Olkaa onnellisia siitä että teillä on molemmat vanhemmat

Isäni kuoli kun olin 7v. Hän oli hyvä ja turvallinen isä siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jokainen voi tuntea kiitollisuutta. Voihan vaikka äitinsä lapsena menettänytkin olla kiitollinen siitä että hänellä oli hyvä äiti.

Niinpä, hyvä vanhemmuus on kokonaisuus. Ei koko lapsuus riipu vain vanhemman kuolemasta. Turvallisuus on tärkeintä.

Kyllä riippuu. Vanhemman kuoleman jälkeen mikään ei ole entisellään mutta tätähän ei kahden elossa olevan vanhemman lapset ymmärrä.

Näin sanoo ainoastaan turvallisen ja hyvän lapsuuden elänyt. Olen menettänyt toisen vanhemmistaan teininä. Elämä kyllä muuttui, mutta lapsuuden kannalta paljon merkityksellisempää oli elää psyykkisesti sairaan ja alkoholisoituneen vanhemman kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jokainen voi tuntea kiitollisuutta. Voihan vaikka äitinsä lapsena menettänytkin olla kiitollinen siitä että hänellä oli hyvä äiti.

Niinpä, hyvä vanhemmuus on kokonaisuus. Ei koko lapsuus riipu vain vanhemman kuolemasta. Turvallisuus on tärkeintä.

Kyllä riippuu. Vanhemman kuoleman jälkeen mikään ei ole entisellään mutta tätähän ei kahden elossa olevan vanhemman lapset ymmärrä.

 

Näin sanoo ainoastaan turvallisen ja hyvän lapsuuden elänyt. Olen menettänyt toisen vanhemmistaan teininä. Elämä kyllä muuttui, mutta lapsuuden kannalta paljon merkityksellisempää oli elää psyykkisesti sairaan ja alkoholisoituneen vanhemman kanssa. 

Niinpä.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jokainen voi tuntea kiitollisuutta. Voihan vaikka äitinsä lapsena menettänytkin olla kiitollinen siitä että hänellä oli hyvä äiti.

Niinpä, hyvä vanhemmuus on kokonaisuus. Ei koko lapsuus riipu vain vanhemman kuolemasta. Turvallisuus on tärkeintä.

Kyllä riippuu. Vanhemman kuoleman jälkeen mikään ei ole entisellään mutta tätähän ei kahden elossa olevan vanhemman lapset ymmärrä.

Ei se vanhempien elossaolo tai lukumäärä ratkaise, vaan se, minkälaisessa ilmapiirissä lapsi elää. Jos kotona on hyvä elää ja turvallista olla, ei ole väliä onko vanhempia yksi vai kaksi vai ehkä isovanhemmat tai täti.

Suurelta osalta menee aivan viuhuen ohi aloittajan pointti, mikä ei kyllä ihmetytä lainkaan palstan tason tuntien.

Vierailija kirjoitti:

Suurelta osalta menee aivan viuhuen ohi aloittajan pointti, mikä ei kyllä ihmetytä lainkaan palstan tason tuntien.

Veikkaan että tämä on menettänyt nuorena omat vanhempansa, saanut turvallisen nuoruuden ja hyvät perinnöt, mutta nyt katkerana hokee muille että arvostakaa vanhempianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun diagnoosi on?

Todennäköisesti molemmat vanhempansa nuorena menettänyt. Voin sanoa samaa, olen 47, ja molemmat vanhempani jo kuolleet.

Miten niin jo?

Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa nuorena niin se ei tee muiden vanhemmista parempia.

Tämä ketju ei palvele vanhemmilleen katkeria ihmisiä lainkaan. Miksi edes kommentoit? Ja miksi kommentoit noin törkeästi vanhempansa menettäneelle? Monille vanhempien menetys tulee eteen vasta kuusikymppisenä. 

Meitä sattuu olemaan sellaisiakin, jotka olemme rakastaneet vanhempiamme, ja joille menetys on todella suuri. Se näköjään herättää teissä muissa vain kateutta.

Kommentoijat ovat varmaan samoja, jotka isänpäivän aikaan sanoivat, etteivät käsitä, miksi joku toivottelee isänpäivää sinne pilvien päälle.

Olen pahoillani puolestanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun diagnoosi on?

Todennäköisesti molemmat vanhempansa nuorena menettänyt. Voin sanoa samaa, olen 47, ja molemmat vanhempani jo kuolleet.

Miten niin jo?

Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa nuorena niin se ei tee muiden vanhemmista parempia.

Tämä ketju ei palvele vanhemmilleen katkeria ihmisiä lainkaan. Miksi edes kommentoit? Ja miksi kommentoit noin törkeästi vanhempansa menettäneelle? Monille vanhempien menetys tulee eteen vasta kuusikymppisenä. 

Eiköhän ne katkerat kommentit ole sellaisten, jotka uskoo että millainen tahansa vanhempi on hyvä jos vaan on elossa.

Vanhemman menettäminen voi olla jopa helpompaa kuin sellaisen "vanhemman" kanssa eläminen, jota ei voi edes sanoa vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meitä sattuu olemaan sellaisiakin, jotka olemme rakastaneet vanhempiamme, ja joille menetys on todella suuri. Se näköjään herättää teissä muissa vain kateutta.

Onneksi teillä on ihanat muistot rakkaista vanhemmista.

Joo oli tosi ihanaa. Äiti oli ja on Nar...si..sti ja isä käytti seksuaalisesti hyväkseen. Tuli vielä kun olin 19 vuotias niin suihkuverhon taakse vetämään käteen, kun siis olin suihkussa. Kielsi ankarasti laittamasta oven lukkoon kun olin menossa suihkuun. Tästä kiitän elämää joka päivä. 

N.52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun diagnoosi on?

Todennäköisesti molemmat vanhempansa nuorena menettänyt. Voin sanoa samaa, olen 47, ja molemmat vanhempani jo kuolleet.

Miten niin jo?

Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa nuorena niin se ei tee muiden vanhemmista parempia.

Tämä ketju ei palvele vanhemmilleen katkeria ihmisiä lainkaan. Miksi edes kommentoit? Ja miksi kommentoit noin törkeästi vanhempansa menettäneelle? Monille vanhempien menetys tulee eteen vasta kuusikymppisenä. 

Aika moni on menettänyt vanhempansa, mutta silti vain osa on jäänyt siihen jumiin.

Juoppo väkivaltainen isä joo oli se aika ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun diagnoosi on?

Todennäköisesti molemmat vanhempansa nuorena menettänyt. Voin sanoa samaa, olen 47, ja molemmat vanhempani jo kuolleet.

Miten niin jo?

Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa nuorena niin se ei tee muiden vanhemmista parempia.

Tämä ketju ei palvele vanhemmilleen katkeria ihmisiä lainkaan. Miksi edes kommentoit? Ja miksi kommentoit noin törkeästi vanhempansa menettäneelle? Monille vanhempien menetys tulee eteen vasta kuusikymppisenä. 

Aika moni on menettänyt vanhempansa, mutta silti vain osa on jäänyt siihen jumiin.

Kaipaus on yhtä kuin jää jumiin? Ei minun mielestäni.

Terapeuteille olisi kovasti kysyntää tässä ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä katkeria naisia, joiden mielestä heidän äitinsä olisi pitänyt jättää heidän isänsä, ja etsiä joku parempi mies. Välttäkää parisuhteita tällaisten monityytymättömien miesvihaajien kanssa.

Isässähän ei ole koskaan voinut olla mitään syytä.

Meillä äidin olisi pitänyt ehdottomasti erota isästä. Koko lapsuus oli turvaton, sillä isä oli narsistinen, väkivaltainen alkoholisti. Oli fyysistä ja varsinkin henkistä väkivaltaa. Äitikin oli epävakaa ja henkistä väkivaltaa harjoittava. Kiitos vaan heistä! Onneksi ovat nyt molemmat kuolleet. Kunnioitus on ansaittava, eikä ole automaattista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun diagnoosi on?

Todennäköisesti molemmat vanhempansa nuorena menettänyt. Voin sanoa samaa, olen 47, ja molemmat vanhempani jo kuolleet.

Miten niin jo?

Vaikka joku olisi menettänyt vanhempansa nuorena niin se ei tee muiden vanhemmista parempia.

Tämä ketju ei palvele vanhemmilleen katkeria ihmisiä lainkaan. Miksi edes kommentoit? Ja miksi kommentoit noin törkeästi vanhempansa menettäneelle? Monille vanhempien menetys tulee eteen vasta kuusikymppisenä. 

Aika moni on menettänyt vanhempansa, mutta silti vain osa on jäänyt siihen jumiin.

Kaipaus on yhtä kuin jää jumiin? E

Ei kaipaus, mutta se mitä tässäkin keskustelussa on, sanotaan muille että arvostakaa vanhempianne ymmärtämättä tai välittämättä siitä millaisia nämä vanhemmat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun diagnoosi on?

Todennäköisesti molemmat vanhempansa nuorena menettänyt. Voin sanoa samaa, olen 47, ja molemmat vanhempani jo kuolleet.

Sama täällä,olen 50v