Miten kestää avioeron tuoman pettymyksen, häpeän ja itsesyytökset?

Sillä, ettei ole vaihtoehtoa.

Muista, että tunne pitää _tuntea_. Itke, kun itkettää, hakkaa tyynyä kun suututtaa. Pahin tunne menee ohi 20 minuutissa. Mutta älä ala ajattelemaan tunnetta, sitten se tunne jämähtää kiinni ikuisiksi ajoiksi.

mitä lapsiin tulee, niin siinä auttaa vain aika. 

Mitä hävettävää siinä on? Ajattele, että teillä oli yhteistä onnistunutta liittoa X vuotta mikä on aina hieno saavutus. Lapsilla ei ole hätää, jos ja kun molemnat laittavat lasten tarpeet omien edelle (=onnistunut yhteishuoltajuus). Kaikki tunteet pitää käydä läpi, kannattaa antaa itselle ja lapsille aikaa. Ei uusia isäpuolia pyörimään nurkissa, keskity lapsiin ja itseesi. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mitä hävettävää siinä on? Ajattele, että teillä oli yhteistä onnistunutta liittoa X vuotta mikä on aina hieno saavutus. Lapsilla ei ole hätää, jos ja kun molemnat laittavat lasten tarpeet omien edelle (=onnistunut yhteishuoltajuus). Kaikki tunteet pitää käydä läpi, kannattaa antaa itselle ja lapsille aikaa. Ei uusia isäpuolia pyörimään nurkissa, keskity lapsiin ja itseesi. Tsemppiä!

Tietyissä piireissä se on äärimmäisen hävettävää. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä hävettävää siinä on? Ajattele, että teillä oli yhteistä onnistunutta liittoa X vuotta mikä on aina hieno saavutus. Lapsilla ei ole hätää, jos ja kun molemnat laittavat lasten tarpeet omien edelle (=onnistunut yhteishuoltajuus). Kaikki tunteet pitää käydä läpi, kannattaa antaa itselle ja lapsille aikaa. Ei uusia isäpuolia pyörimään nurkissa, keskity lapsiin ja itseesi. Tsemppiä!

Minä häpesin sitä, etten ollut kyllin hyvä puoliso. Jos oisin ollut parempi, niin eroa ei olisi tullut. Miten voit väittää, ettei tämä ajatus tuota häpeän tunteita?

Pettymys menee ajan kanssa ohitse.

Häpeään tai itsesyytöksiin ei kannata aikaansa tuhlata, ei johda mihinkään.

Nenä pystyyn vaan ja kohti uutta...jopa kohti mahdollisia uusiakin vastoinkäymisiä. Huomisesta kun ei kukaan tiedä ja menneitä on turha märehtiä.

Toisella kertaa se ei tuntunut enää miltään. 

Juuri tuo mitä 1 sanoi. Ei ole vaihtoehtoja. Niin me ihmiset lopulta selviämme miltein kaikesta. Tsemppiä <3 Olitteko pitkään aviossa? Itse erosin pian kaksi vuotta sitten 20v yhdessäolon jälkeen. Nyt on arki jo hyvinkin asettunut uomiinsa. Olen löytänyt monia vanhoja harrastuksia ja muuta mukavaa. Kyllä se siitä lähtee. Kunhan kohtaat läheiset asian kanssa, huomaat, miten se helpottuu kerta kerralta. Kohta et häpeä enää-

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo mitä 1 sanoi. Ei ole vaihtoehtoja. Niin me ihmiset lopulta selviämme miltein kaikesta. Tsemppiä <3 Olitteko pitkään aviossa? Itse erosin pian kaksi vuotta sitten 20v yhdessäolon jälkeen. Nyt on arki jo hyvinkin asettunut uomiinsa. Olen löytänyt monia vanhoja harrastuksia ja muuta mukavaa. Kyllä se siitä lähtee. Kunhan kohtaat läheiset asian kanssa, huomaat, miten se helpottuu kerta kerralta. Kohta et häpeä enää-

Kesällä olisi tullut 15 vuotta avioliittoa ja yhteiseloa vielä sitäkin pidempään. Miksi te erositte? Oliko oma valinta?

Jos olet ihan itse pers.illyt itsesi ulos avioliitostasi niin häpeä ja itsesyytökset ovat paikallaan.

Tunne ja pohdi asiat niin, että varmasti otat tästä opiksesi. Ettet varnasti enää ikinä ole yhtä kypsymätön ja tyhmä ihminen.

Pyydä anteeksi ex-puolisoltasi mutta vasta siinä vaiheessa, kun aidosti sitä tarkoitat. Mutta älä pyri takaisin, älä edes huumorin varjolla möläytä hänelle tuollaista.

Pysy poissa hänen elämästään, tee erosta helppo ja hoida kaikki velvoitteesi asiallisesti.

Jos taas olet syytön osapuoli, sure surusi ja tunne vihasi. Elä ilman häpeää ja itsesyytöksiä.

Jos laittaa vahingossa kätensä p.skaan, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se sieltä pois ja pestä se käsi. 

Vaikka se asian kohtaaminen kuinka iljettää ja on ikävä ja rankka kokemus, ei sitä kättä voi jättää sinne.

Se ei ole terveellistä itsellesi eikä siitä ole hyötyä kellekään. Parhaimmillaankin olet ihan jumissa käsi p.skassa. 

Ikävä vertauskuva, mutta totta joka sana. Ja tuli mieleen omien kokemusten perusteella. 

Ja kyllä, kyllä se vaan voi olla juuri näin yksinkertaista. Toinen voi olla ihan syytön ja toinen yksin syyllinen. Ei aina, toki, mutta voi olla.

Ja niiden kasvoimme erillemme ja nyt olemme bestikset -feikkisomepäivitysten takanakin on ihan tätä samaa iankaikkista sontaa.

Aika auttaa lähes kaikkeen. Ainakin avioeroon. Se ei ole maailmanloppu. Nyt vaan katse lapsiin. Pidätte heistä mahdollisimman hyvää huolta.

Ei aviossa voi aktiivisesti epäonnistua ellei tee tyyliin rikoksia kumppania kohtaan. Avion pitäisi hiipuessaan palata 0-tilaan, mutta senkään ei pitäisi olla syy purkaa aviota. Yleensä päättyminen alkaa siitä, kun mies alkaa tekemään rikoksia naista kohtaan, esim. Seksuaalinen hyväksikäyttö, petokset, elatusvelvollisuuden laiminlyönti, jne. Ja se ei ole naisen vika - avio ei pidä sisällään muita velvollisuuksia kuin elatuksen (mieheltä naisen suuntaan, sillä nainen synnyttää ja hoivaa lapsia)

Jos tekisit tiimityötä luokan 5 suorittajan kanssa ja saisitte huonon numeron, olisiko se sinun vikasi? Ei sille voi mitään, että jotkut miehet ovat mitä ovat. Teit varmasti kaikkesi ja enemmänkin

Ja kiitos tsempeistä 🧡

Meillä tilanne on pitkään ollut huono. Olen vaan niin pettynyt että keskustelulla ja itsetutkiskelulla tilanne ei muuttunut paremmaksi. En ottanut huomioon sitä että toinen ei halunnut aidosti keskustella vaan manipuloida ja kontrolloida keskusteluja. Ei myöntänyt jos itsellään oli paha olla vaan passiivisagressiivisesti sitten kosti ja ilkeili. Eikä osannut mennä itseensä näissä asioissa, vaan loppuun saakka yritti vääntää asioita niin että ei olisi tarvinut ottaa mitään vastuuta.

Lisäksi oli paljon valheellisia anteeksipyyntöjä ja lupauksia. Todellisuudessa hyvin vähän koskaan muuttui. Myönsi itsekin että pitää itsestäänselvyytenä, mutta ei voinut tehdä mitään sen asian eteen. Minä olen se, joka lopulta halusi eron, koska ei tosiaan ollut muuta vaihtoehtoa. En suhdettakaan halunnut tuollaisen ihmisen kanssa, eikä siitä olisikaan tullut mitään koskaan.

T. Ap

Jss

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hävettävää siinä on? Ajattele, että teillä oli yhteistä onnistunutta liittoa X vuotta mikä on aina hieno saavutus. Lapsilla ei ole hätää, jos ja kun molemnat laittavat lasten tarpeet omien edelle (=onnistunut yhteishuoltajuus). Kaikki tunteet pitää käydä läpi, kannattaa antaa itselle ja lapsille aikaa. Ei uusia isäpuolia pyörimään nurkissa, keskity lapsiin ja itseesi. Tsemppiä!

Minä häpesin sitä, etten ollut kyllin hyvä puoliso. Jos oisin ollut parempi, niin eroa ei olisi tullut. Miten voit väittää, ettei tämä ajatus tuota häpeän tunteita?

Yleinen vaatimustaso nykynaiselle on kohtuuton ja miehet myös kuvittelevat seksuaalisen hyväksikäytön kuuluvan osaksi aviota. Naisen biologia on häivytetty kulttuurista kokonaan, jos sitä on koskaan siellä ollutkaan. Miehen biologia taas ohjaa siittämään useita naisia ja jos ei ole selkärankaa, saattaa sortua jopa vaihtamaan vaimon pornoon. En usko, että vika siis oli sinussa vaan siinä, ettei mies kunnioittanut avioliiton sakramenttia

Vierailija kirjoitti:

Ja kiitos tsempeistä 🧡

Meillä tilanne on pitkään ollut huono. Olen vaan niin pettynyt että keskustelulla ja itsetutkiskelulla tilanne ei muuttunut paremmaksi. En ottanut huomioon sitä että toinen ei halunnut aidosti keskustella vaan manipuloida ja kontrolloida keskusteluja. Ei myöntänyt jos itsellään oli paha olla vaan passiivisagressiivisesti sitten kosti ja ilkeili. Eikä osannut mennä itseensä näissä asioissa, vaan loppuun saakka yritti vääntää asioita niin että ei olisi tarvinut ottaa mitään vastuuta.

Lisäksi oli paljon valheellisia anteeksipyyntöjä ja lupauksia. Todellisuudessa hyvin vähän koskaan muuttui. Myönsi itsekin että pitää itsestäänselvyytenä, mutta ei voinut tehdä mitään sen asian eteen. Minä olen se, joka lopulta halusi eron, koska ei tosiaan ollut muuta vaihtoehtoa. En suhdettakaan halunnut tuollaisen ihmisen kanssa, eikä siitä olisikaan tullut mitään koskaan.

T. Ap

Jos ikäviä tapahtumia on paljon, ne purkautuvat aikansa. Itsekin jouduin rikossarjan uhriksi pari vuotta sitten ja prosessi etenee niin, että ne jutut pyörivät mielessä aluksi paljon, ja tunteita on paljon, mutta pikkuhiljaa ne vähenevät ja myös ajatusten laatu muuttuu. Hyvinvointi lisää itsekunnioitusta ja se alkaa näkymään myös siinä, miten suhtautuu tapahtuneisiin

Olet joutunut henkisen väkivallan uhriksi eikä yhdessäkään aviossa pitäisi joutua sietämään sellaista. Keskity nyt hoivaamaan itseäsi ja antamaan itsellesi sitä rakkautta, mistä jäit suhteessa paitsi. Jos lapset auttavat tässä, hyvä, mutta sinun ei myöskään tarvitse uhrata itseäsi heidän vuokseen. Jos yhteishuoltajuus on vaikeaa tai mies agitoi lapsia sinua vastaan, priorisoi itsesi

Ja itsesyytökset tulee siitä että en tajunnut mikä homman nimi oli aiemmin. Niin paljon turhia riitoja, joissa mies vaan yritti hämmentää ja sekoittaa ajatuksiani ja aina lopulta minussa oli joku vika. Kun en vaan sanonut oikealla tavalla asioita (kokeiltiin kyllä kaikki maailman ajat, mutta mies ei halunnut kuulla). Jos vaan vähän erilainen olisin, jos häntä enemmän kehuisin jne (hän ei huomannut itse minua millään tavalla). Turhaan olen suhdetta yrittänyt vuosia saada toiminaan kun toisella syviä selvittämättömiä ongelmia itsensä kanssa miksi toimii kuten toimii, joista yrittää kaikin mahdollisin keinoin siirtää katseen pois. T. Ap

Avioero on erittäin hyvä juttu, liitto onnistui sen aikaa kun kesti ja kun ei enää onnistunut se onnistuneesti lakkautettiin. Avioliiton tulisi olla määräaikainen, tai sen voisi poistaa kokonaan. Mielestäni ei ole tarkoitettu että ihminen on suhteessa vain yhteen toiseen ihmiseen, usein muutama partneri elämässä on parempi.

Ei siinä mitään häpeämistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Avioero on erittäin hyvä juttu, liitto onnistui sen aikaa kun kesti ja kun ei enää onnistunut se onnistuneesti lakkautettiin. Avioliiton tulisi olla määräaikainen, tai sen voisi poistaa kokonaan. Mielestäni ei ole tarkoitettu että ihminen on suhteessa vain yhteen toiseen ihmiseen, usein muutama partneri elämässä on parempi.

Itse ollen tästä eri mieltä. Olen todistanut vierestä erittäin onnellisia pitkiä suhteita. Mutta se vaatii kaksi tasapainoista ihmistä, jotka haluaa sen onnistuvan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihan itse pers.illyt itsesi ulos avioliitostasi niin häpeä ja itsesyytökset ovat paikallaan.

Tunne ja pohdi asiat niin, että varmasti otat tästä opiksesi. Ettet varnasti enää ikinä ole yhtä kypsymätön ja tyhmä ihminen.

Pyydä anteeksi ex-puolisoltasi mutta vasta siinä vaiheessa, kun aidosti sitä tarkoitat. Mutta älä pyri takaisin, älä edes huumorin varjolla möläytä hänelle tuollaista.

Pysy poissa hänen elämästään, tee erosta helppo ja hoida kaikki velvoitteesi asiallisesti.

Jos taas olet syytön osapuoli, sure surusi ja tunne vihasi. Elä ilman häpeää ja itsesyytöksiä.

Jos laittaa vahingossa kätensä p.skaan, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se sieltä pois ja pestä se käsi. 

Vaikka se asian kohtaaminen kuinka iljettää ja on ikävä ja rankka kokemus, ei sitä kättä voi jättää sinne.

Se ei ole terveellistä itsellesi eikä siitä ole hyötyä kel

Tämä!