Mitä ajattelet jos näet että joku neuloo etäpalaverissa?
Niin, mietin tässä kehtaanko neuloa aloittamaani neuletyötä, kun olen palaverissa lähinnä kuulolla. Mitä miettisit jos näkisit että kollegalla on puikot kädessä?
Itseäni käsillä tekeminen rauhoittaa keskittymään ja syventymään kuulolle, joten näen sen pelkästään positiivisena asiana. Neuletyö laitetaan heti paltsun jälkeen pois tietysti, ja jatketaan työntekoa.
Mutta onko sellaista ajattelua että on laiskottelua tai työajan käytön vastaista osallistua palaveriin näin?
Kommentit (43)
Ihan samaa kuin jos joku neuloo lähipalaverissa. Ei taida hirveesti napostella.
Vierailija kirjoitti:
On todistettu että multitaskaaminen ei ole terveellistä.
Höpsistä, ei neulominen ja kuunteleminen ole toisiltaan pois. Päin vastoin, ihan aivotutkijan suustakin on kuultu, että keskittyminen ja oppiminen on parempaa, jos näprää samalla jotain, tai vaikka polkee pyörällä.
Itse en osaa neuloa, mutta jos on joku juttu, mitä pitää kuunnella, niin saatan pitää keskittymistä yllä pelaamalla jotain simppeliä peliä, esim. 2048. Toki jotkut kuunneltavat sisällöt vaativat keskittymistä enemmän, mutta jos on kevyempää kuunneltavaa, johon ei liity tärkeitä visuaaleja, niin ajatukset lähtee harhailemaan, jos ei ole jotain oheispuuhaa tarjolla.
Miksi joillekin kommentoijille tuntuu olevan tärkeintä se, miltä näyttää päällepäin? Joku, joka vaikuttaa kuuntelevan keskittyneesti, saattaa olla ihan omissa maailmoissaan. Se, joka neuloo, kuuntelee oikeasti keskittyneesti.
Itse intohimoisena neulojana lähettäisin viestin muille, ettei teidän juttunne paljon kiinnosta ja aikani kulukseni otin neuleen, jotta minulla olisi mielyttävämpää ja kiivempaa, muuten pitkistyisin.
Tästähän on kysymys, työhetkestä halutaan tehdä kivempi ja mukavampi hetki, kun jonkun työyhteisön jaarittelut ja jutut ei kiinnosta.
Ihan sama, jos menisi jonkun artistin konsertiin ja ottaisi neuleen esille. Minusta se on loukkaus niin artistia, kuin muita maksavia osallistuvia kohtaan.
Jopa hautajaisissa on jollakin ollut neule mukana, varmaan viihdytäkseen itseään, kun ei kestä katsoa muiden surua tai kunnioittaa vainajaa.