Miksi ihminen on nuorena elämäniloinen mutta kun tulee vanhemmaksi niin muuttuu tosikoksi ja naama norsunveellä jatkuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se on sitä kun nuorena ei tarvitse vastata kuin itsestään. Sitten kun tulee lapsia, asuntolainaa, työkiireitä ja puoliso ottaa kupoliin, niin ei jaksa enää olla niin iloinen. Iloinen tietysti lapsista, mutta jos puoliso ankeuttaa elämää, niin se on suurin syy miksi suupielet ei enää nouse niin ylös. Erota voi aina, joo, mutta on siinäkin oma vaivansa. Ai että mä kaipaan niitä nuoruuden iloisia ja huolettomia, tai no ainakin hieman vähempihuolisia vuosia. Keho oli terve ja joustava, vuorokauden valvominen ei tuntunut missään jne.

Tämä! Nuorena opiskelijana elämä oli onnellista juhlaa, vaikka rahaakaan ei ollut liikaa. Pariutumisen jälkeen lapset toivat lisää onnellisuutta, mutta myös väsymystä ja hirvittävää huolta heidän tulevaisuudestaan, lisäksi puoliso olikin väärä, ajautui alkoholismiin. Ero, lisää huolia kun lapsista joutui huolehtimaan yksin kun exää ei kiinnostanut muu kuin juominen. Lasten oppimisvaikeudet ja lisää huolta heidän tulevaisuudestaan.

Maan vetovoima ja kudosten rapistuminen.

Toinen seikka on elämän ruma totuus, joka paljastuu vasta ihmisen ikääntyessä. Monet ihmiset naureskelevat, kuinka joku henkilö on ottanut hänen piiloviffuilumielessä lausutun kehun tosissaan. Joillekin kiertoilmaisut tulevat tutuksi vasta vanhemmalla iällä ja muistuu mieleen ettei nuorena ei niitä oikein ymmärtänyt, joten tuntee itsensä tyhmäksi ja tulleensa aiemmin nolatuksi.

Kolmas seikka on oma paha olo, joka ilmenee ilkeytenä.

Neljäs seikka on puuttuminen johonkin epäkohtaan, koska haluaa opastaa ja maksimoida kaikkien hyvnvointia.

Viides seikka lienee totuus: Ihminen ei todellisuudessa muutu vanhetessaan, mutta vastapuoli tekee negatiivisia tulkintoja ja oletuksia toisen ulkonäön perusteella.

Koska kollageeni häviää naamasta ja suupielet menevät väkisin alaspäin. Itse joudun koko ajan vähän hymyilemään - ja peilistä katsoo silloin naama, jonka suupielet ovat viivasuorassa. 

 

Odota vain ap. Kyllä sinäkin.

Nuoremmilla se naama norsunveellä on jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana huomaa että elämä on prseestä ja ainoa merkitys on raataa valtiolle ja korporaatioille jotka ei anna mitää takas vaan   vaativat sinulta kaiken.

Kyllä minulle antavat aika hyvän eläkkeen jo 15 vuotta. Enkä ole hapannaama eikä norsunveetä näy naamalla. Hämmästellä saa nuorempien sukupolvien tekemisiä ja hokemisia ja varsinkin laiskuutta. Se ei naurata mutta monta muuta asiaa naurattavat joka päivä, erittäinkin kun tätä palstaa lukee puoli tuntia saa jo monet hyvät naurut.

Tieto lisää tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Maan vetovoima ja kudosten rapistuminen.

Toinen seikka on elämän ruma totuus, joka paljastuu vasta ihmisen ikääntyessä. Monet ihmiset naureskelevat, kuinka joku henkilö on ottanut hänen piiloviffuilumielessä lausutun kehun tosissaan. Joillekin kiertoilmaisut tulevat tutuksi vasta vanhemmalla iällä ja muistuu mieleen ettei nuorena ei niitä oikein ymmärtänyt, joten tuntee itsensä tyhmäksi ja tulleensa aiemmin nolatuksi.

Kolmas seikka on oma paha olo, joka ilmenee ilkeytenä.

Neljäs seikka on puuttuminen johonkin epäkohtaan, koska haluaa opastaa ja maksimoida kaikkien hyvnvointia.

Viides seikka lienee totuus: Ihminen ei todellisuudessa muutu vanhetessaan, mutta vastapuoli tekee negatiivisia tulkintoja ja oletuksia toisen ulkonäön perusteella.

Kyllä nuoret ymmärtävät erinomaisesti piilovittuilua. Moni ei vain alennu reagoimaan typeryyksiin ja antaa piikittelijän luulla, ettei ole ymmärtänyt.

Vanheneminen ei muuta myöskään persoonallisuutta ilkeäksi. Ilkeä ihminen on ilkeä nuorenakin. Ja ystävällinen pysyy aina ystävällisenä vanhanakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhat ihmiset on itsekeskeisiä, eikä se maailman keskipiste ole aina kovin hääppöinen.

Nuoret ihmiset ovat itsekeskeisiä ja luulevat olevansa maailman keskipiste, jonka vuoksi uskovat koko elämän olevan jatkuvaa bilettämistä.

Kysy riikka purralta. Sen naama on aina nurinpäin. Sillä on muuten oikein hiirulainen miehenä, rotan näköinen heiveröinen paskiainen se mies. 

Nykyään nuoretkin ovat suupielet alaspäin, masennusta on paljon enemmän kuin 90-luvulla lama-aikaan..

Mutta miksi vanhemmiten ei enää naurata niin:

-Tylsä työelämä ei ole tuonut pennin jeesusta säästörahaa tilille, on pelkästään velkaa ja kituuttamista, eläkettäkään tuskin saa tulevaisuudessa. Nuorena sitä luuli, että valitsee vaan pinosta mielenkiintoisen ja rahaa tuovan uran ja jatkaa sitä ihan tekemisen innosta runsaaseen eläkkeeseensä asti.

-Vaikka olisi harrastanut liikuntaa, tulee vaihdevuodet, pissaongelmat, nivelrikot, muljahtelut ja sydänpillerit ja verenpaine on huipussaan, sokereista puhumattakaan. Ei ole aamua, jolloin ei sattuisi johonkin kohtaan vartalossa edes pikkusen ja aina saa pelätä, että kaatuu ja joku lonkka murtuu, johon loppuu työ ja liikunta kokonaan.

-Yleensä ei enää ole kavereita, on se sama perhe ja sama puoliso kuin 30 vuotta sitten, jolloin jo oli juhlittu nuorina yhdessä. Juhlimisesta sitäpaitsi tulee 2 päivä krapula.

Elämä muuttuu usein vaikeammaksi ajan myötä, ellei saanut sitä hyvään alkuun parikymppisenä. Väsyttää enemmän, tulee terveysongelmia, on lapsia ja vanhenevat vanhemmat huolehdittavana. Ei ehkä saanut toteutettua omia unelmia ja elämä on enimmäkseen pärjäämistä ja velvollisuuksia eri suuntiin.

Itse ainakin masennuin jo teininä. Heti kun tajusin mitä aikuisuus on, elämänilo katosi. Lapsuus on elämän ainoaa huoletonta aikaa.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva taitaa nykyään olla kovin elämäniloinen, oli sitten minkä ikäinen tahansa. Jatkuvasti uutisoidaan, kuinka uupuneita ja masentuneita monet ovat.

Medialla ja somella on todella suuri vaikutus ihmisen mielentilaan. Eipä kyllä juuri mitään positiivista uutisissa tule ja maailmanloppu häämöttää jo nurkan takana. Väitän, että -80 ja -90 -luvulla ihmiset oli keskimäärin onnellisimpia kun jatkuva tietotulva maailman hirvittävyyksistä ei ollut yhden klikkauksen päässä. Some aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia.

Osin totta, mutta onhan esim. Suomenkin tilanne järkyttävä ja vain parin askeleen päässä totaalisesta romahduksesta. Lait ja monet hulluudet tulevat suoraan Unionista sekä poliittiset broileripalluraiset kumartavat lähinnä ulkomaille. Talous on tuhottu useammasta syystä ja kehitysmaalaisten maahantuonti on todettu ainoaksi lääkkeeksi verotuksen ohella. Kansan yhtenäisyys ja moraali on nakrrettu, eikä mitään järkevää keskustelua tilanteen pelastamiseksi käydä. Lisäksi teknlogisaatiosta on saatu enemmän huonoa kuin hyviä puolia. 

Monet ilmiöt ovat kansainvälisiä, mutta esim. kansallisomaisuuden halpamyynti ulkomaisilla sijoittajille on maailmanluokan typeryyttä, minkä palluraiset ovat tehneet intopiukeina omien uriensa tähden. Kohta ollaan Euroopan kurjimpia kolkkia ellei kansa ryhdistäydy. Perusasiat ensin kuntoon ja sitten virittelemään ylevämpää huomista. 

Ihmiset on hyvin ilkeitä ja vanhemmiten on ehtinyt saada jo enemmän paskaa niskaan ja kokea muiden julmuutta itseään kohtaan. Se paitsi masentaa, tekee vihaiseksi ja vittuuntuneeksi. Toiset katkeroituvat ja toiset pystyvät handlaamaan asian paremmin, erityisesti, jos pystyvät eristäytymään muista ihmisistä.

Ei ole enää mitään illuusioita ihmisten, elämän ja maailman hyvyyden suhteen.

Eläminen oli kyllä ihanan helppoa ja huoletonta valmistumisen jälkeen, kun sain työpaikan ja pääsin asumaan solusta itsekseni. Koko elämä oli edessä ja täynnä mahdollisuuksia eikä tarvinnu välittää kuin itsestä. Se oli hyvää aikaa lähes ilman velvollisuuksia.

Oon ollut naama norsunveellä koko elämäni.

-Kaikki on nähty tuhat kertaa eikä mikään enää herätä uteliaisuutta ja ihmetystä

-Mikään ei ole enää ainutlaatuista

-Kroppa alkaa prakailla 

-Elettyä elämää ja tehtyjä valintoja alkaa puntaroida, vituttaa ettei nuorena ollut käytössä tämän päivän viisautta ja tietoa

-Turvallisuushakuisuus kasvaa ja seikkailunjano loppuu

En ole missään nimessä iloton, mutta olen huomannut vanhennuttuani että nuoruus on mielentila jota ei koskaan saa takaisin kun se on loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin masennuin jo teininä. Heti kun tajusin mitä aikuisuus on, elämänilo katosi. Lapsuus on elämän ainoaa huoletonta aikaa.

N46

Ai on lapsuus elämän ainoaa huoletonta aikaa? Ei mulla vaan ollu.

Vierailija kirjoitti:

(Tämä! Nuorena opiskelijana elämä oli onnellista juhlaa, vaikka rahaakaan ei ollut liikaa. Pariutumisen jälkeen lapset toivat lisää onnellisuutta, mutta myös väsymystä ja hirvittävää huolta heidän tulevaisuudestaan...)

lisäksi puoliso olikin väärä, ajautui alkoholismiin.

(Ero, lisää huolia kun lapsista joutui huolehtimaan yksin kun exää ei kiinnostanut muu kuin juominen. ...)

Lasten oppimisvaikeudet ja lisää huolta heidän tulevaisuudestaan.

Te olette rosskaväkeä ainakin kahdessa sukupolvessa kaikki tyynni.

Erkki 52

Näin se vaan menee !