Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minun on vaikea ymmärtää vanhempia jotka valittaa ettei lapsi käy koskaan kylässä mutta eivät itse tee mitään asian eteen eli matkusta lapse
10.11.2024 |
Minun on vaikea ymmärtää vanhempia jotka valittaa ettei lapsi käy koskaan kylässä mutta eivät itse tee mitään asian eteen eli matkusta lapsensa luokse? Ainoa mikä käy on että lapsi matkustaa sinne heidän luokseen, muuten ei nähdä sitten vuosiin.
Jos kerta niin kovasti ikävöivät ja haluavat nähdä niin mikseivät vaikka varaa hotellia sen lapsen paikkakunnalta ja käy lapsen kanssa kahvilla yms? tai tee vaikka yhdessä reissua sen lapsen luokse, vaikka se lapsi asuukin pienessä yksiössä, eikai siellä yöpöyä tarvitse? Jos kerta lapsi ei käy kylässä niin eikö heidän pitäisi tehdä jo päätelmiä että lapsella voi olla jokin syy, esim ahdistus ettei pysty matkustaa?
Kommentit (21)
Tätä samaa ihmettelen usein omien vanhempieni kanssa. Asutaan eri kaupungeissa, kuitenkin vain tunnin ajomatkan päässä. Silti se on minä joka autottomana joudun aina menemään kylään vaikka heille olisi helpompaa tulla luokseni. Ja heillä olisi myös enemmän aikaa käyttää matkoihin kun toinen on eläkkeellä ja toinen jäämässä kohta. Ymmärtäisin jos puhutaan vähän vanhemmista ihmisistä joilla on jo sairauksia yms mutta alle 70v perusterveet ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa ihmettelen usein omien vanhempieni kanssa. Asutaan eri kaupungeissa, kuitenkin vain tunnin ajomatkan päässä. Silti se on minä joka autottomana joudun aina menemään kylään vaikka heille olisi helpompaa tulla luokseni. Ja heillä olisi myös enemmän aikaa käyttää matkoihin kun toinen on eläkkeellä ja toinen jäämässä kohta. Ymmärtäisin jos puhutaan vähän vanhemmista ihmisistä joilla on jo sairauksia yms mutta alle 70v perusterveet ihmiset.
Ei ihmiset tahdo lapsiaan häiritä ja tuppautua. Kutsuppa joskus.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa ihmettelen usein omien vanhempieni kanssa. Asutaan eri kaupungeissa, kuitenkin vain tunnin ajomatkan päässä. Silti se on minä joka autottomana joudun aina menemään kylään vaikka heille olisi helpompaa tulla luokseni. Ja heillä olisi myös enemmän aikaa käyttää matkoihin kun toinen on eläkkeellä ja toinen jäämässä kohta. Ymmärtäisin jos puhutaan vähän vanhemmista ihmisistä joilla on jo sairauksia yms mutta alle 70v perusterveet ihmiset.
Oletko kutsunut, silti eivät tule?
Meillä tämä asetelmana isovanhemmat/lapsenlapset. Isovanhemmat eivät ikinä ole käyneet meillä vaikka esikoinen on 14v. Olemme asuneet jopa muutaman vuoden samalla paikkakunnalla, olen pyytänyt isovanhempia lasten synttäreille tai muuten vaan meille ihan koska vain, aina saa tulla. Eivät ole käyneet kertaakaan.
Aina pitäisi tavata isovanhempien luona. Sisätiloissa tai heidän pihalla. Ei sovi mikään julkinen paikka. Ovat muutenkin melko erikoiset ihmiset. Lapsille nämä ihmiset ovat käytännössä ihan vieraita. Ei heiltä tule lahjoja synttäreinä tai jouluna, ei mitään oma-aloitteista kontaktia lapsenlapsiin.
Aikani aikoinaan yritin ymmärtää ja tukea, mutta jossakin tulee se raja vastaan, että onhan tää hemmetin outoa. Samaan aikaan mun vanhemmat ovat niitä aktiivisia isovanhempia jotka ottavat lapsia yökylään, tulevat meille, käyvät lapsien kanssa jäätelöillä ja matkoilla, siis normielämää.
Lasten isä on narsisti ja ns "suhde" jumitti, ei päässyt koskaan edes alkamaankaan. Mutta ei mikään ihme kun hänen vanhempansa ovat tuollaisia. Kuulema ikävöivät lapsenlapsiaan ja ovat surullisia siitä etteivät saaneet olla isovanhempia. Anna mun kaikki kestää. Kukaan ei ole heiltä vienyt sitä mahdollisuutta, paitsi he itse omalla käytöksellään.
En ymmärtä tällasia ihmisiä jotka voi toimia näin omille lapsille tainlapaenlapsille!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa ihmettelen usein omien vanhempieni kanssa. Asutaan eri kaupungeissa, kuitenkin vain tunnin ajomatkan päässä. Silti se on minä joka autottomana joudun aina menemään kylään vaikka heille olisi helpompaa tulla luokseni. Ja heillä olisi myös enemmän aikaa käyttää matkoihin kun toinen on eläkkeellä ja toinen jäämässä kohta. Ymmärtäisin jos puhutaan vähän vanhemmista ihmisistä joilla on jo sairauksia yms mutta alle 70v perusterveet ihmiset.
Oletko kutsunut, silti eivät tule?
Niin, viestiin olisi toki pitänyt muistaa laittaa se tärkein eli kutsunut olen vaikka kuinka monta kertaa. Eikä mitenkää vihjailevan epäsuorasti vaan täysin selkeästi kysynyt että milloin hyppäävät autoon ja tulevat kylään, yöksikin voi jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, omat vanhempani asuvat 5min kävelymatkan päässä ja eivät ole viiden vuoden aikana käyneet kuin kerran katsomassa (arvostelemassa) asuntoani. Jaksavat kuitenkin valittaa kun en käy useammin vaikka asun niin lähellä. Molemmat ovat hyväkuntoisia.
Vierailija kirjoitti:
No, omat vanhempani asuvat 5min kävelymatkan päässä ja eivät ole viiden vuoden aikana käyneet kuin kerran katsomassa (arvostelemassa) asuntoani. Jaksavat kuitenkin valittaa kun en käy useammin vaikka asun niin lähellä. Molemmat ovat hyväkuntoisia.
No, eikö se ole parempi sinullekin, etteivät tule arvostelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt ihan liity aloitukseen, mutta minä eikä lapseni tavata isovanhempia. Yksinhuoltajana olisin toivonut tukea, mutta sain vaan arvostelua ja loputtomia ohjeita, joilla ei ollut mitään käytännön apua. Asuimme isovanhemmista n. 200 km päässä, he siis minun vanhempiani. Ajoin aina välillä sinne kutsuttuna toiveena saada hieman levätä, mutta se oli aina sitä, että isovanhemmat olivat väsyneitä ja jouduin siellä kylässä ollessamme ajelemaan vauva turvakaukalossa ympäri kaupunkia ja kun vauva nukkui, ajoin auton parkkiin milloin valtatien levikkeelle, milloin teollisuusalueelle, kaupan parkkiin jne, jolloin istuin itkemässä autossa vauvan nukkuessa. Lapsi kasvoi ja yhä yritin käydä vanhemmillani, mutta aina he olivat väsyneitä, alle kuusikymppisiä eläkeläisiä, ja parin yön reissuilla jouduin käymään lapseni kanssa kauppakeskuksissa tuntien reissuja, jolloin vanhempani saivat levätä käyntiemme aiheuttamaa rasitusta pois. Aina lapsen leikkiessä oli liikaa ääntä, liikaa häiriötä, liikaa sitä ja tätä. Lopulta ymmärsin olla enää käymättä siellä, koska olin enemmän väsynyt ja surullinen kuin iloinen käynneistä. Nyt lapseni on jo aikuinen, en ole käynyt vanhemmillani vuosiin, en jaksa.
Lasten isoisä puolisoineen oli tälläinen. Valitti yksinäisyyttään, mutta ei kutsunut kylään. Kutsuin ja tarjosin aina ruoat, kunnes alkoi valittaa, että on vaivalloista tulla kylään. Asui lähellä ja oli auto ja kuljettaja käytettävissä.
Vein sitten muutaman kerran lapset sinne omasta aloitteestani, mikä sopi hänelle, mutta hän ei vetreine puolisoineen tarjonnut lapsille lainkaan ruokaa. Tämä ei sopinut minulle.
Niinpä kuihtuivat nämäkin suhteet. Ei koskaan edes kysynyt lasten puhelinnumeroita. Kaiken olisi pitänyt pyöriä oman navan ympärillä ja minimivaivalla.
Hautajaisissa kerrottiin, että perhe oli hänelle hyvin tärkeä. Niin kai sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ihmiset osoittavat rakkauttaan valittamalla.
Niinpä. Eläkkeellä ollessa ei jaksa matkustaa toiselle paikkakunnalle tapaamaan lasta, mutta työssäkäyvän lapsen pitäisi jaksaa käydä vanhempien luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne lainkaan tuollaisia valittavia vanhempia, kukaan tuttavapiirissäni ei selittele, että ei ne taaskaan tulleet käymään. Enemmän on niitä isovanhempia, jotka ovat uupuneita siihen, että lastensa lapsuudenkodin tulee olla täysihoitolana niin lapsille kuin näiden perheille ja jopa aikuisille kavereille. Lapsuudenkotiin tullaan kuin omaansa, suututaan, jos avaimet halutaan pois ja suututaan, jos omasta huoneesta on tehty vierashuonen tms. Mummolaan suhtaudutaan kuin maksuttomaan varastoon!
Harva kolmekymppinen oivaltaa, että ei olekaan vanhempiensa elämän keskipiste!
Meillä on sama homma. Asutaan samassa kaupungissa ja he kyläilevät muiden sukulaisten luona, mutta lastensa luona eivät käy edes kutsuttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämmösillä ihmisillä mielenterveys kohdillaan? Tunnekylmyyttä.
Jos oikein kiinnostaa kyläily ja aiempi vierailu/tapaamiskokemus on ollut miellyttävä, kyllä silloin tullaan. Jos ei isovanhemmat tule, on siihen syynsä. Pitää vain rehellisesti tunnustaa. Vierailun pitää olla voimaannuttava isovanhemmille. Ikävästä puhuminen on puhumista tavan vuoksi, näin kuuluu sanoa. Myrkyllisen kirjoituksen sävystä jo tietää, että mitään kivaa ei olisi odotettavissa, enemmänkin syyllistämistä.
Mä asun samassa kaupungissa äitini kanssa, ja jostain syystä heiltä mun luo on ilmeisesti paljon pitempi matka kuin multa äidilleni käyvät suunnilleen synttärikahveilla, muuten tavataan aina äitini luona.
Ai jaa? Mä en ole sit tän provon kohderyhmää. Meillä lapsi tulee tänne lapsuudenkotiinsa kun haluaa. Mä käyn kylässä ihan yhteisymmärryksessä n 2- 3 x vuosi. Välimatkaa on n. 600km. Ei kaikilla ole noin vaikeeta.
Ehkä he ajattelevat häiritsevänsä. Ja ajattelevat, että jos lapsi ei koskaan käy, niinkuin aloittaja tässä sanoo, etteivät merkitse lapselleen mitään, ja hänellä on elämässään paljon muuta tärkeämpää. Siis antavat olla kuten haluaa.
Alue: Aihe vapaa
En mene ilman kutsua lapsilleni. He saavat tulla koska vain meille ja heillä on avaimet.