Miten kestää avioeron tuoman pettymyksen, häpeän ja itsesyytökset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hävettävää siinä on? Ajattele, että teillä oli yhteistä onnistunutta liittoa X vuotta mikä on aina hieno saavutus. Lapsilla ei ole hätää, jos ja kun molemnat laittavat lasten tarpeet omien edelle (=onnistunut yhteishuoltajuus). Kaikki tunteet pitää käydä läpi, kannattaa antaa itselle ja lapsille aikaa. Ei uusia isäpuolia pyörimään nurkissa, keskity lapsiin ja itseesi. Tsemppiä!

Minä häpesin sitä, etten ollut kyllin hyvä puoliso. Jos oisin ollut parempi, niin eroa ei olisi tullut. Miten voit väittää, ettei tämä ajatus tuota häpeän tunteita?

Jälkeenpäin on helppo jossitella, mutta oikeasti varmaan on ollut syyt sille miksi parisuhde lakkasi toimimasta ja ero tuli. Ei sinun panostaminen parisuhteeseen välttämättä olisi estänyt mitään ja "parempi" voi joskus tarkoittaa aivan kohtuutonta p

Olen tuo, jolle vastaat. 

Erostani on jo vuosia, ja nyt ymmärrän, että häpeäni oli turhaa ja vailla totuudenpohjaa. Mutta heti eron jälkeen se tuntui tuolta. Tunteelle ei mahda mitään, vaikka järki sanoisi toista.

Ja mitä tulee toisen vastaajan ehdottelemiin kahvin keittämisiin, niin minä, jos kuka, olin juurin tuollainen 50-luvun pikkuvaimo. Luoja kuinka taivuin kaikkeen, mihin mies halusi minun taipuvan. Eron jälkeen huudatin biisiä Kun mikään ei riitä.

Itse taas koen syvää häpeää siitä, että en ole saanut mahdollisuutta parisuhteeseen. Mutta kuulen jo korvissani kuinka minun vain kehoitetaan laskemaan rimaa..... Kieltämättä kun tosianaan luen kun kirjoituskai kumppaneista tai erityisesti ex-kumppaneista, niin yritän ajatella välillä, että ehkä minun oikeasti pitäsi olla vain tyytyväinen elooni, kuvaukset kumppaneista (tai ex kumppaneista) ovat vaikuttaneet toisinaan siltä kuin kirjoitettaisiin/ kuvailtaisiin ihmishirviöilta, joiden koko olemassa olo rakentunut siihen, että ovat voineet luoda tosielle pahan olon ja loukata ja satuttaa häntä monin tavoin. Jostain ihneen syystä monta kertaa on rinnalle on tullut mukaan lapsiakin,