Lue keskustelun säännöt.
Miksi suhteet on näin vaikeita? Mitä sinä tekisit?
17.11.2024 |
En vaan jaksaisi aina näitä suhteita missä ei selkeästi tiedä missä mennään. Pitääkö minun vaan rohkeasti suoraan kysyä vai lähdenkö luiskaan sanomatta mitään kun alkaa oikeasti ärsyttää tietämättömyys.
Eli ollaan tavallaan suhteessa muttei olla sovittu mitään. En haluaisi hoputtaa koska mies eronnut vähän ennen meidän tutustumista. Ollaan tutustuttu vuosi sitten ja puolivuotta ollut vispiläkauppaa. Vietetään aikaa suurimman osan viikoista. Mies antaa singaalia että tulevaisuutta olisi tiedossa puhuu mm. ensi kesän tapahtumista ja meistä siellä. Seuraavasta (vuoden päästä) joulusta että silloin lähdettäisi mökille kun nyt ei päästä. Puhuu että pitäisi muuttaa lähemmäs ja isompaan asuntoon. Puhuu että joskus ostetaan sulle sellainen auto jne... Haluaa olla lähellä ja ei häpeile kulkea julkisissa paikoissa yhdessä jne.
Mutta samaan aikaan antaa päinvastaista singaalia mm. ei kerro minusta kenellekkään. Jos joku kysyy missä hän on kun mies on minun luona niin "tässä kaverilla" Viimeksi kun kävin miehen luona oli piilottanut Kaikki minun tavarat "siivouksen tieltä" kaappeihin . Itseä ei ole miehen tavarat haitannut omia siivouksia.
Saatan olla vainoharhainen koska aiemmassa suhteessa petettiin kokoajan ja mies ei halunnut julkistaa meidän suhdetta kahden vuoden suhteen aikana joten olen todella varpaillani siitä syystä. Mutta tämän takia haluaisin tietää tarkalleen missä mennään. Miten tekisit? En haluaisi itse olla se joka kysyy. Menee mielenkiinto kun pitää pelätä olenko taas pelle sirkuksessa ja sitten voi heivata pois kun löytyy se parempi jota kehtaa esitellä ja mennä vaikka kihloihin. Meni vahva itsetunto aiemman suhteen takia nollille.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme siinä on ettei voi kysyä suoraan siltä ketä asia koskee.
Vaikutat minustakin vain laastarilta miehelle tai kevyeltä suhteelta johon ei tarvitse sitoutua. Kannattaahan se kysyä jos et halua olla vain kevyttä seuraa avoimin ovin.
Miten kysyn? Miten aloitan keskustelun? Olen todela huono tässä koska pelkään vastausta... ap
Se feikkaa sinulle tulevaisuutta. Pistä poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan minun exältä. Selvisi myöhemmin että piti kunnon haaremia, ja kyseessä kumminkin melkein kuuskymppinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Miten kysyn? Miten aloitan keskustelun? Olen todela huono tässä koska pelkään vastausta... ap
Et mitenkään, koska se valehtelee sinulle vain lisää. Rekisteröi se mitä näet, tee johtopäätökset, toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei se ole selkeä kyllä häneltä, se on selkeä ei sinulle. Ota tämä periaatteeksi niin elämäsi helpottuu.
Kysy vaikka, keneltä piilottelee sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just ton takia en enää halua parisuhdetta. Tai siis haluaisin joo, mutta en jaksa yhtään noita kädenlämpöisiä oltaisko vaiko eikö- tyyppisiä säätöjä joissa toinen on tavallaan koko ajan toinen jalka oven raossa.
Enkä siis halua myöskään mitään pikakelauksella etenevää yhdessä nyhjötystä 24 / 7 vaan ihan sellaista normaalia(?), vakaata ihmissuhdetta jossa ei ole kiire minnekään eikä kumpikaan myöskään hae / halua jotain muuta tai parempaa tai mieti josko sinkkuna olisikin kivointa.
Tuntuu ihan kahjolta, että valittavissa / tarjolla tuntuu olevan vaan nuo kaksi äärilaitaa joista kumpikin on toista huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Miten kysyn? Miten aloitan keskustelun? Olen todela huono tässä koska pelkään vastausta... ap
Kysy suoraan niin asia selviää.
Kuule Matti. Haluaisin että puhutaan selväksi tämä meidän suhteen laatu. Mä olen omasta puolestani valmis sitoutumaan sinuun ja myös esittelemään sinut miesystävänäni tuttaville ja sukulaisille. Miten sä näet tämän omalta osaltasi? Ollaanko me pariskunta myös avoimesti muiden edessä ja oletko sitoutunut tähän suhteeseen? Mulla on vähän epävarma olo ja sun signaalit on välillä hiukan epäselvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö mies mitä odotat suhteelta?
Sanoa voi mitä vain, puhua vaikka mitä kaikkea kivaa on tulossa tulevaisuudessa. Tuolle on ihan oma termikin, future faking, mitä lie suomeksi. Teot ratkaisevat. Jos sinusta ei ole edes kerrottu kavereille, niin nosta kytkintä äläkä jää laastariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän on kiinnostunut sinusta, hän kosii. Jollei, pitää sivusuhteitakin.
Anna ajan kulua. Älä takerru. Lähde pariksi viikoksi etelään ja katso kaipaako lainkaan.
Suhteet ovat vaikeita, koska niitä ei enää välttämättä tarvita. Yhteiskunta haluaa naisten olevan maskuliinisia (jotta ovat tehokkaita työelämässä) ja miesten olevan feminiinisiä (jotta pärjäävät työelämässä), eikä kumpikaan osapuoli pysty olemaan tyytyväinen. Kaikilla on tarve tuijottaa vain omaa onnellisuuttaan, eikä pystytä näkemään asioita toisten ihmisten näkökulmasta. Kaikki on vaikeaa, ahdistavaa ja raskasta, kun vaihtoehtoja on elämässä niin paljon, eikä mitään selkeää linjaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten kysyn? Miten aloitan keskustelun? Olen todela huono tässä koska pelkään vastausta... ap
Tiedän tuon tunteen, mutta eihän se vastaus (tai siis todellisuus) miksikään muutu vaikka kuinka välttelisit sen esiin ottamista. Ei se toinen ala tykkäämään sinusta vaikka kuinka olisit hiljaa ja jättäisit sanomatta mitä itse suhteelta haluat. Päinvastoin pitää sinua vain tahdottomana kynnysmattona jota ei voi arvostaa eikä rakastaa vaikka kenties haluaisikin.
Omaa aikaasi sä vain haaskaat jumittamalla tuossa suhteessa joka ei ole sellainen kuin sen haluaisit olevan. Ja samalla kun haaskaat aikaan niin patoat sisääsi kaunaa ja katkeruutta joka sitten jatkossa vaikuttaa seuraavassakin parisuhteessa.
Oon ihan samaa mieltä että on nykyään niin hankalaa tää surustelu. Joku pitää aina olla varalla ja sitten kun löytää hyvän niin sitäkin pitää pettää heti kun kyllästyttää. Miksi ei ole lojaaleita luotettavia ihmisiä? Jonka vois olla vaan se arki.
Vierailija kirjoitti:
Sanoa voi mitä vain, puhua vaikka mitä kaikkea kivaa on tulossa tulevaisuudessa. Tuolle on ihan oma termikin, future faking, mitä lie suomeksi. Teot ratkaisevat. Jos sinusta ei ole edes kerrottu kavereille, niin nosta kytkintä äläkä jää laastariksi.
Juuri näin. Miehet tietää just mitä tekee. Mulla (N48) oli tällainen miesviritys. Työkuvioissa tavattiin ja mies oli aivan pauloissani, vokotteli ja flirttaili ja kun tein aloitteen niin lähti heti mukaan.
Vaan mitä kävikään. Mies lupaili yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Olin niin ihana ja hyvä muka. Yhtenä päivänä muutaman kuukauden kuluttua hän ghostasi eikä enää reagoinut viesteihini ja puheeseen. En tiedä mitä tapahtui. Ehkä sai vain maistaa kiellettyä hedelmää ja se riitti.
En kysellyt enempää perään vaan jatkoin matkaa. Heippa.
Jätä se mies. Hän ansaitsee parempaa kuin ihmisen, joka ei osaa kirjoittaa sanaa signaali.
Olet ryhtynyt laastariksi, joten miksi et sopeudu rooliisi??