Puolisoni on hamstraaja

Terapiaan jostain hemmetin tavaroiden keräilystä? Kaikkea sitä kuuleekin... Omalla äidillänikin on paljon tavaraa, ei tulisi mielenkään haukkua häntä mielisairaaksi sen takia, miten loukkaavaa.

Eiköhän se ole jo alkanut sieltä nuoruudesta, että mitään ei heitetä pois ja tavarakasat siellä täällä ovat ihan normaalia. Käsitys siisteydestä on hämärtynyt. Osaa antaa itsestään huolitellun kuvan tarpeen mukaan, mutta koti onkin sitten aivan erinäköinen. Eikä minua häiritse tavarat, vaan se, että niistä ei pidetä huolta, ne jätetään oman onnensa nojaan ja ne hapertuvat, homehtuvat, hajoavat. Sitten sitä roskaa säilötään, koska se ja se maksoi niin paljon ja kyllä sen voi vielä korjata.

Ymmärrän että sen kaiken edessä helposti lamaantuu. Ei tiedä mistä aloittaisi siivoamisen. Mutta jos läheinen ihminen olisi halukas auttamaan niin voisiko sen avun ottaa vastaan? 

Tilanne vaan pahenee heittämällä tavaraa salaa tai väkisin roskiin.  Hamstraajalla on kontrollin tarve niin kuin kai OCD :tä sairastavilla yleensäkin. Pystyykö teillä hamstraaja kuitenkin heittämään pois jokapäiväiset roskat? Pystyykö olemaan hamstraamatta lisää?

Ei tulisi mieleenkään heittää pois häneltä kysymättä, vaan haluaisin raivata tavarat himohamstraaja tyyliin säilytä, lahjoita, heitä pois. Ja hän saisi katsoa ne läpi onko samaa mieltä.

Päivittäiset roskat sentään menee roskikseen, ongelma on lähinnä niin vanhat rojut esim ulkona/varastossa jotka ovat muuttuneet käyttökelvottomiksi...

Up