Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sisareni on aikuislapsi ja siivelläeläjä
15.11.2024 |
Sisareni on 40-vuotias ja perheetön. Hän tulee usein meille ja odottaa että häntä palvellaan. Nykyään tulee aina sillä asenteella, että ruokaa pitäisi aina olla hänelle tarjolla. Jos ei heti tarjoa, alkaa valitella nälkäänsä. Kun olemme kotona iäkkäillä vanhemmilla käymässä ja pitää käydä hakemassa kaupasta jotain halpaa, vaikka purkillinen maitoa, hän vaatii aina rahan takaisin vanhemmiltani. Kerran erehdyin kysymään häntä minun ja lasteni kanssa mukaan laskettelureissulle. Sinänsä oli kivaa, mutta hän ei ikinä tarjoutunut maksamaan mitään, vaan oletti että minä tarjoan hänelle kaiken. Kerran (vuosia aiemmin, kun olimme vielä opiskelijoita) hän totesi, että huomasi oivaksi säästökeinoksi sen, että syö kaverien luona. Hän myös esimerkiksi ottaa aina hotellihuoneesta mukaan kaikki teepussit, murukahvit jne.
Itselläni on perheen kulut maksettavana. Vanhempani ovat eläkkeellä. Sisareni puolestaan asuu yksin ja tienaa 6500 euroa kuussa.
Hän ei ole sinänsä pahantahtoinen, mutta jotenkin hän ilmeisesti pitää itseään niin ainutlaatuisena, että muiden pitäisi kustantaa hänen elämänsä.
Toisaalta välimme ovat hyvät ja minulla ei ole muita sisaruksia, joten en haluaisi sanoa todella pahasti. Totuus on kuitenkin, että tämä hänen "luonteenpiirteensä" on alkanut vuosien varrella raivostuttaa minua yhä enemmän ja enemmän. Mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (24)
Ymmärtäisin jos olisi työtön tai olisi velkaantunut köyhä, joka käy työssä. Tuota ei voi millään ymmärtää, että tienaa hirveän summan ja silti koittaa hyötyä muista. Miksi raha menee aina väärille ihmisille? Monet tuntemani köyhät ovat todella anteliaita, mutta rikkaat erittäin pihejä. Keskituloisten ovat yleensä anteliaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kummallisia kuvioita perheissä onkin. Minäkin tunnen perheen, jossa aikuisen miehen pyykit käydään pesemässä kotona ja asunto pestään myös lattiasta kattoon, koska mies vain pelaa. Se on karhunpalvelus syrjäytyneelle, että kaikki tehdään puolesta. Lisäksi varmasti toisen sisaruksen mielestä epäreilua kohtelua. Toisaalta tuskin haluaa osiaan vaihtaa. Omien asioiden hoitaminen ja elämässä pärjääminen on useimmille kunnia-asia.
Tällainen ihminen harvemmin oppii mitään elämässä, kun kaikki tulee helposti ja valmiina nokan eteen. Tuossa vanhempi tekee oikeastaan enemmän hallaa tuolle miehelle kuin hyvää. Mies ei koskaan opi tulemaan aikuiseksi, kun häntä kohdellaan kuin lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ja aloittaja sulla lienee kiltin tytön syndrooma.
En ole ap mutta tunnistan samaa kuviota oman sisareni kanssa. Lapsena hän sairasteli paljon ja jotenkin totuin siihen että sisartani paapottiin, kai se tuntui asiaan kuuluvalta silloin koska hän oli mm. aika paljon sairaalassa vielä alakouluiässäkin. Mutta sisarelleni annettiin etuoikeuksia perheessä senkin jälkeen kun hän oli tervehtynyt ja aikuistunut. Olin vain niin tottunut siihen kuvioon että vasta reilu kolmikymppisenä aloin kyseenalaistamaan koko asetelmaa.
Esimerkkejä olivat mm.
- järjestin perheenjäsenilleni aina jotain merkkipäiviensä kunniaksi, vein syömään ravintolaan, tai ostin kukkia ja toin kakun tms. Hän ilmestyi paikalle, ei tuonut lahjoja ja kaiken kukkuraksi haukkui ravintolan. Kerran hän puhui minut ostamaan kanssaan puoliksi syntymäpäivälahjan äidilleni, väitti äidin toivoneen sitä meiltä. Kun seuraavan kerran menin vierailulle niin lahjaa ei näkynyt, äiti sanoi sisareni vieneen sen omaan kotiinsa ja mainitsi ettei haittaa kun hän ei siitä niin välittänytkään.
- jos oli sukujuhlat tms. niin minun odotettiin vievän myös sisareni paikalle tai ainakin ostavan tälle matkaliput. Kerran en suostunut, olisi pitänyt ensin hakea sisko ja miehensä toisesta maakunnasta yli 200 km ja ajaa sitten takaisinpäin ja vielä 500km päälle.
- Yleensä kaikki oli väärin tehty, väärin ostettu, väärin valittu. Lopetin joululahjojen tuomisen enkä ostanut tuliaisia hänelle kun olivat aina vääränlaisia.
Olin lapsena jotenkin niin aivopesty siihen että on normaalia että perheen lapset ovat eriarvoisessa asemassa. Koko äidinpuolen sukuni käyttätyi samoin, joka perheessä oli aina yksi "kultainen lapsi" ja sitten ne muut. (Isän puolinen suku oli niin pieni ettei ollut vertailukohtia) Vasta kun aikuisena aloin tarkkailla muitakin sukuja ja opin vähän tervettä itsekkyyttä, havahduin että ei tämä ihan terve asetelma ole.
Alue: Aihe vapaa
Aivan kummallisia kuvioita perheissä onkin. Minäkin tunnen perheen, jossa aikuisen miehen pyykit käydään pesemässä kotona ja asunto pestään myös lattiasta kattoon, koska mies vain pelaa. Se on karhunpalvelus syrjäytyneelle, että kaikki tehdään puolesta. Lisäksi varmasti toisen sisaruksen mielestä epäreilua kohtelua. Toisaalta tuskin haluaa osiaan vaihtaa. Omien asioiden hoitaminen ja elämässä pärjääminen on useimmille kunnia-asia.