Miksi suhteet on näin vaikeita? Mitä sinä tekisit?
En vaan jaksaisi aina näitä suhteita missä ei selkeästi tiedä missä mennään. Pitääkö minun vaan rohkeasti suoraan kysyä vai lähdenkö luiskaan sanomatta mitään kun alkaa oikeasti ärsyttää tietämättömyys.
Eli ollaan tavallaan suhteessa muttei olla sovittu mitään. En haluaisi hoputtaa koska mies eronnut vähän ennen meidän tutustumista. Ollaan tutustuttu vuosi sitten ja puolivuotta ollut vispiläkauppaa. Vietetään aikaa suurimman osan viikoista. Mies antaa singaalia että tulevaisuutta olisi tiedossa puhuu mm. ensi kesän tapahtumista ja meistä siellä. Seuraavasta (vuoden päästä) joulusta että silloin lähdettäisi mökille kun nyt ei päästä. Puhuu että pitäisi muuttaa lähemmäs ja isompaan asuntoon. Puhuu että joskus ostetaan sulle sellainen auto jne... Haluaa olla lähellä ja ei häpeile kulkea julkisissa paikoissa yhdessä jne.
Mutta samaan aikaan antaa päinvastaista singaalia mm. ei kerro minusta kenellekkään. Jos joku kysyy missä hän on kun mies on minun luona niin "tässä kaverilla" Viimeksi kun kävin miehen luona oli piilottanut Kaikki minun tavarat "siivouksen tieltä" kaappeihin . Itseä ei ole miehen tavarat haitannut omia siivouksia.
Saatan olla vainoharhainen koska aiemmassa suhteessa petettiin kokoajan ja mies ei halunnut julkistaa meidän suhdetta kahden vuoden suhteen aikana joten olen todella varpaillani siitä syystä. Mutta tämän takia haluaisin tietää tarkalleen missä mennään. Miten tekisit? En haluaisi itse olla se joka kysyy. Menee mielenkiinto kun pitää pelätä olenko taas pelle sirkuksessa ja sitten voi heivata pois kun löytyy se parempi jota kehtaa esitellä ja mennä vaikka kihloihin. Meni vahva itsetunto aiemman suhteen takia nollille.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan samaa mieltä että on nykyään niin hankalaa tää surustelu. Joku pitää aina olla varalla ja sitten kun löytää hyvän niin sitäkin pitää pettää heti kun kyllästyttää. Miksi ei ole lojaaleita luotettavia ihmisiä? Jonka vois olla vaan se arki.
Tämä.
Naisilla on vielä se, että tietävät saavansa aina uusia, joten on helppo jättää. Miehenä en luovuta kovin helposti, vaikka aina ei olisikaan niin fantsua. Toki olen yhden naisen mies muutenkin ja pidän parisuhteessa olemisesta vieläkin enemmän alkuhuuman hälvettyä.
Suhteessa ei kannata olla kuin tervepäisten, luotettavien ja turvallisten ihmisten kanssa. Turvaa tuo se, että toinen tietää mitä tuntee ja mitä haluaa elämältään ja myös ostaa kertoa ja näyttää sen. Jos hän ei pysty keskustelemaan aiheesta ja toimimaam sanojensa mukaan niin unohda hänet, tunsitpa itse mitä tahansa sillä suhde sen ihmisen kanssa ei ole ainakaan tässä tilanteessa mitä ansaitset ja tarvit. Siis olettaen että haluat sitoutuneen suhteen. Hänen tulee selvittää päänsä ensin yksin. Tai toki jos olet valmis siihen että hän pitää sinua laastarina samalla kun selvittelee päätään ja kun saa sen selväksi niin saat mennä.
Kannattaa vaan kysyä suoraan. Kerrot että olet huomannut nyt tällaisen asian miehen käytöksessä ja haluat tietää missä mennään. Selvästi mies suunnittelee yhteistä tulevaisuutta kanssasi melko pitkällekin ja puhuu myös taloudellisesta sitoutumisesta, joten en nyt tiedä oletko laastari vai et. Sanot, että mies on eronnut vasta ennen tapaamistanne. Voisiko olla, että häntä pelottaa esitellä sinut tai kertoa sinusta? Ehkä hänestä tuntuu, että se lisäisi odotuksia suhteenne kestolle tai sitten hänen sukulaisensa ja ystävänsä ovat jollain tavalla sellaisia, että uudesta suhteesta kertominen ei tunnu luontevalta. Voihan olla, että sinua esimerkiksi pidettäisiin nimenomaan laastarina, jos sinut esiteltäisiin niin nopeasti eron jälkeen. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa älä roikota itseäsi tuossa suhteessa, jos et saa tietää mikä teidän tilanteenne on.
Vierailija kirjoitti:
Miten kysyn? Miten aloitan keskustelun? Olen todela huono tässä koska pelkään vastausta... ap
Pakkaa laukkusi ja lähde.
Turhaan pitkität kysymistä, koska pidemmän päälle tuo tilanne syö sut tyhjäksi. Älä jää kynnysmatoksi, koska jos sellainen ja laastari olet, niin tuo tulee satuttamaan sua ennemmin tai myöhemmin ja yleensä vaan sitä kovempaa, mitä pidemmälle tuo suhde etenee. Yksi terveen parisuhteen merkki on, ettei tarvii pelätä omien mielipiteiden tai ajatusten esiin tuomista ja tuo suhde kuulostaa kyllä kaikelta muulta.
Jos miehen vastaus on sitä mitä pelkäät, niin totta kai se sattuu, mutta sitten pääset eteenpäin. Mutta väitän, että se sattuu vähemmän kuin tuo jatkuva epäily ja epätietoisuudessa eläminen.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan pitkität kysymistä, koska pidemmän päälle tuo tilanne syö sut tyhjäksi. Älä jää kynnysmatoksi, koska jos sellainen ja laastari olet, niin tuo tulee satuttamaan sua ennemmin tai myöhemmin ja yleensä vaan sitä kovempaa, mitä pidemmälle tuo suhde etenee. Yksi terveen parisuhteen merkki on, ettei tarvii pelätä omien mielipiteiden tai ajatusten esiin tuomista ja tuo suhde kuulostaa kyllä kaikelta muulta.
Jos miehen vastaus on sitä mitä pelkäät, niin totta kai se sattuu, mutta sitten pääset eteenpäin. Mutta väitän, että se sattuu vähemmän kuin tuo jatkuva epäily ja epätietoisuudessa eläminen.
Oikeasti kysymysten esittäminen on turhaa, koska mies vastaa tietenkin sitä ap haluaa kuulla, sen sijaan että vastaisi totuudenmukaisesti. Ja epätyydyttävä säätämissuhde sen kun jatkuu. Jos suhde ei tunnu hyvältä eikä tarjoa sitä mitä on hakemassa, mitään keskusteluja ei tarvita, sillä ne luovat pelkästään turhia toiveita, jotka eivät koskaan täyty. Tarvitaan vain oma päätös lopettaa säätäminen ja lähteä menemään. Miestä saattaa ehkä hetken harmittaa kun yksi pääsi karkuun mutta usko minua, ei mene kauaa että hänellä on jo seuraava nainen tilalla. Nämä kuviot kyllä tiedetään, tuollaisia äijiä on Tinderit täynnä.
Kysyminen on turhaa. Yhdyn edelliseen, joka jo totesi, että mies tulee sanomaan sen mitä haluat kuulla. Mutta teot ratkaisee, ei sanat. Olin samanlaisessa tilanteessa, uskoin puheita ja kärsin teoista - tai siis niiden puutteesta. Minua pidettiin samalla tavalla näkymättömissä: some-postauksetkin teki tapahtumista yms. aivan kuin olisi ollut niissä yksin ilman minua. Yksin piknikillä, yksin retkellä, yksin keikalla, yksin rannalla... vaikka olin ollut mukana. Hän ei ollut kertonut kaikille kavereilleen eikä sukulaisilleen, että on eronnut. Somen perusteella olisi voinut luulla, että on vielä eksänsä kanssa, sillä ei poistanut mitään vanhoja pusukuviakaan sieltä.
Kyllä, olin laastari ja niin lapanen, etten saanut itse lähdettyä. Tosiasiassa mies oli erosta sekaisin ja ikävöi eksäänsä, olin vain yksinäisyyden poistaja. Lopulta hän jätti minut, syynä minun "epävarmuus".
kannattaisiko kuitnekin olla jotain yhteydenpitoa eikä ensimmäinen repliikki etänä ole "sormusta"!!
eikä möskään keskikaupuingin pimeistä katukorttelista perään ongelmiaan rääkyminen.
Mies on varmaan komea ja pitää sinua löysässä hirressä mutta ihan oma vikasi kun siedät tuollaista. Pelimies sanoo toista ja tekee toisella tavalla.