Mitä teette jos joku sanoo teille jotain todella loukkaavaa eikä pyydä anteeksi?

Mä get overaan sen.

Kostan potenssiin sata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ehkä pitäisi tietää mikä se ihminen on. Oliko se vahinko, väärinkäsitys, tahallinen, mikä. Jos tahallaan niin pyrkii eroon varmaan ja silloin pitää olla etäällä. 

Ei kukaan hauku sinua saamattomaksi vammaiseksi idioottih*raksi vitsillä vaan loukatakseen.

Tuollaisesta kommentista panisin välit poikki välittömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ehkä pitäisi tietää mikä se ihminen on. Oliko se vahinko, väärinkäsitys, tahallinen, mikä. Jos tahallaan niin pyrkii eroon varmaan ja silloin pitää olla etäällä. 

Ei kukaan hauku sinua saamattomaksi vammaiseksi idioottih*raksi vitsillä vaan loukatakseen.

Joo ei se vahinko ole, mun mies tätä tekee ja on saanut mut inhoamaan itseään kun on nyt vuosia tätä ym harrastanut. Anteeksi ei pyydä, jos pyytää sama jatkuu kohta taas. Eroa ei silti suostu missään tapauksessa edes harkitsemaan. Eihän se terve ihminen ole. Mutta eihän se itse sitä ymmärrä tai ei ainakaan välitä hittoakaa

Mitä ihmettä tuollaisen miehen kanssa olet. Minä eroaisin heti. Ei eroon puolison suostumusta tarvitse. 

Mä loukkaannun todella harvoin tai sitten mun lähipiiri osaa olla.

Mun mies käsittää koko loukkaamiskäsitteen siten, että jos sanoo tarkoituksella jotain loukkaavaa, niin sitä ei tarvitse pyytää anteeksi. Koska se on mielipide. Eihän kukaan käskekään pyytämään mielipiteitä anteeksi, mutta jos se loukkaa jotain, niin eikai kukaan halua loukata tarkoituksella. Loukkaamista pyydetään anteeksi.

Sammoikoita ei pitäisi päästä syntymään, mutta joskus niitä häneltäkin pääsee ja sitten hän on samantien kaksinkerrroin pyytämässä anteeksi, että tuli väärin, ei tarkoittanut...

Tuosta ollaan paljon käyty keskustelua, mutta ei se tajua mun pointtia tai halua ymmärtää. Samalla se sitten syyttää mua, etten mä koskaan pyydä anteeksi. Tuota hänen logiikkaansa mukaellen eihän mun tarviikaan. MÄ vaan sanon mielipiteitäni.

Jos mua joku kaveri tms onnistuu loukkaamaan, niin mä kyllä jään miettimään. Ehkä se on tuon mieheni ajattelumaailman tulosta. Onko asiat oikeasti noin, kuten tuo sanoo... vai miten? Jos en pääse yli itsekseni ja koen loukkaantumista edelleen, niin otan puheeksi seuraavalla kerralla. Puhumalla on selvitty.

Äidin kanssa mulla on huonot välit, kun häneltä tulee aina vaan arvostelua ja haukkumista. Emme edes näe joka vuosi tai sotitele, kun en vaan jaksa kuunnella kuinka paska mä olen ja kuinka paskoja valintoja olen tehnyt elämässäni. HÄnelle ei kelpaa mikään, vaikka olen kaikilla osa-alueilla pärjännyt paremmin kuin hän.

Yritän mahdollisimman pian ilmaista että "hei, tää asia ei tuntunut yhtään kivalta, mitä sillä tarkoitit?". Toiselle pitää antaa mahdollisuus ymmärtää jos on loukannut.

Itse ainakin olen tykännyt ja arvostanut, jos olen vahingossa jotakuta loukannut ja hän kykenee sanomaan, että nyt tuntui aika ilkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Eroan. Ehkä se juo alkoholia? Ellei ole muuten ärtynyt, mutta sen tietäisi ehkä mistä?

Selvinpäin laukoi kommenttinsa eikä ollut riitatilanne.

Vierailija kirjoitti:

Yritän mahdollisimman pian ilmaista että "hei, tää asia ei tuntunut yhtään kivalta, mitä sillä tarkoitit?". Toiselle pitää antaa mahdollisuus ymmärtää jos on loukannut.

Itse ainakin olen tykännyt ja arvostanut, jos olen vahingossa jotakuta loukannut ja hän kykenee sanomaan, että nyt tuntui aika ilkeältä.

En anna toista tilaisuutta solvata ja selitellä, koska ei ole mitään syytä eikä olotilaa, joka oikeuttaa vastapuolta haukkumaan sinua saamattomaksi vammaiseksi idioottih'oraksi. Sanojalla on aina vastuu, mutta kun sama jatkuu ja jatkuu, niin en halua sellaista paholaista elämääni.