Mitä voi uudelle kumppanille kertoa edellisestä parisuhteesta?

Sen mitä nyt kavereistaankin voisi kertoa. Yksityisasiat yksityisasioita.

Hyvä kysymys. Entäpä jos on yhteiset lapset? Ja esim. vuoroviikkovanhemmuus?

Minusta rehellisyys maan perii. Mielestäni on minun asiani sanoa, että nyt on liian diippiä, en halua kuulla enempää. Toisen ei pidä antaa olettaa, että onks jonkun asian kertominen okei vai ei.

Näin deittailukonkarina sanoisin että voittava pari ei kerro mitään. Elämää eletään koko ajan eteenpäin ja mitä enemmän menneitä velloo, syö nykyhetkeä ja tulevaa. On tärkeää nauttia siitä mitä on juuri nyt ja olla täysin avoin kaikelle mitä on juuri nyt. Tulevaisuuttakaan ei kannata liiaksi sitoa, vaan ainoastaan siihen kannattaa sitoutua, että kokee sen avoimen tulevaisuuden toisen kanssa

Aina kun avaa suunsa eksästään, kantaa eksän mukaan uuteen suhteeseen. Jotkut perustavat suhteensa eksävihaan, esim. Kakkosvaimot yleensä lämmittelevät itseään ykkösvaimoon kohdistuvassa vihassa. Mutta miettikää millainen suhde tuo todellisuudessa on. Se ykkösvaimo on suhteen liekki..

Entisistä suhteista yleisesti voi olla aihetta puhua, jos siellä on tapahtunut jotakin traumaattista, tai muuta joka kovasti vaikuttaa nykyisyyteen. Olen myös suhteen alussa rehellisesti kertonut, mitä ikäviä piirteitä olen itsestäni aiemmissa suhteissa löytänyt. Mutta nimeltä en existä puhu, enkä pui suhteita, vaan katson asioita itseni kautta silloin kun se on nykyisen suhteen kannalta olennaista. 

En ihan ymmärrä, jos toisella kova tarve kertoa entisestään. 

Vertaa niiden hässimistaitoja.

Aika jännä, jos mitään ei voi kertoa. Ei vaikka olisi lapsia edellisestä suhteesta ja takana 20 vuoden yhteinen taival.

Kumppanin menneisyydestä pitää tietää kaikki sellaiset asiat, jotka vaikuttavat nykyisyyteen. Eli kaikki tarpeellinen.

Jos on vaikka tullut petetyksi tai eksä on kohdellut huonosti, niin tällaiset asiat monesti vaikuttavat siihen miten kokee asiat. Ne on tärkeää tietää, että osaa tulkita ja ymmärtää toisen käytöstä.

Me käytiin suhteen alussa läpi ihan kaikki edellisistä suhteista ja jotain yhden illan jutuistakin. Mentiin yhteen kakskymppisinä. Mies esim.kertoi heti suhteen alussa ettei hän ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin exäänsä 😂 Mutta ei mennyt montaa päivää, niin tunsi rakastavansa minua ja siinä ex unohtui.

Olen vuoroviikkovanhempi, osittain haluamattani olen kertonut nykyiselle edellisen suhteen kipukohdista. Siksi, että lasten vuoksi hänestä ei pääse täysin eroon.

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, jos toisella kova tarve kertoa entisestään. 

Mutta kova tarve kertoa on kai eri asia kuin kertoa jostain oleellisesta asiasta kuten yhteisiin lapsiin tai eroprosessiin liittyvistä asioista? Eri asia on, jos kokee tarvetta kertoa että mitä on yhdessä tehty, mistä toinen piti tms.

Itse kokisin, että jos mistään ei voi puhua, niin erosta ei ole päässyt yli ja ne asiat ovat edelleen liian kipeitä.

No tutustumisvaiheessa ei kannata kuin pintapuolisesti puhua eksistä/parisuhdehistoriasta. Jos jauhaa eksistä, tulee fiilis että on menneessä kiinni, ja todennäköisesti onkin. Sitten jos suhde syvenee vakavaksi parisuhteeksi, voi toki menneistä puhua, mitä on oppinut, koska se vaikuttaa nykyisyyteen. Seksielämästä eksän kanssa ei ehkä kannata sen kummemmin puhua- pl.jos nykyinen suhde on parempi. ;)

Vastaus tähän kysymykseen riippuu siitä onko teillä exsän kanssa yhteisiä lapsia ja toisaalta siitä onko uusi kumppani kohtuullisen luotettava kommunikoija vai eikö hänellä ole mitään rajaa siinä mitä tietoa jakaa eteenpäin.

Jos exsän kansa on yhteisiä lapsia ja uusi kumppani pystyy yleensä käyttäytymään sivistyneesti hänelle voi ja on usein parempi kertoa myös taustat.

Jos taas yhteisiä lapsia ei ole, ei ole myöskään tarvetta paljastella existä paljonkaan, voi mainita että exiä on ollut.

Jos ollaan jossain tuossa välissä, niin sitten olet aika liemessä.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärrä, jos toisella kova tarve kertoa entisestään. 

Mutta kova tarve kertoa on kai eri asia kuin kertoa jostain oleellisesta asiasta kuten yhteisiin lapsiin tai eroprosessiin liittyvistä asioista? Eri asia on, jos kokee tarvetta kertoa että mitä on yhdessä tehty, mistä toinen piti tms.

Itse kokisin, että jos mistään ei voi puhua, niin erosta ei ole päässyt yli ja ne asiat ovat edelleen liian kipeitä.

Tämä, ja toisaalta jos uusi ei kestä kuulla exästä mitään, lienee sairaalloisen mustasukkainen.

Minulle ex kertoili aika avoimestikin hurjasta menneisyydestään miten oli paneskeltu siellä ja täällä ja sitä ja tätä, silloin en pitänyt tätä mitenkään pahana kun olin niin ihastunut, mutta näin jälkeenpäin erittäin hyi yök mikä hepsankeikka.

I h a n  k a i k e n .

Vierailija kirjoitti:

Minulle ex kertoili aika avoimestikin hurjasta menneisyydestään miten oli paneskeltu siellä ja täällä ja sitä ja tätä, silloin en pitänyt tätä mitenkään pahana kun olin niin ihastunut, mutta näin jälkeenpäin erittäin hyi yök mikä hepsankeikka.

Vastaava kokemus täälläkin. Tai alussa ei niin häirinnyt, kun en ollut vakavammin ihastunut, mutta ihastuttuani ja kiinnyttyäni aloin kysyä häneltä aina kesken kertomuksen, että miksi kummassa hän haluaa kertoa tämän minulle. Hän itse koki olevansa vain rehellinen ihminen, kun kertoo.

Eivät ne kertomukset pyytämällä loppuneet ja muutaman kuukauden jälkeen alkoi olo olla aika arvoton, kun näitä juttuja existä, kaadetuista naisista, ja niistä jotka harmillisesti pääsivät pakoon, vain riitti ja riitti. Miehen mielestä olin sairaalloisen mustasukkainen, kun en halunnut juttuja kuulla. 

Eikö se ole niin, että heti ensimmäisillä treffeillä ei kannata puhua eksästä. Sitten kun ollaan pitemmän aikaa tapailtu, voi eksän jo mainita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ex kertoili aika avoimestikin hurjasta menneisyydestään miten oli paneskeltu siellä ja täällä ja sitä ja tätä, silloin en pitänyt tätä mitenkään pahana kun olin niin ihastunut, mutta näin jälkeenpäin erittäin hyi yök mikä hepsankeikka.

Vastaava kokemus täälläkin. Tai alussa ei niin häirinnyt, kun en ollut vakavammin ihastunut, mutta ihastuttuani ja kiinnyttyäni aloin kysyä häneltä aina kesken kertomuksen, että miksi kummassa hän haluaa kertoa tämän minulle. Hän itse koki olevansa vain rehellinen ihminen, kun kertoo.

Eivät ne kertomukset pyytämällä loppuneet ja muutaman kuukauden jälkeen alkoi olo olla aika arvoton, kun näitä juttuja existä, kaadetuista naisista, ja niistä jotka harmillisesti pääsivät pakoon, vain riitti ja riitti. Miehen mielestä olin sairaalloisen mustasukkainen, kun en halunnut juttuja kuulla. 

Arvoton? En tunnista tuollaista tunnetta, vaikka mies puhui mulle existään. Minun kanssanihan hän oli, ei enää exien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ex kertoili aika avoimestikin hurjasta menneisyydestään miten oli paneskeltu siellä ja täällä ja sitä ja tätä, silloin en pitänyt tätä mitenkään pahana kun olin niin ihastunut, mutta näin jälkeenpäin erittäin hyi yök mikä hepsankeikka.

Vastaava kokemus täälläkin. Tai alussa ei niin häirinnyt, kun en ollut vakavammin ihastunut, mutta ihastuttuani ja kiinnyttyäni aloin kysyä häneltä aina kesken kertomuksen, että miksi kummassa hän haluaa kertoa tämän minulle. Hän itse koki olevansa vain rehellinen ihminen, kun kertoo.

Eivät ne kertomukset pyytämällä loppuneet ja muutaman kuukauden jälkeen alkoi olo olla aika arvoton, kun näitä juttuja existä, kaadetuista naisista, ja niistä jotka harmillisesti pääsivät pakoon, vain riitti ja riitti. Miehen mielestä olin sairaalloisen mustasukkainen, kun en halunnut juttuja kuulla. 

Tuo pakonomainen kertominenhan on silkkaa henkistä väkivaltaa ja oman egon pönkitystä. Suorastaan pyritään aiheuttamaan toiselle alempiarvoisempi tunne, väittäisin ehkä jopa pahimman laatuiseksi narsismiksi kun omalle kumppanilleen pitää leveillä miten haluttu ja kiihottava ihminen on muiden silmissä ollut.