Uskonvapaus on ymmärretty väärin!
Uskonvapaus ei ole laissa siksi että joku ateisti voi pahoittaa mielensä Jeesuksen kuulemisesta ja hakea korvauksia, vaan siksi että syvästi uskova ihminen ei yleensä hyväksy maallista lakia yli Jumalan lain koska pelkää helvettiä. Heille on annettu vapaus tehdä asiat siten kuin uskontonsa määrää, koska muuten he nousisivat liian vahvasti maallisia instituutioita vastaan koska valitsevat mielummin kapinan ja jopa kuoleman kuin helvetin jos heitä pakotetaan tekemään vastoin uskoaan.
Uskonvapaus ei ole oikeasti niitä varten jotka eivät edes usko mihinkään mutta nykyään näköjään sekin pitää vääntää väärin.
Kommentit (43)
Itseasiassa olet väärässä. Suomessa uskonvapaus otettiin vuoden 1919 hallitusmuotoon, ja sen isoin pointti oli nimenomaan vapaus LUOPUA siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon kuului. Aiemmin oli ollut tämä valtiollinen ns. pakkouskonto.
Alunperin kyse on siis ollut nimenomaan ateismin/muiden uskontojen sallimisesta, ettei heitä enää pakoteta kirkollisiin menoihin.
Joka tspauksessa siinä on kyse omantunnon vapaudesta, ei vapaudesta olla noudattamatta maallisis lakeja.
Vierailija kirjoitti:
Uskonvapaus ei ole oikeasti niitä varten jotka eivät edes usko mihinkään
Uskonnonvapauslauseke koskee myös niitä, jotka haluavat olla tunnustamatta mitään uskontoa.
Mutta on ihan huomionarvoista, että ateistit ne pääasiassa tuntuvat näistä uskonasioista raakkuvan, vaikka he eivät edes usko mihinkään. Toisen uskonnon edustajat harvoin valittavat muista uskovista, esim. kristityistä, siis ainakaan meidän maassamme.
Uskonvapaus säädettiin Suomen laissa 1922 ja se tehtiin nimenomaan sen vuoksi, että kansalaisella on oikeus olla USKOMATTA MIHINKÄÄN. Sitä ennen kuuluit aina automaattisesti johonkin uskontokuntaan. Jäsenyys oli pakollista.
Uskovaiset ovat yrittäneet kääntään lakipykälää siihen muotoon, että se mahdollistaa uskomisen. Sellaiselle ei ollut tarvetta. Suomessa on ollut muslimeja ja katolisia iät ja ajat. Laki säädettiin nimenomaan ateisteja ja uskonnottomia silmällä pitäen, ei kotimaisia luterilaisia.
On paljon aatteellisia lauluja: työväenlauluja, vastarintaliikkeiden lauluja, uskonnollisia lauluja tai vaikkapa fasistisia lauluja. Näitä voi kuunnella, kunhan tajuaa, mitä varten ne ovat olemassa. Erilaiset liikkeet tarvitsevat nuoria jäseniä, ja lauluja voidaan käyttää myös jäsenten houkuttelemiseen.