Miten puhua lapselle isästä tämän tekemisistä huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vain näytä vihaasi lapselle. Pahentaa vain lapsen oloa, jos alat syyllistää isää. Ei itsemrhan tekijä osaa harkita tekonsa ajankohtaa. 

Kyllä sen vihankin voi joskus näyttää. Fiksu aikuinen selittää lapselle, että vihaa sairautta, joka isän vei. Koska sehän on totta.

 

Ei tällaisessa tapauksessa. Alle kouluikäinen ei ymmärrä tuollaista erottelua ja hänelle viha näyttäytyy isän syyllistämisenä. Lapselle ei saa missään nimessä tulla tunnetta, että isä teki jotain väärää ja aiheutti äidin vihan tms. vihantunteet käsitellään ihan muualla kuin pikkulapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vain näytä vihaasi lapselle. Pahentaa vain lapsen oloa, jos alat syyllistää isää. Ei itsemrhan tekijä osaa harkita tekonsa ajankohtaa. 

Kyllä sen vihankin voi joskus näyttää. Fiksu aikuinen selittää lapselle, että vihaa sairautta, joka isän vei. Koska sehän on totta.

 

Ap käytti ilmaisua "olen vihainen hänelle". Jatkoi viellä syyttämällä miestä siitä, ettei valinnut toista ajankohtaa teolleen. Ei tuollaisia ajatuksia pidä lapselle kertoa. Ap ei ole vielä siinä tilassa, että osaisi ajatella fiksusti, vaan hän syyttää nimenomaan miestä, ei sairautta. 

Väitän, että lapsi on liian nuori käsittelemään tätä asiaa vielä. Vasta yhdeksänvuotias ymmärtää kuoleman lopullisuuden ja sen mitä se tarkoittaa. Tietysti ongelmallista on se, että jos asiasta puhutaan lapsen kuullen ja lapsi ymmärtää, että kuolemassa oli jotain poikkeuksellista, jolloin kysymyksiä saattaa herätä. Mutta puhuisin lapsen kanssa enemmän vasta sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha käsittelemään asian. Tietenkin mahdollisiin kysymyksiin täytyy vastata lapsentasoisesti, mutta lapsesi on vielä tosi pieni.

Vierailija kirjoitti:

MIksi sun erityisesti pitäisi hieroa lapsen naamaan isän itsemurhaa? 

Isä kuoli nukkuessaan, ei enää herännyt.  Lapsi ei säikähtänyt. Hän kyselee kyllä sitten jos asiassa jokin jäi mieltä vaivaamaan. 

Kun itse pääset asiasta yli (otan osaa suruusi, joka voipi joskus oireilla vihallakin), koeta miettiä hyviä hetkiä. Niitäkin varmasti oli koska lapsenne on olemassa. Itsemurha ei ole sinun syytäsi, se ei ole miehesi syytä vaan se on sen vtun masennussairauden syytä. Masennus on tappava tauti, vaikka jotkut toisin luulevat

Jossain vaiheessa siitä itsemurhasta on pakko kertoa ellei halua että lapsi kuulee siitä muualta. Parempi siis kertoa lapsentasoisesti jo tässä vaiheessa.

Tuo selitys että isä kuoli nukkuessaan voi aiheuttaa lapselle turhia pelokas nukkumista kohtaan ja muita väriä käsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ottamaan apua vastaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Teille pitää sitä tarjota, vaikka terveyskeskuksen kautta.

Miten tukea surevaa lasta?

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/kriisi-trauma/miten-tukea-surevaa-l…

Kiitos, noista materiaaleista onkin jo tuttuja. Ja niitä olen näinä viikkoina noudattanutkin. Ollaan puhuttu lapsen isän kuolemasta hyvin yleisellä tasolla, lapsi ei siis vielä tiedä tarkemmin tapaa miten isänsä kuoli. Olen yrittänyt puhua aika neutraaleista isään liittyvistä asioista, esimerkiksi miten viettivät aikaa yhdessä lapsen kanssa. Lisäksi on katsottu kuvia jne. Vaikeaa se on, koska asia tulee omaan mieleeni jatkuvasti.

Tuohon aiempaan kommenttiin, vaikka asiat meni miten meni, niin pakkohan asia on jossain vaiheessa pakko kertoa lapselle. Ei sitä itsemurhaosuutta voi salata lapselta loputtomiin. Oli

Aika moni isä on r aiskaaja, osa murhaajia, sekä muita rikollisia. Ihan turha lapsia on näiltä suojella. Fiksu lapsi ymmärtää, että mätämunan oli parempi kuolla

Ei ihmistä pidä pyhittää sen perusteella, että on jonkun vanhempi. Eikä lasta pitä suojella todellisuudelta. Ei sillä tarvitse mässäilläkään, vaan voi todeta että tyyppi teki näin ja onneksi sinä säästyit, antaa pusun otsalle ja mennä eteenpäin. Mitä enemmän jää vellomaan tuollaisen paskakasan murehtimiseen, sitä enemmän lapsenkin elämä mustuu kaikesta draamasta ja kurjuudesta. Eli keskittykää muihin asioihin

Kaffebulla kirjoitti:

Anna lapselle tilaa surra. Älä puhu siitä, millainen isä oli tai ei ollut. Älä myöskään puhu siitä, miten kuolema tapahtui. Puhu vaan siitä, että isä on nyt poissa ja että voitte surra asiaa yhdessä. Käykää haudalla ym. Anna lapsen pitää omat muistonsa isästä, älä sotke niitä.

Tosi hyvä kommentti. On ihmisiä, jotka sotkevat etenkin pikkulasten muistoja, vääristelevät aikoja ja tapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIksi sun erityisesti pitäisi hieroa lapsen naamaan isän itsemurhaa? 

Isä kuoli nukkuessaan, ei enää herännyt.  Lapsi ei säikähtänyt. Hän kyselee kyllä sitten jos asiassa jokin jäi mieltä vaivaamaan. 

Kun itse pääset asiasta yli (otan osaa suruusi, joka voipi joskus oireilla vihallakin), koeta miettiä hyviä hetkiä. Niitäkin varmasti oli koska lapsenne on olemassa. Itsemurha ei ole sinun syytäsi, se ei ole miehesi syytä vaan se on sen vtun masennussairauden syytä. Masennus on tappava tauti, vaikka jotkut toisin luulevat

 

Jossain vaiheessa siitä itsemurhasta on pakko kertoa ellei halua että lapsi kuulee siitä muualta. Parempi siis kertoa lapsentasoisesti jo tässä vaiheessa.

Tuo selitys että isä kuoli nukkuessaan voi aiheuttaa lapselle turhia pelokas nukkumista kohtaan ja muita väriä käsityksiä.

Ei länsimaisessa kulttuurissa voi välttyä kuolemanpelolta. Jos haluaa sen välttää, pitää sanoa lapselle jotakin, että isä meni taivaaseen tai muuta vastaavaa. Mutta jos vihaa jumalaa niin ei voi tietenkään muuta kuin kurjistella ja kärvistellä siinä kuolemanpelossa

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Anna lapselle tilaa surra. Älä puhu siitä, millainen isä oli tai ei ollut. Älä myöskään puhu siitä, miten kuolema tapahtui. Puhu vaan siitä, että isä on nyt poissa ja että voitte surra asiaa yhdessä. Käykää haudalla ym. Anna lapsen pitää omat muistonsa isästä, älä sotke niitä.

Tosi hyvä kommentti. On ihmisiä, jotka sotkevat etenkin pikkulasten muistoja, vääristelevät aikoja ja tapahtumia.

Olettaen, että lapsi on surullinen siis. Tuskin piltti on yhtään surullinen, maksimissaan hämillään. Se suru tulee sitten siitä tanttojen surun projektiosta

Älkää olko kusipäitä lapsillenne ja pakottako heitä suremaan jotakin, mikä ei ole surullista

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että lapsi on liian nuori käsittelemään tätä asiaa vielä. Vasta yhdeksänvuotias ymmärtää kuoleman lopullisuuden ja sen mitä se tarkoittaa. Tietysti ongelmallista on se, että jos asiasta puhutaan lapsen kuullen ja lapsi ymmärtää, että kuolemassa oli jotain poikkeuksellista, jolloin kysymyksiä saattaa herätä. Mutta puhuisin lapsen kanssa enemmän vasta sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha käsittelemään asian. Tietenkin mahdollisiin kysymyksiin täytyy vastata lapsentasoisesti, mutta lapsesi on vielä tosi pieni.

Niin siis vasta yhdeksänvuotiaasta on saatu hakattua luonnollinen ymmärrys elämästä ja kuolemasta piittamattomuus. Sitten voi kitua ja kärsiä siinä kuolemanpelossa muiden ateistien kanssa, tehdä isänsä kuolemasta itselleen uhri-identiteetin ja siinä menikin sitten koko elämä huonon ja surullisen isän asioissa vellomiseen. Hienoa naiset, hienoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIksi sun erityisesti pitäisi hieroa lapsen naamaan isän itsemurhaa? 

Isä kuoli nukkuessaan, ei enää herännyt.  Lapsi ei säikähtänyt. Hän kyselee kyllä sitten jos asiassa jokin jäi mieltä vaivaamaan. 

Kun itse pääset asiasta yli (otan osaa suruusi, joka voipi joskus oireilla vihallakin), koeta miettiä hyviä hetkiä. Niitäkin varmasti oli koska lapsenne on olemassa. Itsemurha ei ole sinun syytäsi, se ei ole miehesi syytä vaan se on sen vtun masennussairauden syytä. Masennus on tappava tauti, vaikka jotkut toisin luulevat

 

Jossain vaiheessa siitä itsemurhasta on pakko kertoa ellei halua että lapsi kuulee siitä muualta. Parempi siis kertoa lapsentasoisesti jo tässä vaiheessa.

Tuo selitys että isä kuoli nukkuessaan voi aiheuttaa lapselle turhia pelokas nukkumista kohtaan j

Ei länsimaisessa kulttuurissa voi välttyä kuolemanpelolta. Jos haluaa sen välttää, pitää sanoa lapselle jotakin, että isä meni taivaaseen tai muuta vastaavaa. Mutta jos vihaa jumalaa niin ei voi tietenkään muuta kuin kurjistella ja kärvistellä siinä kuolemanpelossa

Eli mielestäsi lapselle pitäisi selittää että kuolema on pelottavaa ja kamalaa jos ei usko jumalaan? Just.

Kiitos asiallisista vastauksista. Meidän elämässä on tällä hetkellä kaikki kuitenkin periaatteessa ihan ok, eikä lapsessa ole ollut mitään huolestuttavaa. Hän käsittää että isä on kuollut, mutta suhtautuu aika käytännöllisesti, kuten ilmeisesti lapset yleensäkin. Hän esimerkiksi huolehti, että saahan hän sitten lelunsa isän luota. On myös kertonut kavereille että isä kuoli, mutta luetteli samalla kaikki muut läheiset jotka on vielä elossa. Ap

Ole yhteydessä hyvinvointialueesi sosiaali- ja kriisipäivystykseen.

Vierailija kirjoitti:

Ole yhteydessä hyvinvointialueesi sosiaali- ja kriisipäivystykseen.

Sosiaali- ja kriisipäivystykselle tuskin on tarvetta jos aikaa on jo 1-2kk eikä ole mitään akuuttia tilannetta.

Kuolemaan johtanut sairauskohtaus se psyykkinen sairauskohtauskin, jota itsemurhaksi nimitetään, on.

Masennus voi tappaa ja kun tuska on tarpeeksi silmittömän sietämätön, ei siinä muistu mieleen, että lapsi on toisessa huoneessa. 

Mites teidän asiakkuus lastensuojeluun? Tuossahan on kutsuttu lastensuojelu kun toinen huoltaja kuolee. Varmasti myös järjestetty jotain kriisiapua.

Omassa perheessä itsemurhan tehneestä puhuttiin lapsille että henkilö "kuoli masennukseen". Se on mielestäni hyvä tapa kertoa asiasta totuudenmukaisesti mutta ikätasoisesti. Samoin kuin muihin sairauksiin, myös masennukseen voi kuolla. Sitten myöhemmin esiteini-ikäisille kerrottiin yksityiskohtia. Ammattiapua kannattaa hakea omien tunteiden käsittelyyn, ja sitä kautta auttaa myös lasta. Lapsi ei ymmärrä tapahtunutta samalla tavalla, ja tärkeää on varmasti että hänelle jää kuva, että oli rakas myös toiselle vanhemmalleen, jonka masennus-sairaus sitten vei. Ammattilaisen kanssa löydätte yhdessä sopivan tavan rakentaa tapahtuneesta ikätasoisen "tarinan", joka on tarpeeksi totuudenmukainen mutta lapsen toipumista tukeva.

Vierailija kirjoitti:

Mites teidän asiakkuus lastensuojeluun? Tuossahan on kutsuttu lastensuojelu kun toinen huoltaja kuolee. Varmasti myös järjestetty jotain kriisiapua.

Ei lastensuojelua mitenkään automaattisesti kutsuta kun toinen huoltaja kuolee. Vain silloin jos on tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites teidän asiakkuus lastensuojeluun? Tuossahan on kutsuttu lastensuojelu kun toinen huoltaja kuolee. Varmasti myös järjestetty jotain kriisiapua.

Ei lastensuojelua mitenkään automaattisesti kutsuta kun toinen huoltaja kuolee. Vain silloin jos on tarvetta.

Tulee jos alaikäisiä lapsia on samassa asunnossa. Tulee myös lastensuojeluilmoitus.