Lue keskustelun säännöt.
Olen lievästi ylipainoinen ja olen näkymätön. Tunnen itseni rumaksi ja arvottomaksi ja vanhaksi (olen 30 vuotias
19.11.2024 |
Kun sairastin syömishäiriötä 10 vuotta sitten ja painoin 42kg sain todella paljon huomiota miehiltä ja ihmiset olivat muutenkin ystävällisempiä (mm. avasivat ovia ja hymyilivät) Sain kehuja jatkuvasti vartalostani. Pahimmillaan söin muutaman tomaatin päivässä ja vihasin itseäni ja tunsin olevani silti "läski". Jopa täällä kovasti haukuttuja useita lävistyksiäni kehuttiin.
Syömishäiriöni muutti muotoaan ja lihoin yli satakiloiseksi, Olin kuitenkin itsevarmempi kuin koskaan. Tunsin itseni vahvaksi ja vaikka ihmiset auliisti kertoivat minulle jatkuvasti kuntoilu ja diettivinkkejä, tunsin olevani kaunis. Nautin mm. meikkaamisesta ja hiusten laitosta. Ostelin uusia vaatteita ja seurasin muotia. Olin tyytyväinen itseeni vaikka lähes joka päivä joku ilkeili painostani. Jopa lävistyksiäni alettiin katsoa pahasti. "Miksi olet tehnyt itsellesi noi?"
Minua katsottiin välillä selvästi inhoksuen päästä varpaisiin, koska kuinka tuo "läski kehtaa olla tyytyväinen itseensä kun minä en ole?!" Ovia ei enää avattu.
Vuosi sitten sairastuin ja laihduin koska en pystynyt syömään. Olen jatkuvissa vatsakivuissa edelleen. Ihmiset alkoivat onnitella ja kehua minua "saavutuksestani", eli laihtumisesta.
Olen vielä lievästi ylipainoinen ja olen näkymätön. Tunnen itseni rumaksi ja arvottomaksi ja vanhaksi (olen 30 vuotias). En jaksa enää välittää miltä näytän. Olen sama ihminen kuin olin nelkytkiloisena, mutta silti kohdellaan kuin olisin näkymätön tai tehnyt jotain inhottavaa.
Suojatien eteenkään ei vaivauduta pysähtymään vaikka olisin jo menossa yli.
Tappaisin itseni jos minulla ei olisi lapsia. En halua heille surua. Joka aamu katson peilistä että kuinka ruma olen ja avaan netin ja luen täältä vahvistuksia sille että kuinka vastenmielinen olen.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vähän ylipainoinen ja yli 40-vuotias, mutta tunnen itseni kauniiksi ja halutuksi. Vika on päässä, jos tekee ulkonäöstä itselleen ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Odotan kun täytät 40v.
Olet arvoton mummo
N41
Ei pidä paikkaansa. Terv. N50+
Mitään "syömishäiriö" nimistä vaivaa ei todellisuudessa ole olemassa, se on tekodiagnoosi, feikkidiagnoosi, valegiagnoosi, valhediagnoosi, tms. Rumapainoiseksi märehtiminen on tietoisten päätösten tulos.
Mitä ihmettä? Mistä sinä oikein puhut? Eikös naiset tälläkin palstalla lähes joka toisessa ketjussa oikein rukoilemalla rukoile, että miesten antama huomio ja lähestymiset loppuisivat? Nyt kun sinulle on käynyt näin, niin eikö tästä pitäisi olla vain ja ainoastaan onnellinen?
Ellei naiset sittenkin valehtele tästä(kin) asiasta meille miehille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä ihmisten suhtautuminen muuttuu, kun ikääntymisen myötä muuttuu. Olin nuorena hoikka ja ystävällisen naapurintyttömäinen. Sain paljon huomiota miehiltä.
Nyt olen puolta vanhempi ja on tullut iho ongelmia. Aika näkymätön sitä nykyään on. Minusta näin kuuluukin olla ja suon ihan mielelläni nuoremmille huomion.
Olen ylipainoinen 42-vuotias mies. Koskaan en ole elämässäni normaalipainoista päivää nähnyt.
En ole ikinä saanut minkäänlaista huomiota naisilta. En mitään. Ylipainoni takia en ole edes viitsinyt netin ulkopuolella edes yrittää naisten lähestymisen yrittämistä.
Tämän takia olen lähestulkoon kokematon kaikissa parisuhteissa ja siihen liittyvässä.
Teillä naisilla on kyllä helppoa, ulkonäöistä riippumatta pääsette valovuosia helpommin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen 42-vuotias mies. Koskaan en ole elämässäni normaalipainoista päivää nähnyt.
En ole ikinä saanut minkäänlaista huomiota naisilta. En mitään. Ylipainoni takia en ole edes viitsinyt netin ulkopuolella edes yrittää naisten lähestymisen yrittämistä.
Tämän takia olen lähestulkoon kokematon kaikissa parisuhteissa ja siihen liittyvässä.
Teillä naisilla on kyllä helppoa, ulkonäöistä riippumatta pääsette valovuosia helpommin suhteisiin.
Et sä voi noin sanoo!!! Tiedätkö kuinka VAIKEAA naisena on seuloa sieltä tuhansien halukkaiden miesten joukosta ne parhaat joiden kanssa lähteä treffeille? Ja huh, onhan se nyt aikaa vievää ja välillä puuduttavaa käydä treffeillä syömässä ja juomassa miesten laskuun! Ei oo kuule todellakaan helppoa tämä naisen osa deittimarkkinoilla. Itse asiassa miehet pääsee tässäkin niin paljon HELPOMALLA kun niitä mätsejä ja treffejä ei juurikaan tule heille! Ootko miettiny?
Itse olen ollut koko ikäni alipainon rajoilla koska en pidä syömisestä enkä saa ruoasta mielihyvää.
Ei tulisi mieleenkään arvostella ääneen kenenkään ulkonäköä.
Sivistymättömät, älykkyydeltään vajaat ihmiset tekevät niin.
Käsittämätöntä että joku Huutokauppakeisari saa puhelinsoittoja joissa haukutaan ulkonäköä.
Metereologit saavat myös yhteydenottoja joissa kommentoidaan ulkoista olemusta.
Tässä maassa on liikaa typeriä ihmisiä.
Älä heistä välitä, ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Mistä sinä oikein puhut? Eikös naiset tälläkin palstalla lähes joka toisessa ketjussa oikein rukoilemalla rukoile, että miesten antama huomio ja lähestymiset loppuisivat? Nyt kun sinulle on käynyt näin, niin eikö tästä pitäisi olla vain ja ainoastaan onnellinen?
Ellei naiset sittenkin valehtele tästä(kin) asiasta meille miehille...
Tai sit on aika tyhmää luulla, että yhden vakavasta minäkuvaa vääristävästä sairaudesta kärsivän naisen näekmys asiasta kertoisi jotain siitä, mitä useimmat naiset ajattelevat? Mikä sairaus sun hahmotuskykyä heikentää niin, että luulet kaikkien naisten olevan samanlaisia?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on siis lapsi? Muista että ainakin hänen silmissään olet kaunis, minkäpainoinen sitten oletkin.
Tämähän ei automaattisesti pidä paikkaansa ainakaan siinä vaiheessa, kun lapsi on ylittänyt taaperoiän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan kun täytät 40v.
Olet arvoton mummo
N41
Ei pidä paikkaansa. Terv. N50+
Ei pidä paikkaansa. Terv. N55
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Mistä sinä oikein puhut? Eikös naiset tälläkin palstalla lähes joka toisessa ketjussa oikein rukoilemalla rukoile, että miesten antama huomio ja lähestymiset loppuisivat? Nyt kun sinulle on käynyt näin, niin eikö tästä pitäisi olla vain ja ainoastaan onnellinen?
Ellei naiset sittenkin valehtele tästä(kin) asiasta meille miehille...
Tai sit on aika tyhmää luulla, että yhden vakavasta minäkuvaa vääristävästä sairaudesta kärsivän naisen näekmys asiasta kertoisi jotain siitä, mitä useimmat naiset ajattelevat? Mikä sairaus sun hahmotuskykyä heikentää niin, että luulet kaikkien naisten olevan samanlaisia?
Älä oo noin tosikko. Höllää sitä pipoa vähän. Tämä on viihdepitoinen keskustelupalsta missä yleistykset kuuluvat pelin henkeen.
Ja noin muuten: kyllähän täällä usein löytyy ketjuja, missä valitellaan kuinka iän tai painonnousun myötä miesten huomio vähenee ja tätä yläpeukuttaa ja kommentoi vastaavilla viesteillä useat muutkin naiset siinä ketjussa. Sitten tosiaan löytyy myös niitä ketjuja, missä valitellaan miesten huomiota/lähestymisiä ja toivotaan sen loppuvan.
Ihan vastaavasti mammat osaa oikein näppärästi tietyissä asiayhteyksissä niputtaa miehet ja heidän mielipiteensä/käytöksensä, jos tällainen palvelee naisten argumentointia siinä kohtaa.
Ja vielä lopuksi. Haista viddu rummo! Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan on julmaa puhetta monelta kommentoijalta (tai yhdeltä sarjailkeilijältä). Älä välitä, ap! Jaan tuskasi, minusta tuntuu aika samalta. Koetan vain ajatella, että kun kerran luonto on näin kaunis, ei meidän ihmisten tarvitse edes yrittää.
Voi luoja, vai ei ovia enää avata... Harvoin ylipäätään kukaan toisille ovia aukoo. Olin nuori ja hoikka avasin oven että pääsen vaunuissa olevan vauvani kanssa sisään kauppaan, kolme henkilöä meni siitä välistä, huusin heidän perään "KIITOS". Eli älä kuvittele että sinulle on ovia ennenkään avattu kuin vahingossa
Vähän sama kokemus. Olin nuorempana lievästi ylipainoinen ja normaalipainon yliajalla (165 cm 65-75 kg), joko läski tai, täysin näkymätön ja huomaamaton. Vasta kun laihduin alle 60 kg aloin saada positiivista huomiota.
Miksi naisille ei kelpaa kaikkien miesten kehut? En tarkoita tällä häirintää vaan hyvänmielen kehuja. Jos naispuoleiselle ystävälle tai tutulle sanoo, että sinulla on kauniit silmät, upeat hiukset tai vaikka upea luonne niin hymähdetään vain. Seuraavaksi kuulee valitusta kun miehet eivät välitä tai kehu. Mitä tuo sitten oli mitä sanottiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi.
Kompastuin kaksi vuotta sitten kotonani niin, että minulta murtui lantio ja olkapää useista kohdista. Alipainon takia luut olivat jo 30 vuoden iässä heikot, eikä suurempaa tälliä tarvittu. Tuon tapaturman jälkeen minun oli (vastoin tahtoani) pakko nostaa painoa hiukan, eikä nousu enää pysähtynytkään. Syön nykyään vielä vähemmän kuin alipainoisena (vain kahdesti viikossa), mutta jollakin ihmeen tavalla paino tuntuu silti nousevan edelleen. Vihaan itseäni enemmän kuin koskaan ja antaisin mitä vain päästäkseni taas samaan kokoon kuin toissa jouluna. Hulluahan se on, mutta itseinhoni on niin sietämätöntä, että ottaisin mieluummin hauraat luut. Tuntuu, etten voi elää itseni kanssa.
Et varmaan usko sitä itse, mutta olet tärkeä ja arvokas. Kaikkea hyvää sinulle.
Oliko / onko syömishäiriö?
Diagnoosia ei ole, mutta luuston kunnon perusteella vähän epäilivät.
Vierailija kirjoitti:
Minä jaksan ihmetellä, miten jotkut kehtaa kommentoida toisten ulkonäköä, oli syy mikä tahansa. Itse olen hoikkana ihmisenä kuullut paljon "etkö syö mitään" kommentteja tai tyyliin, että "jalat on kuin pulkannarut" ja epäilty sairaaksi. Vaikka siis normaalipainon alarajalla olen ollut, enkä alipainoinen.
Ongelmaa aivan samaa itselläni. Normaalisti aina syönyt, en laihduta ja suklaatakin aika paljon syön. Inhottavaa kuunneltavaa: "onko sinulla anoreksia, ja jalat on niinkuin riisipuikot ja muuta miellyttävää " kehumista" . Olen tuon kaltaisista paljon joskus kärsinyt, mutta olen itselleni sanonut: Minä olen minä ja kelpaan kyllä. Itselleni. Muiden mielipiteet olen oppinut, onneksi, sivuuttamaan olankohautuksilla. Eiköhän me tänne muiden joukkoon mahdutaan, lihavana tai laihana, rikkaana tai köyhänä ja ihonväristä riippumatta. Kaikki ei ymmärrä että rasismia on hyvin monenkaltaista ja jokaisella saadaan loukattua kanssaeläjiä. Mikä usealla nimenomaan tarkoitus onkin. Jos sellaisella asenteella saa pönkitettyä omaa huonoa oloaan niin minulle aivan sama, mutta jos huomaan sellaisen kohdistuvan kanssaihmisiin, tuttuihin tai outoihin, puutun välittömästi. Miksi lapset kiusaa toisiaan, ovat saaneet sen "hyvän" esimerkin juuri aikuisilta ihmisiltä. Mikään ei muutu jos kukaan ei halua eikä yritä muuttaa. Tämä palstakin on " hyvä" esimerkki monista kiusaamis ja pilkkaamis muodoista.
Minäkin veikkaan, että aloittajan aivot ovat virittyneet tulkitsemaan tilanteita negatiivisemmin kuin mikä olisi aiheellista. Tietenkin lähes jokainen saa silloin tällöin ihan tarkoituksellisiakin moitteita ulkonäöstään, mutta tavanomaisella tavalla maailmaa katseleva ei tartu niihinkään kuin hukkuva lyijypainoon.
Sanoisin, että suurin osa aikuisista ihmisistä on juuri lievästi ylipainoisia, eivätkä he siten vedä puoleensa mitään erityistä ihmettelyä.