Miksi niin moni ikäihminen on tavarahamsteri?

Oma huomioni on että fyysiset valokuvaalbumit ovat saatanasta, vievät tilaa ihan tolkuttomasti siihen nähden että kuvat olisi edes jossain rasioissa tmv. ja painavat kuin synti!

Oon ihmetellyt samaa mutta omalla kohdallani. Alan viedä rompetta kierrätykseen ja myös kylmästi roskiin.

Vähemmän on enemmän ja mulla on ihan liikaa. 

Mutta tosiaan: mistä se kaikki tulee kun mitään en ole ostanut. Ruokaa vain ja harvakseltaan kirjoja. 

Jos nuoruus oli niukkaa ja juuri mitään ei ollut. Silloin voi tulla tarve kerätä tavaroita. Osalla syynä on se että ajattelevat joskus tarvitsevansa.

Mulla on kohta 70-vuotias ystävä, joka "lahjoittaa" romujaan mulle. Mä vien ne roskiin tai hyväntekeväisyyskirppikselle.

Yllättävän moni nuorehko ihminen on myös. Tunnen aika monta.

Vierailija kirjoitti:

Jos nuoruus oli niukkaa ja juuri mitään ei ollut. Silloin voi tulla tarve kerätä tavaroita. Osalla syynä on se että ajattelevat joskus tarvitsevansa.

Juu, onhan se ymmärrettävää, mutta jos on ikää jo 70+ niin eikö ala miettimään sitä oman elämänsä rajallisuutta? Helpommin ymmärrän jos on tarve esimerkiksi pitää ruokavarantoja ja muuta elämisen kannalta oleellisen tärkeää, mutta jotain krääsää...mitä sillä tekee?

Luulen, että ns. "varautumisen" asemesta kyse on siitä, että ei niistä vanhoista tavaroista malta luopua, koska niihin liittyy muistoja.

Tavaroiden hävittämisestä on tehty vaikeaa.  Enää ei saa viedä nojatuolia tai piironkia taloyhtiön jätelaatikon viereen.  Kaikki pitää myös lajitella.  Jos ottaa kuolinpesän irtaimiston vastaan,  siinä on ihan hillitön homma päästä kaikesta eroon. Joillain on tilanne,  että vainaja on asunut vuokralla ja siksi asunto pitää tyhjentää asap.  Ei ole aikaa hoitaa asuntoa tyhjäksi muuten kuin roudaamalla tavarat omaan ķotiinsa. Eikä rahaa palkata jotain firmaa hoitamaan homma. 

Mä en ole aikeissa ottaa vanhempieni kodista yhtään mitään.  Tosin tänään kävin isän luona kahvilla ja huomasin kirjahyllyn päällä yhden lasilinnun.  Sekin lienee jotain designeä kuin lähes kaikki vanhempieni kotona.  Sen voisin sitten aikanaan ottaa. 

Meillä on siskoni kanssa sopimus,  että kun isäkin aikanaan kuolee,  ensin käydään siskoni kanssa katsomassa,  halutaanko me sieltä jotain. Sitten menee sinne meidän lapset katsomaan.  Ja sen jälkeen kuolinpesän rahoista maksetaan jollekin firmalle asunnon tyhjennys. 

T. Reipas ja tunnollinen lammas poikkeuksellisesti vierailijana 

Sanopa se. Molemmat vanhempani ovat toimimattoman romun hamstraajia. Kuvottava tapa.

Ja kun edes hamstraisivat kunnon tavaraa, mutta kun se tuppaa olemaan jotain lasisia kurkkupurkkeja, jäätelörasioita ja aikansa eläneitä kenkiä ja vaatteita. Aika tavaran palkitsee, just. 

Isän piti viedä minun TV ja tuuletin jäteasemalla ajaessaan siitä ohi matkansa varrella. Ei vienyt, vaan näin hänellä TV:n jalan ja tuulettimen kokonaisuudessaan. Mitäköhän meinasi toimimattomasta tuulettimesta rakentaa? Mitä meinasi tehdä TV:n jalustalla? Mihin ihminen voi tarvia TV:n jalustaa? Eihän sitä mihinkään tarvitse, sillä jokaisen TV:n mukana tulee sellainen jalusta. Sen on vain pakko säästää kaikesta poisheitettävästä jotakin: mikroaaltouunista ovi, liedestä osia, tuoleista palasia, sähkölaitteista töpseleitä jne. Romuvuori kasvaa.

Johtuu yksinäisyydestä ja menetyksen tunteesta. Tutkittu juttu.

Mietin tätä joskus ja tulin päätelmään, että ovat tulleet materiaalisesti niin vaatimattomasta taustasta, että se tuo heille suurta tyydytystä omistaa tuotettua tavaraa

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni nuorehko ihminen on myös. Tunnen aika monta.

Yllättävän moni nuorehko ihminen on perseaukinen siksi, että kaikki "ylimääräinen" eli just nyt ei tarvita, laitetaan roskiin tai kiertoon ja seuraavassa kuussa tai vuotena tai muuton jäkeen hommataankin uusi. Tavaroita ei myöskään mielletä kestokulutushyödykkeiksi, vaan kertakäyttöiseksi. Siksi on niin helppoa aina ostaa ja vaihtaa trendinmukaisia käyttötavaroita, vaikka sillä vanhalla olisi hyvin vielä pärjätty. 

Joukossamme on vielä niitä, jotka ovat eläneet pula-aikoja tai ovat sellaisten ihmisten lapsia. Eikä se elämä vielä 60-70-luvuillakaan yltäkylläistä ollut. Jättää jälkensä. 

Ei ihminen iän myötä muutu sellaiseksi, että miettisi elämän rajallisuutta. Ei ole olemassa vanhaa ikää, on vain, kuten on aina ollut, ainoastaan sinä. Vanhat ihmiset pelkäävät, rakastavat, inhoavat, tuntevat kaiken samalla tavalla kuin nuoret. Oma tuleva kuolema tuntuu yhtä kaukaiselta ja oudolta ajatukselta useimmille.

Mun vanhemmilla kävi toisinpäin. Pari kuolinpesää kun on tyhjentänyt, alkoi karsimaan kotona.

Alueella asuu paljon sukua ja siellä on isoja omakotitaloja ollut vuosia myynnissä.

Saivat mun lapsuudenkodin vaihdettua passelinkokoiseen kaksioon

Vierailija kirjoitti:

Ja kun edes hamstraisivat kunnon tavaraa, mutta kun se tuppaa olemaan jotain lasisia kurkkupurkkeja, jäätelörasioita ja aikansa eläneitä kenkiä ja vaatteita. Aika tavaran palkitsee, just. 

Tuollaisten tavaroiden säilyttäminen on sitä että he ovat joskus eläneet köyhiä aikoija, jolloin tuollaisella tavarallakin oli arvoa. Ehkä nyt vielä pahentaa tilannetta se, että on taas olemassa sodan uhka 80 vuoden jälkeen. Ja tavaran hinnat nousee, pitäisi olla ekologinen ja säästää luontoa kun on ilmastonmuutos...

Nuoremmilla on sitten se, että ovat eläneet vielä köyhää aikaa sotien jälkeen mutta lähteneet sitten nuorena kasarin tavarapyöritykseen, kun alkoi olla eri tavalla rahaa kuluttaa, ja tavaraa tyrkyllä mitä ostaa, ja osa alkoi jo matkustella ulkomailla, ja sieltä piti aina tuoda tuliaisia, matkamuistoja, koska ne matkat oli vielä niin harvinaisia. Nyt riittää joku jääkaappimagneetti, silloin ostettiin koristenukkeja, astioita, liinoja, tauluja jne.