Onko kuinka yleistä se, että Alzheimer-potilaan kunto heikkenee hoivakodissa nopeasti?

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pup pa ei asu hoivakodissa. 🥸🥳🥵

Good for her!

 

p on ukko

Ei. P on äm mä. Sukupuoleen katsomatta.

Eutanasia pitäisi kyllä laillistaa meidänkin maassamme.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että Kati Nappaan iski muistisairaus, vaikka hän oli terveellisten elämäntapojen malliesimerkki.

Ei terveelliset elämäntavat ole tae terveydestä, vaan mahdollistavat mahdollisuuden elää terveenö.

Vierailija kirjoitti:

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Ei mielestäni. Sehän voi edetä hyvin hitaasti ja välillä pysähtyäkin. Lopussa menee näläntunne, jano ja kyky nielaista, joten potilas nälkiintyy. 

Otsalohkodementia on karmea ja periytyy 50% todennäköisyydellä. 

Lewyn kappale-tauti on myös paha. Siinä esiintyy harhoja.

Googlaamalla löytyy esim. Terveyskirjaston ja Duodecimin artikkeleja aiheista.

Hoivakotiin pääsee yleensä  vasta terminaalivaiheessa, joten tietenkin alamäki on nopea. Ei kaikilla, mutta keskimäärin. 

Hyvin yleistä. Ensinnäkin sinne hoitokotiin päästään pääosin siinä vaiheessa, kun kotona asuminen ei enää mitenkään onnistu turvallisesti ja ihminen tarttee vähintäänkin ohjausta aivan kaikessa.

Jo muistisairauden varhaisemmassakin vaiheessa ei toimiminen vieraassa ympäristössä enää onnistu, esim. vessanpönttöä ei ymmärrä vessanpöntöksi, ovista ei välttämättä enää osaa kulkea. Mutta kotona vielä pärjää jonkinlaisella automaattiohjauksella. Vieraassa paikassa se vähäinenkin toimintakyky sitten romahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Otsalohkodementia on ikävimmästä päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin haravoimassa tässä yhtenä päivänä lehtiä pihalla. Naapurin mies ja hoivakodin työntekijä yrittivät viedä miehen muistisairasta vaimoa hoivakodin autoon ilmeisesti tutustumaan hoivakotiin, mutta vaimo pisti kampoihin, eikä suostunut lähtemään. Lopulta heidän oli pakko luovuttaa. Se oli karmeata seurattavaa sivusilmälläkin, koska rouva huusi täyttä huutoa, että hän ei halua lähteä.

Olen ollut kotihoidon työntekijänä tällaisissa tilanteissa. Silloin on siis oltu lähdössä omaishoitajan lomapäivien ajaksi hoitokotiin, tarkoituksena siis tulla takaisin kotiin. Nämä ovat kamalia tilanteita, ja valitettavan usein se täysin uupunut omaishoitaja sitten vielä antaa periksi, ettei tarvitsekaan lähteä.

Usein näitä tilanteita sitten joudutaan ennakoimaan rauhoittavalla lääkityksellä, ja saattamassa on sellainen hoitaja, jolla on paras suhde tähän ikäihmiseen, eli pystyy suostuttelemaan. Myös pientä huijaamista joutuu usein hyödyntämään. Sydäntäsärkevää jokatapauksessa. 

Eräällä mummolla oli ihan muutto hoitokotiin, siellä oli asunto valmiina. Ei suostunut lähtemään, ja hänen poikansa vei joka päivä huonekaluja vähemmäksi. Kun jäljellä asunnossa oli enää yksi tuoli, hänet jotenkin saatiin taksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että Kati Nappaan iski muistisairaus, vaikka hän oli terveellisten elämäntapojen malliesimerkki.

Paras tapa välttää muistisairaus on elää niin epäterveellisesti, että kuolee ennen sairastumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että Kati Nappaan iski muistisairaus, vaikka hän oli terveellisten elämäntapojen malliesimerkki.

Paras tapa välttää muistisairaus on elää niin epäterveellisesti, että kuolee ennen sairastumista.

Totta. Mutta sitten saa jonkin aivoveritulpan jo nelikymppisenä ja lötköttää vaipoissa ja syötettävänä siitä saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin haravoimassa tässä yhtenä päivänä lehtiä pihalla. Naapurin mies ja hoivakodin työntekijä yrittivät viedä miehen muistisairasta vaimoa hoivakodin autoon ilmeisesti tutustumaan hoivakotiin, mutta vaimo pisti kampoihin, eikä suostunut lähtemään. Lopulta heidän oli pakko luovuttaa. Se oli karmeata seurattavaa sivusilmälläkin, koska rouva huusi täyttä huutoa, että hän ei halua lähteä.

Olen ollut kotihoidon työntekijänä tällaisissa tilanteissa. Silloin on siis oltu lähdössä omaishoitajan lomapäivien ajaksi hoitokotiin, tarkoituksena siis tulla takaisin kotiin. Nämä ovat kamalia tilanteita, ja valitettavan usein se täysin uupunut omaishoitaja sitten vielä antaa periksi, ettei tarvitsekaan lähteä.

Usein näitä tilanteita sitten joudutaan ennakoimaan rauhoittavalla lääkityksellä, ja saattamassa on sellainen hoitaja, jolla on paras suhde tähän ikäihmiseen, e

Ovelaa ja hyödyllistä.

"Pitkälle edenneeseen Alzheimerin tautiin liittyy dementiaoireyhtymä. Potilaan tiedonkäsittely on silloin laajalti heikentynyt. Taudin loppuvaiheen pituus on 1-5 vuotta. Loppuvaiheen oireita ovat paikan ja ajan tajun häviäminen, vaikeus tunnistaa omaa peilikuvaansa ja läheisiä ihmisiä ja vaikeus erottaa elävää ihmistä televisiolähetyksen kuvasta. Kyky puhua ja ymmärtää puhetta vaikeutuu tai häviää, raajat jäykistyvät ja kävelykyky heikentyy tai häviää. Potilaalle tulee lisäksi virtsan- ja ulosteenpidätysongelmia ja joillekin myös epileptisiä kohtauksia ja lihasnykimisiä. Potilas menettää myös kyvyn syödä itse, eikä pysty lopulta edes nielemään hänelle syötettyä ruokaa." (Wikipedia)

Sanattomaksi vetää.

Kunpa tähänkin tautiin keksittäisiin pian parannuskeino.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että monissa kodeissa joissa asuu muistisairas ihminen pidetään valot päällä yötä päivää. Ilmeisesti jotain pimeyden pelkoa tms.

Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Vierailija kirjoitti:

Minun vaari pisti mummoni hoitokotiin pian sen jälkeen kun se alkoi keitellä lounasta ja päivällistä useita kertoja päivässä, jopa keskellä yötä. Mummo oli silloin 66. Hän eli 78-vuotiaaksi asti.

* Klo 23.00: "Nyt keitetään kahvit!"

* Klo 23.15: "Ja nyt keitetään kahvit!"

* Klo 23.30: "Kahvihetki kullan kallis."

* Klo 23.45: "En ole moneen päivään saanut kahvia, mutta nyt korjaan tilanteen. Kahville!"

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että monissa kodeissa joissa asuu muistisairas ihminen pidetään valot päällä yötä päivää. Ilmeisesti jotain pimeyden pelkoa tms.

Mielenkiintoista. Muistisairailla usein menee jossakin vaiheessa vuorokausirytmi nurinniskoin, eli touhuavat yöt eikä toinen saa nukuttua kun pitää valvoa ettei satu mitään. Ehkä se muistisairas sytyttelee niitä valoja, tai voihan olla, että niillä ehkäistään kaatumisia tai muuta loogista. Jokaisella yksilölliset tapansa.

Meillä hoivakodissa yritetään nimenomaan tukea päivärytmin hahmottamista sillä, että yöllä on hämärää ja päivällä valoisaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaari pisti mummoni hoitokotiin pian sen jälkeen kun se alkoi keitellä lounasta ja päivällistä useita kertoja päivässä, jopa keskellä yötä. Mummo oli silloin 66. Hän eli 78-vuotiaaksi asti.

* Klo 23.00: "Nyt keitetään kahvit!"

* Klo 23.15: "Ja nyt keitetään kahvit!"

* Klo 23.30: "Kahvihetki kullan kallis."

* Klo 23.45: "En ole moneen päivään saanut kahvia, mutta nyt korjaan tilanteen. Kahville!"

Suosikkini oli mummo, joka laittoi kahvin tippumaan ja kaatoi aina vain lisää ja lisää vettä vesisäiliöön. Sitä kahvia tuli yli pannusta ja pitkin pöytää ja lattiaa ennen kuin tajusin mitä tapahtuu. 

Erittäin yleistä. Hyvin nopeasti annetaan sellaiset lääkkeet, että ei enää hillu pitkin osastoa vaan istuu kiltisti G-tuoliin sidottuna.

Kuvitteleeko joku tosiaan, että vuonna 2024 joku noin vaan PISTETÄÄN johonkin hoivakotiin? Ei todellakaan! Eikä varsinkaan viedä väkisin vaan pikemminkin päin vastoin. Yritetään kaikin keinoin saada pysymään kotonaan varsinkin silloin, jos siellä asuu joku muu. Ensin noin 5 kertaa järjestetään päivystykseen joko poliisin, ambulanssin tai muun virkavallan avulla, jonotetaan paikkaa muutamia vuosia ja sitten ehkä viimein saadaan paikka.

Tämä voi todistaa teille jokainen, joka on joskus yrittänyt saada omaiselleen hoitopaikan. Ei kun siis hoivapaikan, mutta sama se.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä henkilö viedään hoitokotiin, kun liikuntakyky on jo hyvin heikko. Oma vanhempani ei käytännössä enää tässä vaiheessa kävellyt juuri ollenkaan.

Siitä ei oikein pääse, kuin alaspäin.

Meidän taloyhtiöstämme (kerrostalo) veivät viime kesänä yksi muistiongelmainen seniorinainen palvelutaloon. Yllättävän pitkään hän asuikin kotonaan, vaikka muisti oli jo hyvin hatara, mutta liikuntakyky oli vielä ihan hyvä. Senpä vuoksi nainen harhaili milloin missäkin, jop toisten kerrostalojen pihoilla etsimässä asuntoaan. Hän oli yksineläjä, minkä vuoksi hän sai todennäköisesti helpommin hoivapaikan. Sukulaiset toimittivat hänet sinne.