Itkeekö teidän 13 vuotiaat vielä ääneen?
Meinaan meillä itkee,narisee ja mumisee. Niin raivostuttavaa, kun kysyy mikä on? Vastaus sellaista epämääräistä muminaa mistä ei saa mitään selvää. Jossain vaiheessa saattaa jotain sanoa kun tarpeeksi monta kertaa kysyy.
Lapsi ollut haastava aina ja erityisesti tuo asioista puhumattomuus on aina ärsyttänyt. Olen aina sanonut,että meidän perheessä ei sellaista asiaa ole mistä ei voisi puhua, mutta hän on aina ollut vähän sulkeutuja tyyppiä.
Olen alkanut pohtimaan onko hänellä add tai joku muu. Hän on ollut erilainen kuin muut lapset pienestä pitäen. Ehkä myös ikäistään hiukan lapsellisempi. Hän on myös verkkainen ja ongelmanratkaisu kyky/ oma-aloitteisuus ollut niin ja näin. Nykyään niissä kyllä hitusen skarpannut.
Kommentit (10)
Suorastaan puhisuttaa kun oma lapseni näyttää negatiivisia tunteita eikä uskalla puhua minulle!
Kyllä lapsellani täytyy olla joku mielenterveydellinen ongelma, kun tuolla lailla sulkeutuu ja narisee vaikka on jo 13 vuoden ikäinen. Vai mitä vauva.fi nettifoorumi?
Vastasit jo itse. Voi itkeä kuka tahansa, nämä aikuisetkin tuota samaa ja ovat sulkeutujatyyppejä. Heillä on tunnetta sekä asioita tai jopa maailmaa sisällä. Avoimuus helpottaa sitä oloa, puhuminenkin. Kaikki eivät halua tai tykkää puhumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Suorastaan puhisuttaa kun oma lapseni näyttää negatiivisia tunteita eikä uskalla puhua minulle!
Kyllä lapsellani täytyy olla joku mielenterveydellinen ongelma, kun tuolla lailla sulkeutuu ja narisee vaikka on jo 13 vuoden ikäinen. Vai mitä vauva.fi nettifoorumi?
Ei se tarkoita ettei uskalla puhua, voi olla ettei halua puhua. Kaikesta ei aina halua puhua mutta aina saa tunteet puhista ja tuntea muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vastasit jo itse. Voi itkeä kuka tahansa, nämä aikuisetkin tuota samaa ja ovat sulkeutujatyyppejä. Heillä on tunnetta sekä asioita tai jopa maailmaa sisällä. Avoimuus helpottaa sitä oloa, puhuminenkin. Kaikki eivät halua tai tykkää puhumisesta.
Tekevät tuota samaa, huomaa kodeissa, kouluissa ja palstallakin.
Itse olin nuorena sulkeutunut, että itkut itkin piilossa. Onneksi sain sellaisen miehen, joka pussaa ja puhisee. Opetti lapsillekkin, että jos itkettää tai naurattaa, saa itkeä ja nauraa, eikä tunteita tarvi hävetä. Toiset lapset vaan on herkempiä kuin toiset. Varsinkin näin murrosiän alkaessa.
Äitien ja isien täytyy nyt vain ymmärtää ja kestää sekin totuus että lapsilla on omia juttuja ja salaisuuksiakin. Ei se tarkoita että se äiti tai isä olisi huono tai vaarallinen. Kaikesta ei kehtaa puhua, jos on vaikka vähän ilkeä tai tulee tehtyä typeryyksiä tms.
No lohduta. Auta ahdistuksessa. Älä tivaa kuitenkaan. Eri huoneisiin vähäksi aikaa, jos sua ärsyttää. Onko hänen annettu sanoa, ilman että kukaan suuttuu, vai miksi kiertelee. Pelkääkö sua jos sua ärsyttää ja hänkin hermostuu.
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja isien täytyy nyt vain ymmärtää ja kestää sekin totuus että lapsilla on omia juttuja ja salaisuuksiakin. Ei se tarkoita että se äiti tai isä olisi huono tai vaarallinen. Kaikesta ei kehtaa puhua, jos on vaikka vähän ilkeä tai tulee tehtyä typeryyksiä tms.
Niin ja tietenkin muutenkin, kaveriasiat ja kouluasiat yms saattaa olla sellaisia että tahtoo pohtia siis yksin. On hyvä että saa tulla puhumaan ja pyytämään apuakin kuitenkin tarpeen vaatiessa.
Minkä tahansa ikäinen voi itkeä ääneen, voitko kuvitella?!?