Mitä kummallisia fobioita teillä on?
Itsellä on fobia pystyssä seisovia ikkunanhakoja. Lapsuudenkodissa oli sellaiset. Olin helpottunut, että muutimme. Kammoan sellaisia edelleen. Kuon pieniä ukkeleita.
Sitten tavallisempi kammo: lukit.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Trypophobia. Älkää googlettako. Trust me... M28
Googletin eli reikäkammo. Kuvat sai mut haluamaan hunajaa ja juustoa. Muhun ne kuvat vaikutti päinvastaisesti 😂
Tiedä sitten onko fobia vai muutenvaan nynny mutta yövalo pitää olla, fiiliksen mukaan kirkkaus.
Korkeudet huimaa, varsinkin epävarmat paikat (toisaalta kelläpä ei)
Mulla on pelko tulla halveksutuksi. En tiedä lasketaanko tätä fobiaksi.
Kokemuksista tämä pelko on tullut.
Sammakot. Rajoittaa jonkin verran elämää.
Kärpässienet ja muut mielestäni kammottavan näköiset sienet. Välttelen niitä.
Vierailija kirjoitti:
Trypophobia. Älkää googlettako. Trust me... M28
Mulla sama, mutta sisältää myös pienet pyöreät jutut, jos niitä on paljon vierekkäin, esim. kuplat, pienet sienet, herneet, leppäkerttu yms.
N65
Sudenkorennot ja perhoset. Pahinta olisi se, jos tuollaisen lentävän hirviön siipi osuisi iholle 😱
Se ei ole varsinainen fobia, enää. Mutta pelottaa ihmisten kylmyys ja välinpitämättömyys. Muiden hädälle tai puutteille. Jos joku on kauheassa tilanteessa. Ja myös uskotaan että kyllä politiikka, sossu, sukulainen tai joku hyväntekeväisyys hoitaa sen. Näin ei ole. Tarvitaan tasa-arvoa, laadukkaita koteja ja kaikille riittävä raha. Myös että ihminen voi asua tutussa paikassa tai haluamassaan, jos muualla pelottaa. Ja iäkkäiden puolesta ei päätetä kaikkea, kuullaan mielipiteitä ja oloja.
Töissä on eräs laite, joka pitää epäsäännöllisen säännöllisesti kovaa ääntä. Säikähdän joka ikinen kerta sitä. Pelkään kulkea sen ohi, koska silloin se ääni on tietty kovin kun on sen vieressä. Joudun kuluttamaan ison osan työajasta siihen, että joudun kulkemaan pitemmän matkan paikasta toiseen, ettei tarvitse mennä siitä vierestä.
Täälläkin on trypofoobikko, en tiennyt että meitä on näin paljon! Pahinta on puheavat rakkulat eli arvatkaapa olenko koskaan keittänyt puuroa sen jälkeen kun ei enää ollut pakko vauvalle keitellä.
Ampiaisia pelkään hullun lailla, totaalikusipäisiä otuksia ja inhottava vyötärö.
Syvää vettä, thalassofobia. Meri on ihana rannalta katsottuna, veneily täysin no-no ja risteily äärimmäisen epämukavaa. Uimaan en mene.
Lentäminen. 100000 vuotta evoluutiota huutaa, ettei ihmisen kuulu istua peltipurkissa 10 km:n korkeudessa.
Monesta pelosta (ei siis varsinainen fobia) pääsin pois kun asuttiin muutama vuosi maalla. Siellä näki kaikenlaisia eläimiä hiiristä lepakoihin ja vaikka minkälaisiin kiemurteleviin olentoihin.
Kuulin kerran, kun puolisoni kehui, miten hyvin ikäni kaupungissa asuneena osasin suhtautua vaikka siihen, kun väsyneenä menin vastapedattuun sänkyyn ja siinä oli tuore hiirenpaska. Itku kyllä meinasi tulla ketutuksesta. Lopulta päästiin kyllä siitä hiiriongelmastakin.
Fobioista voi parantua siedättämällä ensin vaikka kuvia katsomalla pelkäämistään olennoista.
Mä pelkään apinoita ja kenguruita aivan älyttömästi. Apinoiden hampaat ovat aivan järkyttävät. Sen kerran kun jouduin melkein tuommoisen kohteeksi Gibraltarilla. Yksi kamala rupes tonkimaan jonkun lähituristin laukkua ja levitti sen omaisuuden siihen ja piti hampaitaan esillä koko ajan. Turisti yritti kerätä kamojaan ja huitoa apinaa, mutta se uhitteli koko ajan. Mieti vaan kun ne hampaat uppoo sen kaulaan.. tai vaan käsivarteen. Argh. En tajua ihmisiä, jotka käy niiden kanssa "riitelemään" jostain vuittonista tai jätskistään.
Kenguruita en vaan käsitä. Ne on kamalia atomirottia. Nautin, kun näin sen Aussimiehen vetävän kengurua turpiin. Sain järjettömät kiksit. Pientä helpotusta myös. Ne ovat siis nujerrettavissa. Muutenkin koko Australian mantere on todella outo paikka. Ennen vanhaan käytiin siellä joka vuosi, kun lähisukua asui siellä. Nyttemmin olen pelkoni takia lopettanut.
Vierailija kirjoitti:
Min tuttu kammosta koppakuoriaisia ja hänen naapurinsa matoja.
Suomeksi, kiitos!
Hometta. En voi edes katsoa ahdistumatta. Joku homeinen hedelmä näyttää vaan jotenkin niin sellaiselta tautiselta ja hyökkäävältä, niin kuin ois joku pieni elävä ja kuvottava hirviö siinä lähellä.
Olen muuten eläinrakas, mutta kaikenlaiset apinat aiheuttavat minussa inhon väristyksiä. Ne ovat jotenkin liian ihmismäisiä, eivät "tarpeeksi" eläimiä, mutta eivät kuitenkaan ihmisiäkään vaan jotain ahdistavia välimuotoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten eläinrakas, mutta kaikenlaiset apinat aiheuttavat minussa inhon väristyksiä. Ne ovat jotenkin liian ihmismäisiä, eivät "tarpeeksi" eläimiä, mutta eivät kuitenkaan ihmisiäkään vaan jotain ahdistavia välimuotoja.
Uncanny valley. Liekö sama syy sienipelkoon. Ei kasvi, ei eläin.
https://www.reddit.com/r/fossilid/comments/ehbbgm/please_help_id_found_…