Miten suhtaudutte siihen, jos sukulainen on aiemmin vi**uillut ihan täysillä ja haukkunut maan rakoon. Sitten tulee jotain iloisia joulutervehdyksiä

Älä menetä hermojasi tänä Jouluna. Käy ulkona, syö hyvin ja polta kynttilöitä.

Varmaan koittaisin päästää irti vihasta ja kaunasta sitä ihmistä kohtaan, koska sellainen rankaisee vain itseä.

Älä vastaakaan. Jos on sellainen ihminen että voi olla suoraan ikävä ja veetuilla, ja sitten näennäisesti mukava eli lähettää joulutervehdyksen niin se on mielestäni vain kulissia.

Ollaan niinkuin ei oltaiskaan tällaisten ihmisten kohdalla, jooko? Sullakin pitää olla kiva joulu ilman tuota tyyppiä.

Ignooraa kokonaan. Mutta älä myllertävät katkerissa tunteissa. Jos tulee tilaisuus, kerro että oli v- mäistä tulla sillä tavoin haukutuksi ja kysy mitä hän halusi sillä todistaa/viestittää? Ja onko edelleen samaa mieltä.

Itse olen ignoorannut hankalat sukulaiset ja ystävät. Ei tarvi jaksaa. Reilu palaute on eri juttu kuin haukkuminen.

En vastaisi mitään. Olisin mahdollisimman välinpitämätön. Nyt ja aina.

Esim.minä jätin tänä vuonna vastaamatta eräälle, joka lähetti peräti joulukortin. En tunne lainkaan huonoa omatuntoa siitä, että en vastannut mitenkään, edes tekstiviestillä.

Yhdentekevää.

Minulla on eräs sukulainen, joka usein oli ilkeä ja pisteliäs tavatessa. Lisäksi esitti mielipiteitään milloin kenestäkin vähemmän kultivoiduin sanoin. Ja tämän kaiken keskellä lähetti joulukortteja. Revin ne heti roskikseen. Jätin hänet jo hyvin varhain pois joulutervehdyslistoilta. Hänkin ymmärsi jossain vaiheessa lopettaa lähettelyn. Ei kulje kortit eikä muut viestit meidän välillä enkä tapaa häntä käytännössä koskaan. Elämästään kannattaa aina sulkea ilkeät ihmiset pois.

Tuollaisen sukulaisia löytyy täälläkin;

Emme halua olla tekemisissä ollenkaan;

Tulee turhaan vaan huono olo😔

Elämän tilanteet vaihtelee.

Kyllä kai sillä sukulaisellami on ollut jokin syy, vihastua sinuun.

Ei tämä elämä koskaan nii yksinkertaisesti mene, että jossain riidoissa, on vain syy toisessa, eikä itsessä mitään vikaa.

Kuinka olet kohdellut tuota sukulaista, aikoinaan.

Jolloin hän sinua alkoi sättiä.

Herkät ihmiset vaistoavat nopeasti senkin, jos heitä syyttä suotta, aliarvioidaan, väheksytään ja kaikkiin heidän sanomisiinsa ja mielipiteisiin suhtaudutaan pilkallisesti ja ivaten.

Mieti sitä, millaiset välinne olivat, ennenkuin ne jäätyivät.

Myös hiljaisilla ja syrjäänvetäytyvillä henkilöillä, on oma kipurajansa.

Ja kun se ylittyy, niin tämä väheksetty ihminen ei jaksakaan enää pitää turpaansa kiinni.

Vaan sanoo suoraan, miltä tuntuu.

Sitäpaitsi aika on rajallinen, meille kaikille.

Ei ole hyvä erota ihmisestä lopullisesti riidoissa.

Kukaan meistä ei tiedä, kuka meistä saa ensi vkolla syöpädiagnoosin, jossa mitään toivoa ei tulevaisuudesta enää ole.

Ihminen voi nukahtaa ikiuneen, toisen vierellä yöllä.

Tai nukahtaa ikiuneen ypöyksin kämppässään, jolloin kukaan ei häntä kaipaa kuukausiin, jos hän työtön tai eläkeläinen, joka ei harrasta mitään.

Ja jolla ei ole ystävä-tuttavapiiriä paikkakunnalla, missä hän asuu.

Joten mitä kummalista siinä on, jos joku haluaa tasapainottaa välit sukulaisiinsa?

Ja normalisoida välit?

Minä kysyn vaan?

Vierailija kirjoitti:

Elämän tilanteet vaihtelee.

Kyllä kai sillä sukulaisellami on ollut jokin syy, vihastua sinuun.

Ei tämä elämä koskaan nii yksinkertaisesti mene, että jossain riidoissa, on vain syy toisessa, eikä itsessä mitään vikaa.

Kuinka olet kohdellut tuota sukulaista, aikoinaan.

Jolloin hän sinua alkoi sättiä.

Herkät ihmiset vaistoavat nopeasti senkin, jos heitä syyttä suotta, aliarvioidaan, väheksytään ja kaikkiin heidän sanomisiinsa ja mielipiteisiin suhtaudutaan pilkallisesti ja ivaten.

Mieti sitä, millaiset välinne olivat, ennenkuin ne jäätyivät.

Myös hiljaisilla ja syrjäänvetäytyvillä henkilöillä, on oma kipurajansa.

Ja kun se ylittyy, niin tämä väheksetty ihminen ei jaksakaan enää pitää turpaansa kiinni.

Vaan sanoo suoraan, miltä tuntuu.

Sitäpaitsi aika on rajallinen, meille kaikille.

Ei ole hyvä erota ihmisestä lopullisesti riidoissa.

Kukaan meistä ei tiedä, kuka meistä saa ensi vkolla syöpädiagnoosin, jossa mitään toivoa ei tulevaisuudesta enää ole.

Ihminen voi nukahtaa ikiuneen, toisen vierellä yöllä.

Tai nukahtaa ikiuneen ypöyksin kämppässään, jolloin kukaan ei häntä kaipaa kuukausiin, jos hän työtön tai eläkeläinen, joka ei harrasta mitään.

Ja jolla ei ole ystävä-tuttavapiiriä paikkakunnalla, missä hän asuu.

Joten mitä kummalista siinä on, jos joku haluaa tasapainottaa välit sukulaisiinsa?

Ja normalisoida välit?

Minä kysyn vaan?

Sulla noita pilkkuja riittää vaikka muille jakaa.

Niitä pilkkuja voit vaikka viilailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän tilanteet vaihtelee.

Kyllä kai sillä sukulaisellami on ollut jokin syy, vihastua sinuun.

Ei tämä elämä koskaan nii yksinkertaisesti mene, että jossain riidoissa, on vain syy toisessa, eikä itsessä mitään vikaa.

Kuinka olet kohdellut tuota sukulaista, aikoinaan.

Jolloin hän sinua alkoi sättiä.

Herkät ihmiset vaistoavat nopeasti senkin, jos heitä syyttä suotta, aliarvioidaan, väheksytään ja kaikkiin heidän sanomisiinsa ja mielipiteisiin suhtaudutaan pilkallisesti ja ivaten.

Mieti sitä, millaiset välinne olivat, ennenkuin ne jäätyivät.

Myös hiljaisilla ja syrjäänvetäytyvillä henkilöillä, on oma kipurajansa.

Ja kun se ylittyy, niin tämä väheksetty ihminen ei jaksakaan enää pitää turpaansa kiinni.

Vaan sanoo suoraan, miltä tuntuu.

Sitäpaitsi aika on rajallinen, meille kaikille.

Ei ole hyvä erota ihmisestä lopullisesti riidoissa.

Kukaan meistä ei tiedä, kuka meistä saa ensi vkolla syöpädiagnoosin, jossa mitään toivoa ei tulevaisuudesta enää ole.

Ihminen voi nukahtaa ikiuneen, toisen vierellä yöllä.

Tai nukahtaa ikiuneen ypöyksin kämppässään, jolloin kukaan ei häntä kaipaa kuukausiin, jos hän työtön tai eläkeläinen, joka ei harrasta mitään.

Ja jolla ei ole ystävä-tuttavapiiriä paikkakunnalla, missä hän asuu.

Joten mitä kummalista siinä on, jos joku haluaa tasapainottaa välit sukulaisiinsa?

Ja normalisoida välit?

Minä kysyn vaan?

Sulla noita pilkkuja riittää vaikka muille jakaa.

Sullekin vähän pahimpaan putteeseen nusnus.

Koskaan ei ole yhden syy, jos kaksi ihmistä riitelee ja vihastuu toisiinsa.

Ja etenkin Suomessa on erittäin paljon sisar kateutta.

Jossain perheessä on totuttu siihen, että yksi lapsi on heikompi tai avuttomampi kuin muut, lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kun sitten tälläinenkin lapsi löytää paikkansa elämässä, jopa menestyy, niin sisarukset alkavat kadehtia häntä.

Moittivat, hakevat vikoja, vähättelevät.

Kenen, itse koulutuksensa ja rankalla työllä asemansa hankkineen, pitäis tuollaista sukulaisiltaan kestää ja kuunnella?

Kateus on tässä elämässä kaiken pahan, ilkeyden ja riitojen juuri syy.