mukaan, mutta vaikka suurella viipeelläkin, kulttuurin vinhasti porhaltaessa, meidän hitaasti muuttuva geenistömme edelleen tekee hyödyllisiä muutoksia elämämme rytmittelyssä. 

Varsinaisesti SYY on siis EVOLUUTIOSSA, joka optimoi geenimme toimimaan oikealla hetkellä, eri ikäkausina ja eri tilanteissa. Ja ne geenit, jotka tuottavat eniten jälkeläisiä lisääntyvät evoluution automatiikan mukaan eniten populaatiossa. Kynis.mies

Elämä opettaa.

Mun suupielet ovat menneet alaspäin. Arvaa onko kivaa? Iho veltostuu.

Det är helt rysligt att läsa dessa jeremiader. Har ni verkligen inte lyckats med att ordna era liv bättre än så, trots att det har funnits gott om tid?

Livet är endast det som man själv gör det till. Mestadels går det bra och emellanåt inte. Det viktiga är att fokusera på det som är, eller att kommer att bli bra. Att fastna vid motgångar tär endast på den som gör det.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34 täällä. Pian 35. Tällä hetkellä isoin toiveeni on tehdä mahdollisimman paljon rahaa kryptoilla, jotta voin viedä itseni ja lapseni pois Suomesta. Jos joku olisi kertonut minulle 28-vuotiaana, kun harrastin, tein omasta tahdostani 2 eri työtä, opiskelin samaan aikaan huvikseni ja olin aina se työporukan iloisin positiivisuuden tuoja, että jätän oman alani maailman tilanteen takia, kun tajuan että miksi maailma on tässä tilanteessa. Eli vielä taitaa täällä olla pilkahdus toivoa, koska uskon, että voisin aloittaa lasten kanssa jossakin muualla turvallisemman ja onnellisemman elämän, jossa ei ole sodan uhkaa, mutta en usko enää samalla tavalla muihin asioihin kuin aiemmin, minua ei enää kiinnosta mitä muut ajattelevat. Pidän huolta itsestäni ja perheestäni. Tosiaan, se naiivisuus mikä joskus oli, usko oravanpyörään, usko että oravanpyörä lopulta palkitsee - minulta se oravanpyörä kaatoi 10 vu

Minne ajattelit mennä, kun maailmansota uhkaa? Minne maailmansota ei ulottuisi.

Ja jonnekkin muualle ajattelit muuttaa ollaksesi siellä työtön? Realistisesti jos ajatellaan niin työtä siellä toisessa maassakin pitää jatkaa.

Man provade i flera repriser på att jobba utomlands under studietiden. Efter examen jobbade man i Finland och allt var bra, frånsett mängden arbete och skatterna. Nu är det över två decennier sedan utflyttningen och man har nog ingen tanke på att återflytta. För en som lever med egna medel, är Finland troligen det sämsta valet inom EU att bo i. Denna tråd förtydligar orsakerna.

Vierailija kirjoitti:

Det är helt rysligt att läsa dessa jeremiader. Har ni verkligen inte lyckats med att ordna era liv bättre än så, trots att det har funnits gott om tid?

Livet är endast det som man själv gör det till. Mestadels går det bra och emellanåt inte. Det viktiga är att fokusera på det som är, eller att kommer att bli bra. Att fastna vid motgångar tär endast på den som gör det.

Näinhän sitä on etuoikeutetun bättre folkin helppo hokea. Suomenkielisillä toinen todellisuus. 

Erotiikka on iloinen asia, siksi minua naurattaa, vaan miksi te olette noin apeita...?

Vagisania vaan niin kääntyy naama oikein päin. Ei enää kutita eikä kirvele. 

Vierailija kirjoitti:

Vagisania vaan niin kääntyy naama oikein päin. Ei enää kutita eikä kirvele. 

Ei mulla ole mitään tuollaisia ongelmia. Johtuu varmaan siitä, ettei ole seksielämääkään. Eli tavallaan pääsen helpommalla.

Tamperelaistuneen ihmisen ulkonäkö? 

Töihin lähet joka päivä ja se jatkuva oravanpyörässä oleminen tappaa sisältäpäin.

Elämän raadollisuus paljastuu vanhemmiten ja nuoruuden naivius rapisee

Suurin osa hapannaamoista ovat olleet  elämäniloisia nuoria, jotka aikoinaan uskoneet kaiken kulkevan heidän toiveidensa mukaan. Iän myötä vastuut muista kasvaa, ja omat ilonaiheet joutuu siirtämään sivuun. Vastuu nuoresta, joka ei tunne vastuita edes itsestään, vie vakavaksi.

Samat ihmiset on naama norsuun veellä nuoresta asti. Ja toisaalta nuorena iloiset on sitä vanhanakin. Sun luulottelema ilmiö johtuuu siitä, että osa hapannaamoista teeskentelee iloista nuorena esim löytääkseen kumppaniin. En oo ikinä nähnyt iloisen ihmisen hapantuvan ja olen kohta 60v.