Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko elää kommuunissa tai esim. sukusi kanssa?
16.11.2024 |
Että haluaisi siis asua tavallaan saman katon alla/samassa pihapiirissä jonkun yhteisön tai kommuunin tavoin? Kaikki on siinä lähellä, syödään mahdollisesti yhdessä, lapset leikkivät keskenään, mummot häärää keittiössä tms. Suomessa kun kaikki on niin itsenäisiä ja kotoa muutetaan mahdollisimman nopeasti pois, niin mietin olisiko tällainen elämäntyyli jotenkin antoisampaa. Näen hyviä ja myös huonoja puolia. Yksinäisyys vähentyisi, olisi aina kaveri, autettaisiin toisiamme, mutta sitten voisi olla usein kärhämää, vaiettuja ongelmia yms.. Kertokaa mielipiteitä, kokemuksia ja sellaista :D
Kommentit (38)
Kommuunissa en voisi, tosin nuorempana tuli mietittyä tällaisiakin vaihtoehtoja.
Jossain kylä-tyyppisessä yhteisössä voisin viihtyä samanhenkisten ihmisten kanssa., jossa olisi kumminkin oma yksityisyys, koti ja talous, mutta voisi olla myös jotain yhteistä toimintaa ja hankkeita.
Vaikeus tulee siinä, kun koittaa miettiä miten päätösten teko, sääntöjen laadinta ja osallistumisesta sopiminen onnistuisi toimivasti ja niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asuis ikinä missään kommuunissa, yhteisössä tai yhteisöllisessä asumuksessa.
Jo työpaikan yhteisöllistäminen lisää etätöitäni.
En. Kokemusta on asumisesta toisen vanhemman vanhempien kanssa samassa pihapiirissä. Aivan hirveää pskaa. Sanotaan, että suku on pahin ja se todella pitää paikkansa.
Opiskeluaikana asuin solukämpissä. Se oli ok, kun sattui mukava kämppis, jonka kanssa asiat pystyi sopimaan ja hoitamaan yhdessä, muttei sitä pitemmän päälle jaksaisi, eikä varsinkaan, jos porukkaa olisi enemmän.
Tarvitsen omaa tilaa ja hiljaisuutta sekä mahdollisuuden tehdä asiat omaan tahtiini.
Olen asunutkin opiskelijana tavallaan kommuunissa. Silloin se oli ihan mukavaa. Yleensä sai seuraa, jos sitä kaipasi. Oli tilaa ympärillä, iso olkkari ja kunnon keittiö. Yhdessä ei syöty. Oli melko tarkkaakin, ettei vahingossa syönyt toisten eväitä. Ja vain yksi vessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommuunissa en voisi, tosin nuorempana tuli mietittyä tällaisiakin vaihtoehtoja.
Jossain kylä-tyyppisessä yhteisössä voisin viihtyä samanhenkisten ihmisten kanssa., jossa olisi kumminkin oma yksityisyys, koti ja talous, mutta voisi olla myös jotain yhteistä toimintaa ja hankkeita.
Vaikeus tulee siinä, kun koittaa miettiä miten päätösten teko, sääntöjen laadinta ja osallistumisesta sopiminen onnistuisi toimivasti ja niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä.
No etkö jo asu noin? Kait sun asuinseudulla joku paikallinen tirehtööri + muut poliitikot tekee päätöksiä paikallisista asioista.
Kyylä-tyyppiset yhteisöt ei ole mua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talomme rakennettiin aikoinaan appivanhempien maille, oli loistava ratkaisu, iso tontti hyvältä paikalta ilmaiseksi. Lapsille kehitttyi tiivis ja lämmin suhde heihin ja hoitoapua oli aina saatavilla. Kun he vanhenivat, olimme me puolestamme heille tuki ja turva, teimme raskaimmat työt jne. Oma piha oli kummallakin talolla mutta matka oli lyhyt ja ikkunasta vilkaisemalla näki onko mummulassa väki kotona.
en halua asua missään kommuuneissa. Tuntemattomien kanssa asuminen ei kiinnosta enkä suostu sellainen. Ulkopuolisista on omissa nurkissa vain stressiä ja päänvaivaa. Korkeintaan muutaman sukulaisen kanssa yhteiselo voisi jotenkin onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommuunissa samanhenkisten, ei-tiukkapipojen kanssa kyllä. Sukulaistenkin kanssa mahdollisesti, mutta kummassakin tapauksessa pitää olla riittävästi täysin omaa tilaa (ei pelkästään pieni huone, esim.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarusteni kanssa voisin, mutten ikimaailmassa muiden sukulaisteni tai serkkujeni.
Olen lähes aina yksin. Yksinäinen en ole koskaan. Tuollainen asumisjärjestely ei sopisi minulle. Ahdistuisin kun oma rauha puuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää tämän välimerellisen "yhteisöllisyyden" ihannointi. Jos tuo tulisi Suomeen niin faktahan on ettei sitä saisi valita halutessaan (kuten nyt saa, kyllä kommuuneja ja kimppakämppiä perustetaan täälläkin) vaan siihen olisi pakko taipua muiden vaihtoehtojen puuttuessa.
Tykkään tavata ihmisiä, mutta hoitotasapainossa oleva masennus on nostanut päätään ja olen alkanut haaveilla itseni lopettamisesta aina kun on pakkotilanteessa pitänyt asua kämppisten kanssa. Kesti pitkään ennen kuin yhdistin itsetuhoisuuden ja sen että ystävänkin kanssa asuminen kuormitti jaksamista niin paljon. Ei tuo sovi kaikille.
Lisäänpä vielä sen, että tällaisessa ratkaisussa joutuu olemaan tavallaan aina muiden käytettävissä. Ei toki 24/7 eikä just nyt heti välittömästi tarvitse, mutta koska asutaan samassa taloudessa tai ainakin samassa pihapiirissä, niin lähipäivinä nyt ainakin. Mielellään jo tänään tai huomenna. Jos et halua olla käytettävissä, et voi olla kotona. Ymmärrän hyvin ihmisiä, joille tällainen asumistapa olisi kauhistus.
Kasvoin sukukommuunissa. Ei kiitos.
En. Kämppäkavereiden kanssa asuminen on koitellut hermoja ihan tarpeeksi.
Alue: Aihe vapaa
En ikinä. Oma rauha on mulle tärkeintä, mutta olen erakkoluonne.