Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on että niin moni sanoo olevansa parisuhteessa onneton, mutta "olen nyt lasten ja rahan takia"
19.11.2024 |
Kuinka moni lapsi ja nuori näkee kotona ns. kylmän parisuhteen mallin, riitelyä ilman rakkautta. Miksi se raha on niin tärkeää, että sen vuoksi on valmis olemaan onneton? Onko lapselle parempi ehjä perhe ja onnettomat vanhemmat?
Kerro sinun syysi
Kommentit (36)
Ei siinä mitään riitelyä tarvitse olla. Mulla on miehen kanssa ns. vanhemmuusliiitto, ihan kavereita ollaan. Intiimiasiat ei nyt muutenkaan lapsille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kaikki kuitenkaan riitele. Takeita onnesta ei ole eron jälkeenkään. Voi olla vaan enemmän huolia, deittailumaailma on nykyään kamalaa ja kaikilla rahat on tiukilla. Minusta ennemminkin turhan helposti luovutetaan, kun kuvitellaan että koko ajan pitää olla niin ihastunut ja onnellinen. Arki kuitenkin tulee joka suhteeseen väistämättä. Ja huom en tarkoita nyt niitä, joilla paljon riitoja tai väkivaltaa ja lapset kärsii.
Äitini jäi, vaikka isäni hakkasi niin häntä kuin lapsia. Väitti ja väittää yhä, että kyse oli muustakin kuin rahasta, mutta en usko siihen nähtyäni hänessä tapahtuneen muutoksen hänen löydettyä lopulta uuden rikkaan miehen, jonka rahoilla loisia. Kellään muulla ei ole enää mitään väliä. Maskin livettyä tajusin myös, miten äitini ja isäni päätyivät yhteen ja ottamaan yhteen. Äitini on samaa lajia mutta vain parempi peittämään sen varsinkin silloin, kun joku muu tekee hänenkin likaiset työt.
No tuosta syystä välttelevä kiintymyssuhde on Suomessa surullisen yleinen. Kotioloistahan se tulee ja varmasti osasyy siihen, miksi ihmiset ei pariudu enää ja liittoja kaatuu paljon. Kyllä kannustaisin miettimään, viettekö lapsiltanne mahdollisuuden terveen ja kestävän parisuhteen muodostamiseen aikuisena antamalla huonon mallin kotona.
Toisekseen tuossa tekee lasten lisäksi karhunpalveluksen itselleen. En suostuisi myymään mun yhtä ainutta elämää. Saati sitten luovuttamaan sitä vapaaehtoisesti pois, koska lapset, vaikka oikeasti lapsetkin kärsii tuossa.
Tässä maassa on yhä vaikeampi saada mitään vakituisia tuloja mistään jos ei kuulu hyväveliverkostoon tai elä pääomtuloilla perittyään miljoonia.
Moni sinnittelee hyvinkin surkeissa ja väkivaltaisissa suhteissa jos siitä saa muutaman tonnin rahallisen hyödyn kuussa esim. asumisen, autoilun ja ruokien muodossa. Ei se kaunista ole, mutta eihän elämä usein olekaan.
Moni sietää vaikka millaisia despootteja ja kuvotuksia (molemmissa sukupuolissa) ettei ota taloudellisesti ohraleipä. Tämä maa on aika kylmä ja masentava rahatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväveliverkosto? Onks se niinku pankki, josta saa rahaa?
Kannattaa ottaa leasingmuija mistä pääsee sopimuskauden jälkeen eroon ja ei kun uutta erilaista tilalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on sellainen diili, että vaimoni, joka tulee rikkaasta perheestä, tekee minulle lapseni (on jo viisi kappaletta), ja muutenkin hoidamme perhettä ikään kuin bisnestä. Olemme yhteistyökumppaneita ja tulemme juttuun, mutta vähän mitään romantiikkaa välillämme on. Seksiä hankin muualta nuorten naisten keskuudesta, yleensä teinien kanssa. M43
Kansan kielellä läheisriippuvuus, pelko olla yksin tai vaikkapa nyt muiden eli siis taivastelevien sukulaisten miellyttämisen halu. Tietyn statuksen ja mielikuvan ylläpitäminen. Se että ei oikeastaan edes tiedetä ja ymmärretä ettei tyytyminen ole rakkautta. Ylipäätään on rajat hukassa kumpaankin suuntaan ja epäselvyys mikä se oma vastuu elämästä on ja ei ole.
Lapsista kasvatetaan huonolla tavalla epäitsekkäitä täällä. Uhriutujia ja marttyyreitä, jotka katkeroituvat. Terve vanhemmuus ja kasvattaminen on hukassa, jonka takia päädytään jo alunalkaen huonoihin ja epäsopiviin suhteisiin, joista ei uskalleta lähteä. Suomalaisissa on se selviytymismentaliteetti, herranpelko, nöyristely ja säännöistä kohmettuminen vieläkin liian vahvana. Asiat otetaan annetuina ja sitten annetun kanssa sisulla eteenpäin verenmaku suussa ettei kukaan pääse ainakaan syyttämään kiittämättömäksi. Emmehän me siksi ikinä barrikadeillekaan nouse. Enhän minä, no eihän niin nyt voi tehdä, no emmä oikein ole sen arvoinen kuitenkaan, mitä äitivainaa ja naapurin ritvamattikin sanoisi, kyllä täytyy kairaa nyt ottaa kun tuli nuorena vaillinaisin elämänkokemuksin luvattua eikä kukaan ole sentään kuollut eikä ketään hakata. Ni kyllä nyt täytyy.
Oman elämän eläminen on pelottavaa ja se triggeröi muissa kahnausta ja mielensäpahoittamista. Sitä suomalainen pelkää asiassa kuin asiassa. Myös parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan moni töissäkin "lasten ja rahan" takia, vaikka ei erikoisesti työkavereistaan tai asiakkaistaan tykkää. Sama asia.
Ehkä he punnitsevat kokonaisuutta eivätkä mene jonkun häilyvän "onnellisuuden" perässä. Parisuhde voi myös muuttua paremmaksi. Eroaminen ei ole ainoa (tai paras) vaihtoehto silloin, kun avioliitto sakkaa, vaan kurssia on yleensä mahdollista kääntää paremmaksi.
Onnellisuus-propagandan sijaan kannattaa tavoitella tyytyväisyyttä, eli sitten yksin tai parisuhteessa. Eikä vastuuta omasta tyytyväisyydestä/onnellisuudesta voi sysätä kenenkään toisen harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa leasingmuija mistä pääsee sopimuskauden jälkeen eroon ja ei kun uutta erilaista tilalle
Entä lapset? Ovatko nekin leasingilla?
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikki kuitenkaan riitele. Takeita onnesta ei ole eron jälkeenkään. Voi olla vaan enemmän huolia, deittailumaailma on nykyään kamalaa ja kaikilla rahat on tiukilla. Minusta ennemminkin turhan helposti luovutetaan, kun kuvitellaan että koko ajan pitää olla niin ihastunut ja onnellinen. Arki kuitenkin tulee joka suhteeseen väistämättä. Ja huom en tarkoita nyt niitä, joilla paljon riitoja tai väkivaltaa ja lapset kärsii.
Aina kun harkitsen eroa, käyn täällä tai facbookissa lukemassa mieslasten kommentteja ja totean, että näin on itse asiassa tosi hyvä. Eri juttu tietysti, jos olisi oikeasti selkeän onneton. Mutta kuten todettu, sitä voi olla ihan ok olematta varsinaisesti rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ymmärrä miten ero jotenkin parantaisi lasten elämää. Nyt molemmat vanhemmat on läsnä. Uutta kumppania en halua. Ja meillä on ihan mukavaa miehen kanssa vaikka romantiikka puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään riitelyä tarvitse olla. Mulla on miehen kanssa ns. vanhemmuusliiitto, ihan kavereita ollaan. Intiimiasiat ei nyt muutenkaan lapsille kuulu.
AP puhui ihmisistä, jotka ovat onnettomia parisuhteensa takia. Ei hän puhunut intiimiasioista mitään. Sinä et kaiketi ole onneton kaverisi kanssa.
Kokeilimme erillään oloa. Puolet ajasta olet toodella kiireinen yksin pienten kanssa, hirveä show ja kiire, lasten harrastuskuljettamiset, yhtälö kaatuu niskaan. Sit lapset on toisella vanhemmalla; eka oot rättiväsynyt, sitten kaipaat lapsia. Molemmat asuvat pienissä kämpissä joista maksetaan törkeän isoa vuokraa. Nyt asutan taas yhdessä (pihallisessa omistusasunnossa). Asutaan leveästi, molemmilla jää kokoajan rahaa säästöön, lisäksi laina kohta maksettu pois, saa nähdä lapsia kokoajan, saa jakaa vastuun harrastuskuljetuksista yms yms arjessa. Onhan se nyt helpompi asua yhdessä kuin erillään, varsinkin kun tullaan ihan ok toimeen keskenämme (aina ollut hyvä yhteinen huumori) eikä nykyään juuri riidellä. MUTTA tunnepuoleni liitelee kyllä muualla... koen olevani vähintään henkisesti petollinen enkä oikeastaan puolisoani seksuaalisestikaan halua. Mutta helpompi näin, ainakin nyt kun lapset on pieniä. -N40
Nostan keskustelua, jos aihe vielä jotakuta kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikki kuitenkaan riitele. Takeita onnesta ei ole eron jälkeenkään. Voi olla vaan enemmän huolia, deittailumaailma on nykyään kamalaa ja kaikilla rahat on tiukilla. Minusta ennemminkin turhan helposti luovutetaan, kun kuvitellaan että koko ajan pitää olla niin ihastunut ja onnellinen. Arki kuitenkin tulee joka suhteeseen väistämättä. Ja huom en tarkoita nyt niitä, joilla paljon riitoja tai väkivaltaa ja lapset kärsii.
Aina kun harkitsen eroa, käyn täällä tai facbookissa lukemassa mieslasten kommentteja ja totean, että näin on itse asiassa tosi hyvä. Eri juttu tietysti, jos olisi oikeasti selkeän onneton. Mutta kuten todettu, sitä voi olla ihan ok olematta varsinaisesti rakastunut.
Et sinä ole "ihan ok" kun tänne pakenet. Ei kukaan täällä käyvä ole. Eroakin mietit jatkuvasti mutta et uskalla.
Pitäisi muistaa, että meillä on vain yksi elämä, jonka päättymisestä ei tiedä kukaan, joten miksi elää onnettomana.
Itsekin tosin syyllistyin tuohon. Olin onnettomana suhteessa. Olin ihastunut jo pari vuotta aikaisemmin toiseen mieheen ja sitten eräs päivä tämä mies yllättäen lähestyi. Päätin, että annan mennä. Ero vireille ja elämä muuttui täysin.
Pakkoliitto.