Onko kuinka yleistä se, että Alzheimer-potilaan kunto heikkenee hoivakodissa nopeasti?

Vierailija kirjoitti:

Eipä ainakaan ole yksitoikkoinen elämä.

Kuule, siitä on hauskuus kaukana, kun muistisairas on aivan ulalla, ei tunnista läheisiään, tuijottaa suu auki ties minne ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

käykää katsomassa enemmän että viihtyy joka siellä on

Isäni aina ilahtuu, kun käyn. Ei tosin tunnista minua, eikä muista 5 minuutin päästä,että olen käynyt. Joten sinänsä en vierailuilla pysty vaikuttamaan viihtyvyteen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käykää katsomassa enemmän että viihtyy joka siellä on

Isäni aina ilahtuu, kun käyn. Ei tosin tunnista minua, eikä muista 5 minuutin päästä,että olen käynyt. Joten sinänsä en vierailuilla pysty vaikuttamaan viihtyvyteen.  

Jospa siinä jonkinlainen hyvänolon hormonien vapautuminen kuitenkin tapahtuu. :) Varmasti mukavan ja jollakin tavalla positiivisia mielleyhtymiä aiheuttavan ihmisen vierailu on hyväksi terveydelle, ja aivoille, vaikkei sinua tunnistakaan. 

Näin ei saisi tapahtua koskaan: sehän on hoivakoti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin haravoimassa tässä yhtenä päivänä lehtiä pihalla. Naapurin mies ja hoivakodin työntekijä yrittivät viedä miehen muistisairasta vaimoa hoivakodin autoon ilmeisesti tutustumaan hoivakotiin, mutta vaimo pisti kampoihin, eikä suostunut lähtemään. Lopulta heidän oli pakko luovuttaa. Se oli karmeata seurattavaa sivusilmälläkin, koska rouva huusi täyttä huutoa, että hän ei halua lähteä.

Olen ollut kotihoidon työntekijänä tällaisissa tilanteissa. Silloin on siis oltu lähdössä omaishoitajan lomapäivien ajaksi hoitokotiin, tarkoituksena siis tulla takaisin kotiin. Nämä ovat kamalia tilanteita, ja valitettavan usein se täysin uupunut omaishoitaja sitten vielä antaa periksi, ettei tarvitsekaan lähteä.

Usein näitä tilanteita sitten joudutaan ennakoimaan rauhoittavalla lääkityksellä, ja saattamassa on sellainen hoitaja, jolla on paras suhde tähän ikäihmiseen, e

Juuri tuo rauhoittavien käyttö nopeuttaa hoidettavien muuttumista kasviksiksi ja krematoitavaksi jätteeksi. Henkilökunta pääsee tietysti helpommalla, mutta ihminen, joka ei pääse käyttämään aivojaan eikä ruumistaan, rappeutuu todella nopeasti. Ja kiireessä saattaa ruokkiminen ja juottaminenkin "unohtua", mikä nopeuttaa lähtöä. Mutta vapautuupa paikka seuraavan hoidokin/uhrin loppukäsittelyä varten. Jännä, että nämä käytännöt eivät kiinnosta viranomaisia yhtään ja että ne ylipäänsä ovat mahdollisia tässä maassa, joka on niin huolissaan mm. Jeesuksen nimen satunnaisesta kohtaamisesta ja maahanpyrkijöiden oikeusturvan toteutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin haravoimassa tässä yhtenä päivänä lehtiä pihalla. Naapurin mies ja hoivakodin työntekijä yrittivät viedä miehen muistisairasta vaimoa hoivakodin autoon ilmeisesti tutustumaan hoivakotiin, mutta vaimo pisti kampoihin, eikä suostunut lähtemään. Lopulta heidän oli pakko luovuttaa. Se oli karmeata seurattavaa sivusilmälläkin, koska rouva huusi täyttä huutoa, että hän ei halua lähteä.

Olen ollut kotihoidon työntekijänä tällaisissa tilanteissa. Silloin on siis oltu lähdössä omaishoitajan lomapäivien ajaksi hoitokotiin, tarkoituksena siis tulla takaisin kotiin. Nämä ovat kamalia tilanteita, ja valitettavan usein se täysin uupunut omaishoitaja sitten vielä antaa periksi, ettei tarvitsekaan lähteä.

Usein näitä tilanteita sitten joudutaan ennakoimaan rauhoittavalla lääkityksellä, ja saattamassa on sellainen h

Totta haastelet.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Ei, minusta se on pahempi, joka aiheuttaa enemmän aggressiivisuutta jo alkuvaiheessa. Muistaakseni Lewyn kappale-tauti.

Ei voi tuotakaan yleistää. Yksilöllisiä aina.

Rakastan elämää, mutta jos sairastuisin esimerkiksi tällaiseen tautiin, tekisin itselleni ennemmin jotakin kuin lähtisin johonkin hoitokotiin muiden armoille 24/7. Minusta ei ole siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anopille kävi just päinvastoin, kun sai seuraa ja säännöllisesti ruokaa ja juotavaa.--

-- Totta!  Kyllä se ilman muuta riippuu siitä hoivakodista, henkilökunnasta, asukkaista ja siitä tasosta. Viihtyisässä hoivakodissa ikäihminen piristyy ja virkistyy ja voi hyvin . Karseitakin hoivakoteja on missä kylmää touhua ja kaikesta imetään hyöty ja raha pois ja vanhus voi joutua jopa väkivallan kohteeksi---

Totta, anopin kohdalla on vieläpä kyseessä Attendo, joten ei voi moittia. T. Ed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin haravoimassa tässä yhtenä päivänä lehtiä pihalla. Naapurin mies ja hoivakodin työntekijä yrittivät viedä miehen muistisairasta vaimoa hoivakodin autoon ilmeisesti tutustumaan hoivakotiin, mutta vaimo pisti kampoihin, eikä suostunut lähtemään. Lopulta heidän oli pakko luovuttaa. Se oli karmeata seurattavaa sivusilmälläkin, koska rouva huusi täyttä huutoa, että hän ei halua lähteä.

Olen ollut kotihoidon työntekijänä tällaisissa tilanteissa. Silloin on siis oltu lähdössä omaishoitajan lomapäivien ajaksi hoitokotiin, tarkoituksena siis tulla takaisin kotiin. Nämä ovat kamalia tilanteita, ja valitettavan usein se täysin uupunut omaishoitaja sitten vielä antaa periksi, ettei tarvitsekaan lähteä.

Usein näitä tilanteita sitten joudutaan ennakoimaan rauhoittavalla lääkityksellä, ja saattamassa on sellainen h

Kyllä on harvinaista, että rauhottavia tarvitsee käyttää. Omaisilta salaa ei voi käyttää, sillä lääkelistat annetaan apteekista omaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käykää katsomassa enemmän että viihtyy joka siellä on

Isäni aina ilahtuu, kun käyn. Ei tosin tunnista minua, eikä muista 5 minuutin päästä,että olen käynyt. Joten sinänsä en vierailuilla pysty vaikuttamaan viihtyvyteen.  

Jospa siinä jonkinlainen hyvänolon hormonien vapautuminen kuitenkin tapahtuu. :) Varmasti mukavan ja jollakin tavalla positiivisia mielleyhtymiä aiheuttavan ihmisen vierailu on hyväksi terveydelle, ja aivoille, vaikkei sinua tunnistakaan. 

Toki toki. Musiikki tekee hälle saman hyvänolon tunteen. Mutta tosiaan siihen kokonaisvaltaiseen viihtymiseen ei varmaan vaikuta. Tosin isäni on kyllä ollut koko ajan hyväntuulinen siellä. Kaikilla ei näin ole. Siellä kyllä kuulee ja näkee kaikenmoista.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan elämää, mutta jos sairastuisin esimerkiksi tällaiseen tautiin, tekisin itselleni ennemmin jotakin kuin lähtisin johonkin hoitokotiin muiden armoille 24/7. Minusta ei ole siihen.

Et kyllä ymmärrä tarpeeksi ajoissa, jos muistisairaus iskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaari pisti mummoni hoitokotiin pian sen jälkeen kun se alkoi keitellä lounasta ja päivällistä useita kertoja päivässä, jopa keskellä yötä. Mummo oli silloin 66. Hän eli 78-vuotiaaksi asti.

Tämä tapahtui joskus viime vuosisadalla. Dementoituneita ei ole pistetty mihinkään hoitokotiin enää vuosikymmeniin.

Totta, hoivakotiin päästään, kun kriteerit täyttyvät. Pitää kotona selvitä kotihoidon turvin pitkään, ainakin 5 kertaa/vrk käydään ennenkuin hoivakotiin pääsee.

Omalla mummolla vointi koheni, vaikkei muisti pakautunutkaan. Mutta sai säännöllisesti ruokaa ja seuraa. Erityisesti viimeisessä hoitokodissa (aiempi lakkautettiin) piristyi, kun oli pappaseuraakin.

Naapurin mies muutti huonontuneen muistinsa takia lähelle palvelutaloon (oletan näin, koska ulkoili omatoimisesti). Muisti heikkeni nopeaan, ei löytänyt takaisin kotiin välillä ja pian kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaari pisti mummoni hoitokotiin pian sen jälkeen kun se alkoi keitellä lounasta ja päivällistä useita kertoja päivässä, jopa keskellä yötä. Mummo oli silloin 66. Hän eli 78-vuotiaaksi asti.

Tämä tapahtui joskus viime vuosisadalla. Dementoituneita ei ole pistetty mihinkään hoitokotiin enää vuosikymmeniin.

Totta, hoivakotiin päästään, kun kriteerit täyttyvät. Pitää kotona selvitä kotihoidon turvin pitkään, ainakin 5 kertaa/vrk käydään ennenkuin hoivakotiin pääsee.

Onpa meininki tiukentunut vuosien saatossa.

Eikös Alzheimerin tautia sairastavien marssijärjestys ole tämä: sairaimmat hoidetaan laitoksissa ja vähemmän sairaat, kotona pärjäämättömät tehostetussa palveluasumisessa?

Vierailija kirjoitti:

Eikös Alzheimerin tautia sairastavien marssijärjestys ole tämä: sairaimmat hoidetaan laitoksissa ja vähemmän sairaat, kotona pärjäämättömät tehostetussa palveluasumisessa?

No ainakin suuntaus on se että kaikki pyritään hoitamaan (tai pitämään) kotona jos se vain suinkin on mahdollista. Riippuu paljonsiitäkin millainen se koti on.

Eihän niitä vanhuksia kukaan halua hoitaa! Omaiset eivät jaksa, enkä yhtään ihmettele, ja yhteiskunnalla ei riitä kiinnostusta, eikä ketään kiinnosta! Kyseinen ikäpolvi on kehittänyt pitkän iän ja jopa ylpeillyt sillä, kuka vanhimmaksi elää. Eivät vaan tulleet ajatelleeksi hoitosuhteita oman kuntonsa heiketessä. Itse ovat syypäitä omaan tilanteeseensa. Turha siinä on mitään enää vinkua. Täytyy olla kiitollinen vähästäkin!

Vierailija kirjoitti:

Eikös Alzheimerin tautia sairastavien marssijärjestys ole tämä: sairaimmat hoidetaan laitoksissa ja vähemmän sairaat, kotona pärjäämättömät tehostetussa palveluasumisessa?

Tehostettu palveluasuminen tarkoittaa nykyisin samaa kuin hoivakoti. Käytännössä kotoa siirrytään suoraan hoivatason paikkaan, ja tarkoitus on asua siellä kuolemaan saakka. Siellä on siis sekaisin itse liikkuvat muistamattomat, joilla on ollut esim. kotoa karkailua, ja ne jotka ovat olleet jo vuosia sikiöasennossa vuoteen pohjalla niin että vain silmät liikkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös Alzheimerin tautia sairastavien marssijärjestys ole tämä: sairaimmat hoidetaan laitoksissa ja vähemmän sairaat, kotona pärjäämättömät tehostetussa palveluasumisessa?

No ainakin suuntaus on se että kaikki pyritään hoitamaan (tai pitämään) kotona jos se vain suinkin on mahdollista. Riippuu paljonsiitäkin millainen se koti on.

Tämä. Jos vanhus pysyy kotona eikä ole siellä vaaraksi itselleen tai naapureilleen, niin kotona voidaan hoitaa joskus ihan kuolemaan saakka.