Lue keskustelun säännöt.
Miksi suhteet on näin vaikeita? Mitä sinä tekisit?
17.11.2024 |
En vaan jaksaisi aina näitä suhteita missä ei selkeästi tiedä missä mennään. Pitääkö minun vaan rohkeasti suoraan kysyä vai lähdenkö luiskaan sanomatta mitään kun alkaa oikeasti ärsyttää tietämättömyys.
Eli ollaan tavallaan suhteessa muttei olla sovittu mitään. En haluaisi hoputtaa koska mies eronnut vähän ennen meidän tutustumista. Ollaan tutustuttu vuosi sitten ja puolivuotta ollut vispiläkauppaa. Vietetään aikaa suurimman osan viikoista. Mies antaa singaalia että tulevaisuutta olisi tiedossa puhuu mm. ensi kesän tapahtumista ja meistä siellä. Seuraavasta (vuoden päästä) joulusta että silloin lähdettäisi mökille kun nyt ei päästä. Puhuu että pitäisi muuttaa lähemmäs ja isompaan asuntoon. Puhuu että joskus ostetaan sulle sellainen auto jne... Haluaa olla lähellä ja ei häpeile kulkea julkisissa paikoissa yhdessä jne.
Mutta samaan aikaan antaa päinvastaista singaalia mm. ei kerro minusta kenellekkään. Jos joku kysyy missä hän on kun mies on minun luona niin "tässä kaverilla" Viimeksi kun kävin miehen luona oli piilottanut Kaikki minun tavarat "siivouksen tieltä" kaappeihin . Itseä ei ole miehen tavarat haitannut omia siivouksia.
Saatan olla vainoharhainen koska aiemmassa suhteessa petettiin kokoajan ja mies ei halunnut julkistaa meidän suhdetta kahden vuoden suhteen aikana joten olen todella varpaillani siitä syystä. Mutta tämän takia haluaisin tietää tarkalleen missä mennään. Miten tekisit? En haluaisi itse olla se joka kysyy. Menee mielenkiinto kun pitää pelätä olenko taas pelle sirkuksessa ja sitten voi heivata pois kun löytyy se parempi jota kehtaa esitellä ja mennä vaikka kihloihin. Meni vahva itsetunto aiemman suhteen takia nollille.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en enää halua parisuhdetta. Tai siis haluaisin joo, mutta en jaksa yhtään noita kädenlämpöisiä oltaisko vaiko eikö- tyyppisiä säätöjä joissa toinen on tavallaan koko ajan toinen jalka oven raossa.
Enkä siis halua myöskään mitään pikakelauksella etenevää yhdessä nyhjötystä 24 / 7 vaan ihan sellaista normaalia(?), vakaata ihmissuhdetta jossa ei ole kiire minnekään eikä kumpikaan myöskään hae / halua jotain muuta tai parempaa tai mieti josko sinkkuna olisikin kivointa.
Tuntuu ihan kahjolta, että valittavissa / tarjolla tuntuu olevan vaan nuo kaksi äärilaitaa joista kumpikin on toista huonompi.
Miehet ovat naisille epäluotettavia ja -vakaita. Arpapeliä, pitävätkö lupauksensa, mistään vaikeista keskusteluista puhumattakaan. Pimppaa kuitenkin pitää saada, niin sen vuoksi ylläpidetään jotain hähmäistä illuusion verhoa siitä, että oltaisiin suhteessa, jolla olisi tulevaisuus, ja johon voi luottaa. Välittömästi jos tämän laittaa testiin, illuusio romahtaa. Pelkkää puhetta siis, joka sitoo sinua. Miestä eivät onat valheensa sido
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä yksinolosta pelottaa?
Ajatuksetko?
Älkää naurattako. Kertokaa minullekin niistå suurista ja pelottavista ajatuksista.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä yksinolosta pelottaa?
Ajatuksetko?
Älkää naurattako. Kertokaa minullekin niistå suurista ja pelottavista ajatuksista.
Tarkoitan, että yksin on parasta olla. Jätä se puolivaloilla pelaava hoopo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoa voi mitä vain, puhua vaikka mitä kaikkea kivaa on tulossa tulevaisuudessa. Tuolle on ihan oma termikin, future faking, mitä lie suomeksi. Teot ratkaisevat. Jos sinusta ei ole edes kerrottu kavereille, niin nosta kytkintä äläkä jää laastariksi.
Juuri näin. Miehet tietää just mitä tekee. Mulla (N48) oli tällainen miesviritys. Työkuvioissa tavattiin ja mies oli aivan pauloissani, vokotteli ja flirttaili ja kun tein aloitteen niin lähti heti mukaan.
Vaan mitä kävikään. Mies lupaili yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Olin niin ihana ja hyvä muka. Yhtenä päivänä muutaman kuukauden kuluttua hän ghostasi eikä enää reagoinut viesteihini ja puheeseen. En tiedä mitä tapahtui. Ehkä sai vain maistaa kiellettyä hedelmää ja se riitti.
En kysellyt enempää perään vaan jatkoin matkaa. Heippa.
Mies sai sinulta juuri sen, mitä halusi. Seuraava vaan kehiin ja sama juttu.
Itse en ollut mikään sarjapettäjä tai vastaavaa, jotenkin vain häpesin itseäni siinä koko hommassa niin etten kehdannut oikein paljastaa maailmalle että olisin parisuhteessa. Onhan se aikamoinen ongelma ja tuli sekin selväksi ettei sitä parisuhteeseen kannata, koska eihän tietenkään toinen halua salailla asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nykyisin selkeä nyrkkisääntö: jos havaitsen miehen käytöksessä yhtään mitään epämääräistä, mikä saa minut epäilemään miehen kiinnostusta minua kohtaan, lopetan tapailun välittömästi. Toki tällä tavalla on saanut olla yksin koska nykyisin kaikilla (paitsi minulla) on monta rautaa tulessa yhtä aikaa, mutta paljon mieluummin olen yksin kuin roikun liian pitkään ihmisessä, jolta en saa itselleni riittävää vastakaikua. Ja nimenomaan siis mietin sitä, mitä ITSE haluan, enkä pyri mukautumaan toisen ehtoihin.
Ehkä olen typerä romantikko kun uskon vielä joskus löytäväni ihmisen jonka kanssa kaikki on alusta asti selvää, mutta en ole vielä suostunut luopumaan toivosta.
Mä lähtisin esittämään asian ihan just moni kuten ap sen tänne palstalle kertoi:
-Olenko kertonut että,aijemmadsa suhteessa minua petettiin
-Kerro millaista tapahtui ja miten huomasit asian ja miten pahalta tämä tuntui
-kerro että pettäminen sai sinut varuillesi
-Kerro että tässä suhteessa sinua ihmetyttävät nämä ja nämä asiat (tavarat piilotettu kaappeihin, mies sanoo olevansa kaverin luona kun saa puhelun vaikka hän on sinun luonasi, ei kerro eikä esittele sinua kenellekkään jne)
-Kerro että olet tullut siihen tulokseen että jotta sinun mielesi voisi levätä rauhassa tässä suhteessa, teidän tulisi keskustella. Ja sitten kysyt mieheltä nämä asiat joihin hän saa vastata ja että missä mennään hänen mielestään. Jollette ole sopineet että tapailette ainoastaan toisianne (ei muita) niin miehellä on sitten varmaan muita naisystävää myös ja siksi käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisen olen oppinut ihmisistä että niillä sanoilla ei ole mitään merkitystä. Eli ainoa asia millä on väliä, on se mitä mies konkreettisesti tekee suhteenne eteen ja miltä sinusta tuntuu. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa niin jotain on pielessä. Silloin mieti tarkkaan oletko onnellinen nyt, tässä tilanteessa vai kaipaatko jotain muuta. Tulevaisuutta ei kannata tuommoisen (tai oikeastaan kenenkään ulkopuolisen) varaan suunnitella.
Ei ikinä jotain vastaeronneita, tosin en ihmettelisi jos jotkut valehtelee siitäkin (erosta muka 2 vuotta vaikka todellisuudessa 2 viikkoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kysyn? Miten aloitan keskustelun? Olen todela huono tässä koska pelkään vastausta... ap
Kysy suoraan niin asia selviää.
Kuule Matti. Haluaisin että puhutaan selväksi tämä meidän suhteen laatu. Mä olen omasta puolestani valmis sitoutumaan sinuun ja myös esittelemään sinut miesystävänäni tuttaville ja sukulaisille. Miten sä näet tämän omalta osaltasi? Ollaanko me pariskunta myös avoimesti muiden edessä ja oletko sitoutunut tähän suhteeseen? Mulla on vähän epävarma olo ja sun signaalit on välillä hiukan epäselvät.
Itse en enää vuosiin ole ollut minkäänlaisessa parisuhteessa ja varmaan hyvä niin, koska ei mulla olisi ikinä ollut "pokkaa" sanoa toiselle näin. Tässä esimerkissä siis ei todellakaan ole mitään väärää eikä pahaa, mutta ei mulla vaan olisi kantti riittänyt nostaa kissaa pöydälle tällä tavoin vaan sitä vaan itsekseen yritti tulkita niitä rivien välejä ja pilkun paikkoja sekä uskotella itselleen, että hyvä tästä varmasti vielä tulee..
Oikeasti aika pysäyttävääkin tajuta kuinka lapanen ja kynnysmatto sitä olikaan eikä olisi missään tapauksessa pitänyt olla minkäänlaisessa parisuhteessa kenenkään kanssa, saati sitten sitoutua tuollaiseen parisuhteeseen 100%, koska eihän suhteelta ja toiselta osannut vaatia mitään vaan tyytyi niihin rippeisiin mitä sai. Varmasti sen toisen osapuolen oli myös ihan hirveän hankala olla suhteessa mun kanssa, koska enhän mä uskaltanut olla oikein mistään mitään mieltä etten vaan keikuttaisi venettä. Ihan älytöntä, koska eihän se suhde edes ollut jatkamisen ja säilyttämisen arvoinen kuin korkeintaan omissa toiveissa jos se toinen vaan muuttuisi huomioivammaksi, arvostavammaksi ja tuntisin itseni rakastetuksi.
En nyt tiedä lohduttaako, mutta tuskin olen ainoa. Ja tuollaisissa parisuhteissa sitä tasan varmasti pilaa sen pienenkin kyvyn kasvaa jonain päivänä aikuiseksi ja "parisuhdekelpoiseksi", mutta eipä sitä uutta alkuakaan saa vaan tuon kaiken menneen kanssa on elettävä. Siinä sitten onkin tähdet tosi onnellisessa mallissa kun kaksi tällaista kohtaa.
Kyllä minä kysyin suoraan viiden kuukauden jälkeen, että seurustellaanko me. Mies vastasi kyllä. Tuolloin mies ei ollut kertonut minusta vielä kenellekään.
Näin vuosien jälkeen edelleenkään minulla ei ole mitään tavaroita miehen luona. Mies palauttaa ne kyllä heti, jos jotain jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olette vuoden tunteneet, etkä tiedä minkälaisessa suhteessa olet mieheen? Miksi ihmeessä olet alistunut tuohon?
Nykyajan miehillä on heleeveeetin helppoa, kun saavat seksiä tuosta vaan. Eikä naiset edes muka uskalla kysyä ollaanko suhteessa vai ei.
Ottakaa naiset vaan tapailu ihan tapailuna, ei seksiä, katsot sitten miten kauan miehen kiinnostus kestää. Silloin näet miehen todelliset aikeet ja alat tuntea luonnetta ja huomioi myös ns. punaiset liput.
Jos kummallakin on tapailun edetessä halua ruveta parisuhteeseen, muista, että parisuhteessa on kyse sopimuksesta kahden osapuolen välillä. Aloitatte sitten neuvottelun siitä millä ehdoilla ollaan ja niin päin.
Älkää päästäkö miehiä helpolla. Jollei mies halua tehdä suhteen eteen mitään, miksi edes hinkua suhteeseen sellaisen kanssa. Siitä tulee vaan itkua ja hammasten kiristystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin salattavaa on, jos piilottaa sun tavarat asunnossaan.
Taitaa valtaosa miehistä olla nykyisin noita epämääräisiä kevytsuhteilijoita. Saattavat jo alusta asti pitää takaporttia auki sanonnalla "edetään hitaasti" tai "en lupaa mitään" tmv. Antaa sen verran siimaa, että puhuu välillä yhteisestä tulevaisuudesta, ja käytös on tunnetasolla soutamista ja huopaamista. Jos nainen ottaa reilusti ja suoraan asian puheeksi, mies joko vetäytyy, uhriutuu tai sanoo "ei musta taida olla nyt parisuhteeseen".
Näitä miehiä on deittisaitit pullollaan, eikä niillä ole mitään moraalia siinä, että käyttävät hyväksi naisia, jotka etsivät tosissaan ihan oikeaa parisuhdetta. Kun nainen tajuaa tulleensa vedätetyksi, miehellä on jo siellä kännykässä/ spostissa/ deittisaitilla seuraava valmiina, jota on lämmitelty jo monta kuukautta.
Olitko sinäkin ap. tällainen jonossa oleva, jota lämmiteltiin puoli vuotta, että siirtyy sitten sinuun, kun tulee ero edellisestä?
Jos te olette jo puolen vuoden ajan viettäneet paljon aikaa yhdessä, niin kyllä mä sen seurusteluksi lasken. Ehkä miehet eivät vaan koe tarvetta analysoida suhteen tilannetta vaan menevät fiiliksen mukaan. Tai jos kävisi ilmi, että mies nykypäivänäkin olisi jossain Tinderissä ja etsisi treffiseuraa, niin se olisi merkki siitä, että ei ole tosissaan.
Minulla on myös vähän sama ongelma kuin sinulla AP, että silloin kun olen tosi ihastunut mieheen, toivoisin saavani jatkuvasti varmistusta siitä, että myös mies on yhtä kiinnostunut. Kun minulle on muutaman kerran käynyt niin, että tapailumiehelle on ihan yhtäkkiä vain kiinnostus lopahtanut minulle tuntemattomasta syystä. Siitä tullut sellainen pelko, että taas käy samalla tavalla enkä uskalla nauttia orastavasta suhteesta.
LouLou kirjoitti:
Jos te olette jo puolen vuoden ajan viettäneet paljon aikaa yhdessä, niin kyllä mä sen seurusteluksi lasken. Ehkä miehet eivät vaan koe tarvetta analysoida suhteen tilannetta vaan menevät fiiliksen mukaan. Tai jos kävisi ilmi, että mies nykypäivänäkin olisi jossain Tinderissä ja etsisi treffiseuraa, niin se olisi merkki siitä, että ei ole tosissaan.
Ovatkohan naiset samanlaisia vatuloijia kuin miehet, etteivät anna lupauksia parisuhteesta?
Naiset ei tiedä misä mennään. Olin yhden naisen kanssa ja se kysyi että miten jatketaan. Sanoin että seurustelu kiiinnostaa sen kanssa mutta se riippuu siitä naisesta enemmän kun minusta. Sitten se oletti ettei minua kiinnosta muka vaikka sanoin että kiinnostaa. Naiset ei vaan tajua mitään. Se siinä lopetti yhteydenpidon ja myöhemmin sanoi että olin epävarma. Kyllä minä aika suoraan sanoin että haluan seurustella mutta nainen on se joka päättää loppupeleissä haluaako olla miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei tiedä misä mennään. Olin yhden naisen kanssa ja se kysyi että miten jatketaan. Sanoin että seurustelu kiiinnostaa sen kanssa mutta se riippuu siitä naisesta enemmän kun minusta. Sitten se oletti ettei minua kiinnosta muka vaikka sanoin että kiinnostaa. Naiset ei vaan tajua mitään. Se siinä lopetti yhteydenpidon ja myöhemmin sanoi että olin epävarma. Kyllä minä aika suoraan sanoin että haluan seurustella mutta nainen on se joka päättää loppupeleissä haluaako olla miehen kanssa.
No jaahas. Miksi se on mielestäsi parisuhde jos toinen päättää? En minäkään jaksaisi kumppaniehdokasta joka on että no päätä sä. Se on käytännössä kun sanoisit päin naamaa että no ei mua nyt oikeasti niin kiinnosta mutta jos tarjoot ni otan.
Miksi siedät paskaa kohtelua? Siedit jo edellisessä suhteessasi. Ennen vanhaan naiset avasivat haaransa vasta aviossa, missä mies elätti, nykyään nainen avaa haaransa siinä toivossa että saa joskus edes seurustelukumppanin statuksen