Lue keskustelun säännöt.
Olkaa onnellisia siitä että teillä on molemmat vanhemmat
18.11.2024 |
Että olette saaneet pitää molemmat siihen asti että olette itse aikuisia. Kiitollisuutta ja rauhaa.
Kommentit (57)
Joo kun oliskin vanhemmat. Äiti lähti kun olin 13-vuotias ja isä lähti kymmenen vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun diagnoosi on?
Todennäköisesti molemmat vanhempansa nuorena menettänyt. Voin sanoa samaa, olen 47, ja molemmat vanhempani jo kuolleet.
Miten niin jo?
Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa nuorena niin se ei tee muiden vanhemmista parempia.
Tämä ketju ei palvele vanhemmilleen katkeria ihmisiä lainkaan. Miksi edes kommentoit? Ja miksi kommentoit noin törkeästi vanhempansa menettäneelle? Monille vanhempien menetys tulee eteen vasta kuusikymppisenä.
Kuusikymppisenä? Eiköhän vanhempia ala häipyä siinä pari-kolmekymppisestä eteenpäin, neljä-viisikymppisenä vielä enemmän. Ainakin omanikäisillä, kolmekymppisillä on todella monelta kuollut jo ainakin toinen vanhempi jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Joo kun oliskin vanhemmat. Äiti lähti kun olin 13-vuotias ja isä lähti kymmenen vuotta myöhemmin.
Minne?
Olenkin. Vielä kun he olisivat olleet/olisivat onnellisia siitä että heillä on minut, niin sekin olisi kiva.
Ja höpön löpön. Olen jo lapsena tajunnut, että minulla on helpompi elämä kuin kaverilla. Isäni kuoli työtapaturmassa, mutta kaverin juopot teinivanhemmat olivat elossa. He onneksi erosivat, mutta sekoilu jatkui sitten aina uusissa parisuhdevirityksissä.
Ei se elossa olo tosiaankaan hyvää vanhemmuutta tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja höpön löpön. Olen jo lapsena tajunnut, että minulla on helpompi elämä kuin kaverilla. Isäni kuoli työtapaturmassa, mutta kaverin juopot teinivanhemmat olivat elossa. He onneksi erosivat, mutta sekoilu jatkui sitten aina uusissa parisuhdevirityksissä.
Ei se elossa olo tosiaankaan hyvää vanhemmuutta tee.
Aika sama kokemus. Isäni kuoli, mutta kaveri eli perhehelvetissä täysikäiseksi asti. Oma elämäni oli todellakin helpompaa.
En kyllä kauheasti jaksa olla kiitollinen vanhemmista, joille avuton, itsestä riippuvainen lapsi oli suljettujen ovien takana lähinnä henkinen nyrkkeilysäkki ja oman onnettomuuden oksennusämpäri. Älä asetu muiden yläpuolelle ja saarnaa muille siitä mitä pitäisi olla ja tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole sinä onnellinen siitä että sinulla on ollut hyvät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Joo kun oliskin vanhemmat. Äiti lähti kun olin 13-vuotias ja isä lähti kymmenen vuotta myöhemmin.
Niinpä, isää ei ollut oikeastaan koskaan, aloin jo lapsena ajatella että minulla ei ole isää kun tämä vaan rähjäsi omia ongelmiaan ja oli ihan ventovieras. Äiti hyväksyi kaiken, vaikka toivoin heidän eroa alle kouluikäisestä alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen jolla on tai on ollut hyvät vanhemmat voisi olla onnellinen tällaisesta vanhemmasta, oli menettänyt vanhempansa sitten 4-vuotiaana tai 64-vuotiaana.
Jari Sinkkonen on jo sanonut, että parempi kuollut isä kuin huono isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi yksi kohtalaisen hyvä vanhempi kuin kaksi huonoa. Mulla ne parhaimmat olivat kuitenkin isovanhemmat. Isoäidin menetin jo lukioikäisenä, isoisän aikuisena. Ja vain pari vuotta isoisän jälkeen kuoli myös äitini. Isää minulla ei ole elämässäni ollut, vain isäpuoli, jonka menetin vasta päälle viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Huonoista vanhemmista ei kenenkään tarvi olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole vanhempia. Toinen on elossa ja toista olen nähnyt kaksi kertaa viimeisen 35 vuoden aikana.
Mä olen onnellinen, ettei aikuisena tarvitse nähdä kumpaakaan vanhempaa enää ikinä.
Kiitollinen olen siitä, että selvisin niin sanottujen vanhempieni hoteista elossa ja päällisin puolin järjissäni.
Kaipaushan on ihan eri asia. Totta kai voi kaivata menetettyä vanhempaa. Mutta ei voi sanoa toiselle, että sen toisen pitäisi jotain.