Oletko pidetty ihminen?
Jos et, niin pysähdys toviksi miettimään.
Johtuu täysin itsestäsi. Näin se homma menee.
Kommentit (57)
Eihän sitä tarvitse olla kaikkien pitämä vaan mukavien, kivojen pitämä!
En ole ikinä pyrkinyt olemaan suosittu tai ihailtu. Jos en kelpaa vikoineni, se on siinä.
Olen pidetty, koska olen kiva, mutta ei minustakaan tietenkään jokainen tykkää. Ja olen alkanut ottaa sen ihan hyvänä asiana.
Olen ja en. Kyllä minulle on suoraan sanottu, että olen mukava. Silti minulla ei ole ystäviä ja kun olen vaihtanut esim työpaikkaa niin kukaan ei ole jäänyt elämääni.
Juuri huomasin, että Facebookissa kaikki esimiestä myöten on kavereita keskenään. Minä en ole kenenkään kaveri. No en ole ketään pyytänytkään, mutta tuossakin työpaikassa on sanottu suoraan, että olen hyvä tyyppi, joten luulisi jonkun pyytäneen.
Uskoisin niin. Arvioin tätä muiden ihmisten käytöksen perusteella, eivät ne ainakaan lähde pois kun tulen samaan tilaan ja joskus jopa hakeutuvat juttusille tai läheisyyteeni norkoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ja en. Kyllä minulle on suoraan sanottu, että olen mukava. Silti minulla ei ole ystäviä ja kun olen vaihtanut esim työpaikkaa niin kukaan ei ole jäänyt elämääni.
Juuri huomasin, että Facebookissa kaikki esimiestä myöten on kavereita keskenään. Minä en ole kenenkään kaveri. No en ole ketään pyytänytkään, mutta tuossakin työpaikassa on sanottu suoraan, että olen hyvä tyyppi, joten luulisi jonkun pyytäneen.
Minäkään en ole kenenkään ystävä. Kukaan ei ole ikinä jäänyt mukaan kouluista tai työpaikoista.
Olen ja se johtuu siitä että en ole demari
Minusta voisi varmaan sanoa, että olen ihan mukava tai ok. Eli totaalisen kädenlämpöinen, hajuton, mauton ja näkymätön. Tyyppi jota ei vihata eikä rakasteta, ei suosikki eikä inhokki. Osallistuu tunnollisesti ja tasalaatuisesti, ei aiheuta ongelmia muttei riemuakaan. Josta ei ole kenelläkään mitään sanottavaa. Jos aletaan luetella jonkun porukan ihmisiä, nostellaan sormia ja lopuksi ihmetellään hetki, että joku vielä... kukas tästä nyt vielä puuttuu.
Kai minä tällaiseksi olen halunnut.
Luulen että olen,olen itse melko neutraali,uskallan puhua tuntemattomille,avaan oven olkaa hyvä,en kiistele ja riitele oikeastaan koskaan. huumoria löytyy sitä hyvää..ei keljuilua..kai minun kanssa tullaan vähintäänki toimeen.
En ole. Ärsytän joskus jopa itse itseäni.
Olen sellainen, että ihmiset lähtevät luotani. Puhuvat toisilleen ja ihmettelen tai kyselen mukana. Sellainen, joka saa pari tykkäystä jos laittaa päivityksen somessa (tästä syystä lopetin kaikki somepäivitykset ajat sitten). Eli en ole pidetty, olen aina ollut vähän kuin ilmaa tai oudoksittu.
En
En ole mikään kova seurusteleen.
En mielistele ja puhun asioista suoraan, niinkuin asiat on.Hoidan omat asiani. Ja ihan hyvin ilmeisesti kun kateellisia riittää.
Olen impotentti, naiset vihaa mua.
En
En ole mikään kova seurusteleen.
En mielistele ja puhun asioista suoraan, niinkuin asiat on.Hoidan omat asiani. Ja ihan hyvin ilmeisesti kun kateellisia riittää.
Varmasti johtuu minusta itsestäni enkä tästä muita syytäkään. Tuon ymmärtäminen / hyväksyminen ei kuitenkaan ainakaan omalla kohdalla tee yksinäisyyden sietämisestä yhtään sen helpompaa eikä vähennä omaa seurallisuutta vaikka tietenkin sen tajuan, etten itsekään viihtyisi sellaisessa seurassa jossa ei ole helppoa olla.
Sitä en vielä ole selvittänyt kuinka itseäni muuttaisin tai onko se edes mahdollista. Se neuvo, että pitää olla vain oma itsensä ei omalla kohdallani toimi.