Onko kuinka yleistä se, että Alzheimer-potilaan kunto heikkenee hoivakodissa nopeasti?

Vierailija kirjoitti:

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Ei, minusta se on pahempi, joka aiheuttaa enemmän aggressiivisuutta jo alkuvaiheessa. Muistaakseni Lewyn kappale-tauti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että monissa kodeissa joissa asuu muistisairas ihminen pidetään valot päällä yötä päivää. Ilmeisesti jotain pimeyden pelkoa tms.

Ei vaan siksi, että valoisassa näkee paremmin, missä se muistisairas haahuilee. Älkää unohtako ulkovaloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaus myös etenee olipa kotona tai hoidossa. Aika pitkään saa olla lotonakin ennenkuin paikka läytyy. Tuttu oli jo ihan osaamaton, hellan sulake pois, höpisi omiaan ja näki näkyjä. Kaikki varas ym vaiheet ohittanut. Se onni ettei pystynyt ulos lonkkavikansa takia.

Uudet lääkkeet ehkä nykyisin hidastavat. Sisareni, tästä on aikaa,  kun sai jo ensimmäisinä vuosina karkaili alasti rappuun, vaikka kävely oli jo töpöttämistä, menetti lukutaitonsa, hänelle järjestyi paikka . Puheen tuottaminen loppui myös myöhemmin. Oli sairastuessaan n 50.

Mikä tämä varastelujuttu oikein on? Mihin se perustuu?

 

Tavallinen vaihe. Vanhus piilottaa tavaroitaan ettei varkaat vie ja kertoilee että häneltä varastetaan.  

 

Tämä on totta. Meillä jälkeen päin ensimmäiseksi dementian oireeksi havaittiin tärkeän tavaran katoaminen. Onneksi se löytyi mummon lakanoitten välistä. 

"Varastaminen" perustuu siihen, että ensimmäisenä heikkenee episodi- eli tapahtumamuisti. Ei siis muista, mitä on tehnyt juuri hetki sitten. Ei muista, että vei jonkun tavaran talteen, tai että on jo kastellut kukat tai laittanut suolaa ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Alzheimerin tauti on aivosairaus. Se näkyy tietokonekuvissa, rappeuttaa aivot ja sitä myöten erilaiset kyvyt ja taidot.

Se ei ole siis semmonen höppänyystauti kuin joku muu dementia.

Mutta onhan heilläkin aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko niin, että Alzheimer-potilas "pääsee" hoitokotiin siinä vaiheessa, kun ei enää pärjää kotona. Tuo sairaus etenee eri potilailla eri tahtiin.

Ja usein aaltomaisesti. Ihan sattumaltakin voi käydä niin, että taudin eteneminen nopeutuu tai hidastuu hoivakotiin muuttamisen jälkeen. 

Tiedän kokemuksesta tämänkin että usein vointi huononee ja yleiskunto alkaa laskea kun hoitokodissa aletaan lääkitsemään muistisairautta. Persoonakin voi muuttua huomattavasti. 

Nuorin tietämäni Alzheimeriin menehtynyt henkilö oli kuollessaan vain 44-vuotias. Se oli sitä varhaista, perinnöllistä lajia, joka periytyy vain isiltä pojille. Muistaakseni heitä on noin 5 %:n verran kaikista Alzheimer-tapauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin haravoimassa tässä yhtenä päivänä lehtiä pihalla. Naapurin mies ja hoivakodin työntekijä yrittivät viedä miehen muistisairasta vaimoa hoivakodin autoon ilmeisesti tutustumaan hoivakotiin, mutta vaimo pisti kampoihin, eikä suostunut lähtemään. Lopulta heidän oli pakko luovuttaa. Se oli karmeata seurattavaa sivusilmälläkin, koska rouva huusi täyttä huutoa, että hän ei halua lähteä.

Olen ollut kotihoidon työntekijänä tällaisissa tilanteissa. Silloin on siis oltu lähdössä omaishoitajan lomapäivien ajaksi hoitokotiin, tarkoituksena siis tulla takaisin kotiin. Nämä ovat kamalia tilanteita, ja valitettavan usein se täysin uupunut omaishoitaja sitten vielä antaa periksi, ettei tarvitsekaan lähteä.

Usein näitä tilanteita sitten joudutaan ennakoimaan rauhoittavalla lääkityksellä, ja saattamassa on sellainen hoitaja, jolla on paras suhde tähän ikäihmiseen, e

Tavallisesti tuollaisissa tilanteista toimitaan niin, että omainen lähtee viemään tai ainakin saattamaan tyyliin "lähdetään käymään kylässä". Osaamattomuutta ja täydellistä ammattitaidottomuutta, jos väkisin vieraat ovat viemässä.

Kerran jouduin viemään vanhuksen päivystykseen aika pahassa psykoosissa (tai siis ainakin sellaisessa tilassa). Jossakin matkan varrella hän jotenkin ymmärsi tilanteen ja mietti "pääsenköhän minä enää koskaan kotiin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko niin, että Alzheimer-potilas "pääsee" hoitokotiin siinä vaiheessa, kun ei enää pärjää kotona. Tuo sairaus etenee eri potilailla eri tahtiin.

Ja usein aaltomaisesti. Ihan sattumaltakin voi käydä niin, että taudin eteneminen nopeutuu tai hidastuu hoivakotiin muuttamisen jälkeen. 

Tiedän kokemuksesta tämänkin että usein vointi huononee ja yleiskunto alkaa laskea kun hoitokodissa aletaan lääkitsemään muistisairautta. Persoonakin voi muuttua huomattavasti. 

Eikös se ole niin kun tauti todetaan kotona syödään alz-lääkkeitä kun yritetään hidastaa. Nehän on hirvittävän kalliita eikä kela korvaa kai kaikkia, en oo varma.

Sisareltani ainakin lopetettiin ne kun hän meni hoitolaitokseen jo huonossa kunnossa.  Ehkä jotain rauhoittavaa tms  sai

Vierailija kirjoitti:

Nuorin tietämäni Alzheimeriin menehtynyt henkilö oli kuollessaan vain 44-vuotias. Se oli sitä varhaista, perinnöllistä lajia, joka periytyy vain isiltä pojille. Muistaakseni heitä on noin 5 %:n verran kaikista Alzheimer-tapauksista.

Oliko hoivakotivaihetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Ei, minusta se on pahempi, joka aiheuttaa enemmän aggressiivisuutta jo alkuvaiheessa. Muistaakseni Lewyn kappale-tauti.

Lapseni kaverin isomummolla oli tuo. Hänelle oli tyttärensäpojan mukaan sanottu, että ei ehdi vaikuttaa elinikään. Oli ysikymppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Minun vaari pisti mummoni hoitokotiin pian sen jälkeen kun se alkoi keitellä lounasta ja päivällistä useita kertoja päivässä, jopa keskellä yötä. Mummo oli silloin 66. Hän eli 78-vuotiaaksi asti.

Tämä tapahtui joskus viime vuosisadalla. Dementoituneita ei ole pistetty mihinkään hoitokotiin enää vuosikymmeniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Ei, minusta se on pahempi, joka aiheuttaa enemmän aggressiivisuutta jo alkuvaiheessa. Muistaakseni Lewyn kappale-tauti.

Lapseni kaverin isomummolla oli tuo. Hänelle oli tyttärensäpojan mukaan sanottu, että ei ehdi vaikuttaa elinikään. Oli ysikymppinen. 

Lisään vielä, että tuo lapseni kaverin isomummo asui lapseni kaverin perheessä ja tapasin häntä usein. Ei tietämätön olisi huomannut mitään vikaa senkään jälkeen, kun diagnoosi jo oli. 

Meillä kävi omaiselle juuri tuo nopea heikkeneminen, kun joutui hoivakotiin. Mikä ei ollut mikään ihme. Ympärillä muistisairaita potilaita ja kielitaidotonta hoitohenkilökuntaa. Virikkeenä siellä oli TV:n katselu tai ikkunasta ulos tuijottelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin tietämäni Alzheimeriin menehtynyt henkilö oli kuollessaan vain 44-vuotias. Se oli sitä varhaista, perinnöllistä lajia, joka periytyy vain isiltä pojille. Muistaakseni heitä on noin 5 %:n verran kaikista Alzheimer-tapauksista.

Oliko hoivakotivaihetta?

Oli. Se kesti vuoden verran. (sama)

Ainakin meidän isä taantuu aina ollessaan viikon tai pari hoivakodissa äidin pitäessä omaishoidon vapaita. Isälle syötetään rauhoittavia joka päivä, kotona ei niitä tarvitse kuin 1-2 kertaa vuodessa. Kotiin palatessaan on sekaisin ja levoton, ja kestää aina kauan, että normalisoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko niin, että Alzheimer-potilas "pääsee" hoitokotiin siinä vaiheessa, kun ei enää pärjää kotona. Tuo sairaus etenee eri potilailla eri tahtiin.

Ja usein aaltomaisesti. Ihan sattumaltakin voi käydä niin, että taudin eteneminen nopeutuu tai hidastuu hoivakotiin muuttamisen jälkeen. 

Tiedän kokemuksesta tämänkin että usein vointi huononee ja yleiskunto alkaa laskea kun hoitokodissa aletaan lääkitsemään muistisairautta. Persoonakin voi muuttua huomattavasti. 

Muistisairauksien hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat sairautta hidastavia, toimintakykyä säilyttäviä. Ne eivät heikennä kenenkään kuntoa, ellei sitten ole kyseessä suoranainen lääkkeen sopimattomuus yksilölle. Moni tuntuu lääkityksen alussa saavan oikein piristysruiskeen ja puuhakkuus nousee toiseen äärimmäisyyteen, mutta se kyllä tasoittuu.

Mahdollisia käytösoireita, kuten levottomuutta, aggressiivisuutta jne sen sijaan voidaan joutua lääkitsemään rauhoittavilla, mutta se ei ole mitenkään automaattista. Rauhoittavat voivat sitten mm. heikentää liikkumista ja altistaa kaatumisille, minkä vuoksi niitä ei herkästi määrätä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi omaiselle juuri tuo nopea heikkeneminen, kun joutui hoivakotiin. Mikä ei ollut mikään ihme. Ympärillä muistisairaita potilaita ja kielitaidotonta hoitohenkilökuntaa. Virikkeenä siellä oli TV:n katselu tai ikkunasta ulos tuijottelu. 

Ei kyllä yllätä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alzheimerin tauti on aivosairaus. Se näkyy tietokonekuvissa, rappeuttaa aivot ja sitä myöten erilaiset kyvyt ja taidot.

Se ei ole siis semmonen höppänyystauti kuin joku muu dementia.

Mutta onhan heilläkin aivot.

Vain nimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että monissa kodeissa joissa asuu muistisairas ihminen pidetään valot päällä yötä päivää. Ilmeisesti jotain pimeyden pelkoa tms.

Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Olen eri mieltä. Omaishoidon vanhempiani ja meillä on valot yötä päivää siksi, ettei tule kompastumisia. 

Esim kun tulevat makkarin ovesta olohuoneeseen, on valonappi monen metrin päässä olohuoneen toisella puolella. 

Olohuoneen läpi on kuljettava, jos aikoo makkarasta vessaan tai keittiöön. 

Myöskään makkaran valonappi on kaukana sängyistä ja vanhuksilla huono näkö. (Yövalot oli molemmilla, mutta heitin pois, kun toinen alkoi heittää kipinää. Kaikkea sitä myydään.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko niin, että Alzheimer-potilas "pääsee" hoitokotiin siinä vaiheessa, kun ei enää pärjää kotona. Tuo sairaus etenee eri potilailla eri tahtiin.

Ja usein aaltomaisesti. Ihan sattumaltakin voi käydä niin, että taudin eteneminen nopeutuu tai hidastuu hoivakotiin muuttamisen jälkeen. 

Tiedän kokemuksesta tämänkin että usein vointi huononee ja yleiskunto alkaa laskea kun hoitokodissa aletaan lääkitsemään muistisairautta. Persoonakin voi muuttua huomattavasti. 

 

Eikös se ole niin kun tauti todetaan kotona syödään alz-lääkkeitä kun yritetään hidastaa. Nehän on hirvittävän kalliita eikä kela korvaa kai kaikkia, en oo varma.

Sisareltani ainakin lopetettiin ne kun hän meni hoitolaitokseen jo huonossa kunnossa.  Ehkä jotain rauhoittavaa tms  sai

Yleensä muistilääkitystä jatketaan niin kauan kuin ikäihminen vielä jotakin pientäkin tekee itse. Esimerkiksi syö pari lusikallista itse ennen kuin hoitaja jatkaa syöttäen, vaikkei ihminen vuoteesta enää liikkuisikaan.