Lapsen kaveriasiat surettaa, neuvoja!

Luokan vaihto, jos rinnakkaisluokalla on "lapsellisempia" tyttöjä. Jos muut varhaisteinit ovat eri kehitystasolla lapsesi kanssa, ei heille vaan mitenkään voi syntyä yhteistä säveltä. Toinen vaihtoehto on etsiä harrastuksia, joista löytyy samalla tasolla olevia kavereita.

Ei kai niiden kavereiden tarvitse samalla luokalla olla. Ehkä leikkivää seuraa löytyisi helpommin vaikka vuotta nuoremmista? Olisiko joku jota voisi kysyä seuraksi koulun jälkeen? 

Kavereita ehtii tulla yläkoulussakin.

Ehkäpä ajattelutapaa kannattaa muuttaa. Ei bestiksen puuttuminen ole maailmanloppu.

Jos vanhemmat kauhistelee tilannetta, lapsikin ajattelee että kauheaa.

Joskus käy näin.

Meillä oli yhden tyttären kanssa tuollaista ongelmaa, mutta lukiossa ja nyt jatko-opinnoissa hänestä on kehkeytynyt varsin sosiaalinen ja löytää   ystäviä. 

Toisen tyttären kanssa on mennyt päinvastoin.

Tytöllä oli peruskoulussa ystäviä, mutta lukioon mennessä etääntyi vanhoista kavereista, lukioluokassa ei ollut minkäänlaista luokkahenkeä, lisäksi tuli koronarajoitukset.

Jatko-opiskelupaikka on monimuoto-oliskelua, jossa ei ryhmäytymistä muodostu, tyttäreni on ainoa alle 30v.

Tyttö on nyt 20, asuu kotona, opiskelee AMK:ssa monimuotona, käy osa-aikatyössä nollatuntilaisena, satunnaisesti tapaa yhtä peruskouluaikaista ja yhtä lukioaikaista kaveria. Ei ole mitään opiskelija- yms. rientoja, joissa tapaisi muita nuoria.

Tyypillinen ikä,kun tyttöjen välillä varsinkin alkaa haasteita ystävyyssuhteissa näkymään. Tytötkin kehittyvät eri tahtiin ja esiteini-ikä alkaa näkymään kiinnostuksena meikkaamiseen ym.isojen asioihin. Ja sitten taas joitain tyttöjä nämä ei kiinnosta yhtään. Perhe vaikuttaa myös paljon: kasvatus, huomion saaminen kotona ym. Ne, jotka eivät ole kotona oppineet kunnioittamaan muiden erilaisuutta, alkavat usein laukoa näitä asioita ääneen aiheuttaen pahaa mieltä. Myös tytöille tyypillinen "ollaan vaan kahdestaan"-kaveeraminen lisääntyy.

Omakohtaisesti voin sanoa, että oman tyttäreni autistiset ja neurotyypilliset piirteet alkoivat erottautua muista juuri tässä iässä. Tytärtäni kiusattiin ja ennen kaikkea jätettiin kaveriporukan ulkopuolelle. Heti emme kotona asiasta tienneet mitään, mutta lopulta tilanne eskaloitui jopa koulun vaihtoon...

Tsemppiä!! Kannattaa hakeutua esim.matalan kynnyksen avun piiriin esim.MLL tai olla yhteydessä koulukuraattoriin ja käydä keskustelemassa siellä. Myös opettajalta kannattaa kysyä kuulumisia.

 

Perheneuvola on hyvä tuki, mutta sinne saattaa olla pitkä jono. Ihanaa että olet tyttäresi asioista kiinnostunut ja hänen tukena!! Niin minäkin olin ja se oli myös yksi kiusaamisen syy. Oltiin kateellisia osallistuvasta äidistä. Kaikenlaista.

Kyllä sun tyttösi siitä kypsyy, vaikka tuleekin jälkijunassa. Ehtii saada ikätoverit kiinni ja saa varmaan sitten kavereita. Ei siihen varmaan mene kuin vuosi tai kaksi, ei se teininä enää lasten leikkejä leiki.

Ei mullakaan peruskoulussa ollut ystäviä, kavereita oli keiden kanssa välkillä sai vietettyä aikaa ja kylässä käytiin, kun ei ollut niin hengenheimolaisia. Lukiossa sain ensimmäiset ystävät. Hyvin pärjäsin.

Vierailija kirjoitti:

 

Tyttö on nyt 20, asuu kotona, opiskelee AMK:ssa monimuotona, käy osa-aikatyössä nollatuntilaisena, satunnaisesti tapaa yhtä peruskouluaikaista ja yhtä lukioaikaista kaveria. Ei ole mitään opiskelija- yms. rientoja, joissa tapaisi muita nuoria.

 

Voihan hän osallistua näihin isoihin opiskelijatapahtumiin, approt yms, vaikka omassa opinahjossa ei bileitä olisi. Josko vaikka jompikumpi vanhoista kavereista lähtisi seuraksi? 

Omaa hyvän arvostelukyvyn. Moni nuori kavereiden takia ajautuu kritiikittömästi huonoon seuraan. Huono johtajuus kerää ympärilleen enemmän "ystäviä" kuin hyvä.

Mun tyttöä kiusattiin juuri tuossa 10-11v , tuli uutena luokalle. Tyttö vaihtoi kesän jälkeen rinnakkaisluokalle, löytyi hyviä kavereita ja ulosjättäminen yms loppui siihen paikkaan.

Murrosikä tulee lapsilla eri aikaan. Oma poikani on samoin kehittymässä vähän jälkijunassa. On nyt 13-vuotias. Hänellä oli ala-asteen vikoilla luokalla aika lailla just yksi kaveri. Luokan moni muu poika muodosti yhdessä jengin, joka teki kaikenlaista tyhmää ja jopa rikollista. Oma poika ja pari muuta pysytteli tästä erossa. 

Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisi voinut harkita siirtoa rinnakkaisluokalle. Poikani vietti aikaa heidän kanssaan, ja luokka oli muutenkin paljon kivempi.

Onko tyttö nyt viidennellä luokalla? Yläasteella hän ehkä voi pyrkiä painotetun opetuksen luokalle, jos jokin aine häntä erityisesti kiinnostaisi, matematiikka, kielet, musiikki, liikunta tms. Sieltä löytyisi ehkä enemmän omanhenkisiä kavereita. Tykkäisikö tyttö vaikka partiosta? Sukulaistyttöni alkoi harrastaa sitä pari vuotta sitten ja on löytänyt sieltä ystäviä. Tykkää ohjata nyt pienempiä ja ottaa vastuuta. Yleisurheiluun on kaikki lapset tervetulleita. Jokaiselle löytyy kiva laji, ja pääsee leireille ja kisamatkoille. Jalkapallossa tytöistä on paikoin pulaa. 

Tärkeää on nyt huomata, että lapsessa ei ole mitään vikaa! Hänellä on vain vähän tylsä luokka. Rinnakkaisluokkaa voisi tuumia tai sitten kavereiden saamista harrastuksen parista. 

Tuo aloittajan mainitsema kuvio alkaa usein jo päiväkodissa, siis missä yksi tai kaksi pomottajaa ottavat itselleen sen roolin ja seuraajia löytyy aina. Suomessa on myös tämä kaksistaan oleminen tosi vahvana tyttöjen keskuudessa, itse olen nähnyt lähinnä huvittavaakin "parittamista" vanhempien taholta. Jotenkin on tullut mieleen että nämä lapset ovat olleet vähän hissukoita ja vaarassa tosiaan joutua kiusatuksi. 

Oma lapsi leikki myös pitkään, vielä yläkoulussa oli pihakavereita. Juttelin myös kuraattorin kanssa (loistava tyyppi, pitkä työura) joka sanoi että joillakin lapsilla vaan riittää että on ne kaverit siellä koulussa ja vapaa-aikana ollaan itsekseen. Ja lapsella siis oli kavereita koulussa, kuraattori oli seurannut välitunteja (kyllä, joissakin kouluissa vielä ehtii ja ollaan kiinnostuneita nuorista). 

Meillä tuli koulun vaihto yläkoulun puolivälissä ja nuori sai muutamassa kuukaudessa kavereita, ystäviäkin, mutta ei omasta luokasta. Viestittelee edelleen sekä pihakavereiden, alakoulun ystävän ja vanhan yläkoulun kavereiden kanssa. Pari kertaa on itkut itketty siitä että ei ole omalla luokalla sitä parasta ystävää, olen lohduttanut ja sanonut että kaikilla ei ole, toki syyttänyt itseäni kun ollaan työn perässä muutettu ja ehkä kulttuuritaustamme ei ole ihan supisuomalainen. 

Toisaalta nykyään elämä on liikkuvampaa eikä sama kotipaikka tai kouluryhmä todellakaan takaa sitä että on se paras kaveri tai että ei joudu kiusatuksi. Nuori on nähnyt eri paikkoja, erilaisia kouluja, erilaisia ihmisiä ja on aika sinut itsensä kanssa. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen, en haluaisikaan että hän kimittää ja kiehnää jossain Normalissa luuri kädessä TikTok auki, tätä ne kymmenen vuoden molemmin puolin olevat "suositut bestikset" tuppaa tekemään. 

Kiitos kannustavista viesteistä! En toivo, että tyttö "kehittyisi nopeasti" (en tätä tietenkään ääneen sano kun asiaan ei voi vaikuttaa), jotta saisi kavereita, eikä hän viihdy yksin, on todella sosiaalinen eli kaipaa kyllä kavereita koulun jälkeen ja kokee ulkopuolisuutta ja on surullinen. Toisaalta on muodostunut "pärjään sitten yksinkin" ajatustapa, jossa toki hyviä ja huonojakin puolia. Useampi harrastus on järjestetty viikkoon, jotta tulee ainakin jotain kodin ja koulun ulkopuolella. Nämä ei nyt ole laajemmin myöskään kaverikuvioita lisänneet. 

Tytöllä ei ole nepsy-epäilyä perheneuvolan/kuraattorin/opettajan/meidän mukaan ja on tosiaan jossain määrin suosittukkin, kun on äänestetty koulun hallitukseen yms. Juurikin tuo tytöille ominainen kaksistaan oleminen blokkaa hänet ulos monesti, kun yrittää kaveria kysyä. Osalla luokkakavereista on myös paljon löyhemmät rajat, esim. ikärajoja ei valvota somen käytössä, kotiintuloaikoja ei ole yms. Ehkäpä tämäkin vähän vaikuttaa, kun tyttö ei pääse mukaan samallatavoin some-kuvioihin, kuin muut luokkalaiset.