Puolisoni on hamstraaja

Meillä vähän sama homma, mutta sillä erotuksella että antaa heittää jotain pois. Esim muutossa meni muutama peräkärryllinen kaatopaikalle eikä tarkistanut onneksi kaikkea, ei edes huomannut että jotain tärkeää olisi mennyt. Hamstraa vaan mutta ei myöhemmin muista mitä.

Meillä vahtii koko perhettä. Kaikki roskiksetkin tarkistaa, ettei mitään mene hukkaan. 

Meillä menee niin, että jos minä vien jätesäkillisen roskiin, niin minulta katoaa vastaostettuja vaatteita tai vaikka polkupyörä. Jos kyselen niiden perään, on miehellä lista viemistäni roskista, joista hän ryhtyy kyselemään.

Kuin mummoni ja äitini aikoinaan. Kun mummo kuoli, minä kannoin 40-luvulta peräisin olleita voirasioita ullakolta roskalavalle ja äitini kantoi niitä autooni. Sanoin lopulta, että hän ei mahdu enää kyytiin. Siinä sitten tyhjensi autoa ja ymmärsi, että joskus realismi menee muistojen edelle.

Kunpa joku voisi auttaa.

Jollain on piilopullot nii meillä on piilotavarat. En voi enää ketään tavata kodissamme. Jatkuvasti menee vain pahempaan suuntaan. Hyvin ahdistavaa.

 Täällä samoin.

Olisi muuten välitön ero. 

Jätä se pösilö. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että jos minä vien jätesäkillisen roskiin, niin minulta katoaa vastaostettuja vaatteita tai vaikka polkupyörä. Jos kyselen niiden perään, on miehellä lista viemistäni roskista, joista hän ryhtyy kyselemään.

Ymmärsinkö oikein, onko hänelle roskat ja uudet vaatteet samanarvoisia? Mitä niissä roskista on ollut? Onko ollut jotain käyttökelpoista?

Vierailija kirjoitti:

 

Ymmärsinkö oikein, onko hänelle roskat ja uudet vaatteet samanarvoisia? Mitä niissä roskista on ollut? Onko ollut jotain käyttökelpoista?

Mitä niissä roskiSSA on ollut?

10

Miten lähestyä hamsteria? Olen nyt pari kertaa ehdottanut että voisin siivota niin toinen loukkaantuu ja suuttuu tyyliin "mihinkään ei saa koskea!" 

Haluaisin vain auttaa. Kaikki ne tavarapinot ja se pölyn ja lian määrä kertoo myös jonkinasteisesta masennuksesta.

Hamstraaminen on mielenterveyden häiriö - yhdenlainen pakko-oire. Joskus se voi olla myös alzheimerin taudin alkusoittoa. Valitettavasti se usein menee vain pahemmaksi. Hamstraajat harvoin suostuvat hoitoon. Puoliso joutuu miettimään, missä oma raja kulkee. Minkälaisessa kodissa voi itse enää asua.

Jos täyteen hamstrattu asunto sijaitsee kerrostalossa, voidaan paloturvallisuuden nimissä määrätä raivaussiivous. Ensin pitää ilmiantaa asunto isännöitsijälle tai palotarkastajalle. Joskus voi tämmöisestä puhuminen ehkä vielä säikäyttää asukasta itse luopumaan edes roskistaan, jotta ulkopuoliset eivät tule penkomaan omaisuutta.

Onko hamstraajilla myös vääristynyt ja yltiöoptimistinen aikakäsitys? Minä järjestelen ja käyn nämä läpi sitten kun, mutta sitä sitten kun ei koskaan vaan tule. 

Minkä ikäisiä hamstraajapuolisonne ovat? Jos keski-iässä tai yli, niin onko heillä muita alkavan muistisairauden merkkejä? Moni älykäs ihminen pystyy piilottelemaan alkavaa muistisairautta aika hyvin ja läheiset tottuvat tilanteeseen, "semmoinen se Raimo/Raili nyt vaan on, vähän originelli".

Muistisairauksiin on nykyään aika tehokkaita lääkkeitä, mikäli sairauden jäljille päästään hyvissä ajoin. Joten, lukekaa lisää muistisairauksista ja pohtikaa, voisiko se olla sitä. 

Meilllä on iso kämppä ja hamstraajalla on tietty tila, jossa saa mellastaa. Minä pidän rotia muiden tilojen suhteen, että sinne ei ala tavarat levitä holtittomasti ja ne pysyy viihtyisinä eli tavalliseen kodin tapaan siivottavina. 

Sianjättöhän se olis.

Muistisairas äitini pölli sairaalastakin kaiken mukaan mitä irti lähti. Siis kertakäyttömukeja, hanskoja, vaippoja, rasvatuubi, käsipaperia. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että jos minä vien jätesäkillisen roskiin, niin minulta katoaa vastaostettuja vaatteita tai vaikka polkupyörä. Jos kyselen niiden perään, on miehellä lista viemistäni roskista, joista hän ryhtyy kyselemään.

Epäselväksi jäi, miksi olet juuri tuon miehen kanssa yhdessä.