Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lapsille jättää sukuperintöä?
10.11.2024 |
Olen itse aina ajatellut, että se perintö, jonka minä olen vanhemmiltani saanut kuuluu osin minun lapsilleni. Eli en halua käyttää sitä perintöä itseeni. Käytän sitä perintöä, mutta sijoitan sen asumisen tai kesämökkiin, joka puolestaan tulee jäämään lapsilleni.
Olen luullut, että kaikki toimivat näin, mutta eipä toimikaan. Kaverini on saanut eläessään hieman perintöä, jotain 70-80 000 e. Hän koulutti itseään kalliilla, eli sillä opinto- ja vuorotteluvapaalla, eli hieman leveämmin yms. Kun hän kuolee, ei hänen lapsillaan ole edes hautajaiskuluihin rahaa. Näin 10 vuoden jälkeen.
Kummalla tavalla sinä elät?
Kommentit (42)
Lapsille se kaikki perintö on mennyt jo moninkertaisesti ennen kuin he ovat edes perintöä saamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostava tietää, miten ap. varmistaa perinnön siirtyvän seuraavalle sukupolvelle samalla arvolla mitä itse on saanut.
Kun huomioidaan esim. kiinteistön ja rakennusten elinkaari ja ikä, inflaatiot, pörssiromahdukset, hinnan arvon alennukset ja nousut jne.
Esim. joku 70-luvun rivari saattoi olla arvokas vielä 80 tai 90-luvulla, niin sen arvo on nolla tai jopa joutuu maksamaan kymmeniätuhansia, kun se puretaan. Sama kesämökeissä. Kukaan ei niitä osta.
En tarkoita, että perintö hillotaan kultaharkkoihin, mutta yritän pitää siitä hyvää huolta.Nyt kun remontoin asuntoani perintörahoilla, niin se remontti on jo vanha siinä vaiheessa, kun minä kuolen. Siinä mielessä käytän rahaa itseeni, mutta kyllähän ylläpidän asuntoni arvoa pidemmällä aikavälillä, ettei se homehdu käsiin. Enkä usko, että asunnot Helsin
Minulla on vanha sukutalo, jonka olen perinyt vanhemmilta ja he taas omilta vanhemmiltaan ja tämä on ollut elinikäinen työleiri ja palkka on mennyt 100% korjauksiin ja ylläpitoon, sillä myös rakennusmaterilla on elinkaari. Ja tätä samaa kohtaloa en toivo kenellekään. Oli kysymys rakennuksesta, metsästä jne. rahan lisäksi ne vievät myös kaikki vapaa-ajan, jos niillä jotakin arvoa saa jälkipolville ja hinta on kohtuuttoman suuri.
Suvussani on vuosisatoja toimittu tietyllä tavalla. Jatkan perinnettä osaltani ja korjaan vaurioita, joita viime aikoina on perinnönjaossa tapahtunut. Sijoitan jälkipolvelleni verot huomioiden maksimaalisesti, jotta saan pysäytettyä suvun pääomien pienemiskierteen ja muutettua suunnan jälleen kasvavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostava tietää, miten ap. varmistaa perinnön siirtyvän seuraavalle sukupolvelle samalla arvolla mitä itse on saanut.
Kun huomioidaan esim. kiinteistön ja rakennusten elinkaari ja ikä, inflaatiot, pörssiromahdukset, hinnan arvon alennukset ja nousut jne.
Esim. joku 70-luvun rivari saattoi olla arvokas vielä 80 tai 90-luvulla, niin sen arvo on nolla tai jopa joutuu maksamaan kymmeniätuhansia, kun se puretaan. Sama kesämökeissä. Kukaan ei niitä osta.
En tarkoita, että perintö hillotaan kultaharkkoihin, mutta yritän pitää siitä hyvää huolta.Nyt kun remontoin asuntoani perintörahoilla, niin se remontti on jo vanha siinä vaiheessa, kun minä kuolen. Siinä mielessä käytän rahaa itseeni, mutta kyllähän ylläpidän asuntoni arvoa pidemmällä aikavälillä, ettei
jälkipolvi saa ihan rauhassa myydä kesämökin ja tontin ja maat, kun aika koittaa. Kyllä siitä hyvät tonttirahat saa.
Minä tykkään mökkeilystä, mutta myös matkailusta. Sama raha menee molempiin. Perintörahoja käyttäessäni mietin, kumpaan ne rahat upotan. En lähde Malediiveille niillä rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä keskusteluun vieraannutettu ex-lapsi versus oma lapsi?
Jätättekö jotain vapaaehtoisesti vieraannutetuille lapsille? Omille lapsille perinnön jättämisen ymmärrän hyvin. Lapset saavat siitä etua.
EIkö tämä vieraannutettu ole sitten omatekoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä huolehdin siitä, että perintönä saamani omaisuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle ja lisäksi itse jätän heille perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä saisi käyttää itseensä? Elävätkö kaikki vain perintöä varten?
Samaa ihmettelen itsekin, miksi sitä perintöä pitää säästää ja jättää lapsille jotka sitten säästävät ja jättävät lapsilleen ? Mikä järki siinäkään on ? En ole löytänyt lakipykälää siitä että perintöä olisi pakko jättää
Ei tietenkään sellaista lakipykälää ole. Voit jättää vaikka pelkkää velkaa ja risat kalsarit.
Mutta haluatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen, että olen suvun omaisuuden hallinnoija ja tehtäväni on vaalia ja kartuttaa omaisuutta kunnes seuraava sukupolvi ottaa vetovastuun.
Tiedän, että moni palstalainen ajattelee toisin mutta ehkä se johtuu siitä, että olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä saisi käyttää itseensä? Elävätkö kaikki vain perintöä varten?
Saa tietysti käyttää. Jos on pieni perintö, niin eihän sitä välttämättä edes huomaa. Mutta jos suvussa on pitkät perinteet, niin tuntuu aika ikävältä olla juuri se henkilö, joka hassaa kivitalot ja jättää lapsensa puille paljaille.
Ajattelen, että jos minulla on hyvä elintaso, osa siitä kuuluu lapsilleni esimerkiksi siten, että autan koulutuksen tai asunnon hankkimisessa. Miksi sitä omaisuutta kerryttäisi vain itselleen?
Jos kerryttää itselleen, jää lapsille muutakin kuin se homeinen kylmä kivitalo josta ei pääse eroon
Eihän sen omaisuuden tarvitse olla täsmälleen samassa muodossa kuin missä sen on itse saanut. Viisas ihminen hoitaa varallisuuttaan ja pitää huolen, että se säilyttää arvonsa.
Kyllä iso perintö on tässä perintöverotuksen luvatussa maassa pieni epäonnistuminen, koska silloin perillinen maksaa vain suuret verot. Kannattaa siirtää ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostava tietää, miten ap. varmistaa perinnön siirtyvän seuraavalle sukupolvelle samalla arvolla mitä itse on saanut.
Kun huomioidaan esim. kiinteistön ja rakennusten elinkaari ja ikä, inflaatiot, pörssiromahdukset, hinnan arvon alennukset ja nousut jne.
Esim. joku 70-luvun rivari saattoi olla arvokas vielä 80 tai 90-luvulla, niin sen arvo on nolla tai jopa joutuu maksamaan kymmeniätuhansia, kun se puretaan. Sama kesämökeissä. Kukaan ei niitä osta.
Yleensä omaisuus tuottaa ja kasvaa korkoa. Kiinteistöistä saa monenlaista tuottoa. Tietysti jos ei tee mitään niin arvo saattaa huonolla sijainnilla jopa laskea.
Mutta näitä asioita kyllä vastuulliset vanhemmat opettavat lapsilleen varakkaissa perheissä. Älä sitä murehdi.
Vierailija kirjoitti:
Koen, että olen suvun omaisuuden hallinnoija ja tehtäväni on vaalia ja kartuttaa omaisuutta kunnes seuraava sukupolvi ottaa vetovastuun.
Tiedän, että moni palstalainen ajattelee toisin mutta ehkä se johtuu siitä, että olen mies.
Täh? Mistä tuon sukupuolen tähän repäisit? Ihan yhtä lailla naiset tuota tekevät, ehkä jopa enemmän. Miehethän tunnetusti ottavat sijoituksissaan enemmän riskiä kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostava tietää, miten ap. varmistaa perinnön siirtyvän seuraavalle sukupolvelle samalla arvolla mitä itse on saanut.
Kun huomioidaan esim. kiinteistön ja rakennusten elinkaari ja ikä, inflaatiot, pörssiromahdukset, hinnan arvon alennukset ja nousut jne.
Esim. joku 70-luvun rivari saattoi olla arvokas vielä 80 tai 90-luvulla, niin sen arvo on nolla tai jopa joutuu maksamaan kymmeniätuhansia, kun se puretaan. Sama kesämökeissä. Kukaan ei niitä osta.
Kuten aiemmin on todettu, niin sinulla on paljon opittavaa rahan tekemisestä.
Olisi kiinnostavaa tietää, millä oikeudella perinnön saaja ajattelee perinnön olevan vain henkilökohtainen oikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen juokoon omiaan, eli kaikki mikä tulee hassataan. Mitä nopeammin sitä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, millä oikeudella perinnön saaja ajattelee perinnön olevan vain henkilökohtainen oikeus?
Minä tiedän, että vanhempani halusivat turvata lastenlastensa elämän. Katson velvollisuudekseni siirtää riittävästi omaisuutta eteenpäin. Jos minun lapseni saavat lapsia, niinnsiirrän enemmän. Jos jäävät lapsettomiksi, niin sitten käytän rahoja huolettomammin. Olettaen, että elän riittävän kauan.
Hankala sanoa kun en tiedä miten vanhaksi elän ja miten maailma muuttuu loppuelinaikanani. Jos kuolisin nyt, jäisi todella muhkea perintö. En juurikaan ole tuhlaillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä, voi jättää jos haluaa. Näin ainakin itse lapsena koen.
Mieluiten vanhemmat voisivat käyttää suurimman osan omaisuudestaan itseensä viimeisinä vuosinaan - en ole niinpa että perintöjä erityisesti kärkkyisin.
Kyse on siitä, onko tämä omaisuus (joka on tullut isovanhemmilta ja kenties vieläkin kauempaa) vanhempien omaisuutta, jos he eivät ole sitä itse hankkineet?Kai jokainen ajattelee niin, että jos minä tienaan omat rahani, niin saan omat rahani käyttää. Nyt ei puhuta tästä.
No jo on outoa, intetäänkö täällä jo siitä kenelle perintö kuuluu ? Minun vanhemmat on perineet omat vanhempansa, minä perin omat vanhempani ja minun lapset perii minut, kuinka monta sukupolvea tässä vielä säilytellään ? Kun ei vanhempiensa perintöä edes isovanhemmat säästelleet, mummoni ei edes lastensa isän taloa säästänyt vaan myi ja osti ahtaan pienen kerrostalo asunnon, ylin kerros ei hissiä, kylpyhuoneeton, sentään vessa oli. Olisiko siis isäni ja hänen sisarusten pitänyt sitä säästellä omille lapsilleen ja me sitten omille jne
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiinnostavaa tietää, millä oikeudella perinnön saaja ajattelee perinnön olevan vain henkilökohtainen oikeus?
Suomen lakiin kirjatulla oikeudella. Perintö on perijänsä henkilökohtaista omaisuutta.
En halua mitään perintöjä, en varsinkaan kiinteistöjä. Ihan tarpeeksi nähnyt jo kuinka niistä ei useimmiten ole muuta kuin kuluja ja harmia.
Vilpittömästi toivon että ihmiset käyttäisivät omaisuuttaan jo eläessään omaan hyvinvointiinsa.
En tarkoita, että perintö hillotaan kultaharkkoihin, mutta yritän pitää siitä hyvää huolta.
Nyt kun remontoin asuntoani perintörahoilla, niin se remontti on jo vanha siinä vaiheessa, kun minä kuolen. Siinä mielessä käytän rahaa itseeni, mutta kyllähän ylläpidän asuntoni arvoa pidemmällä aikavälillä, ettei se homehdu käsiin. Enkä usko, että asunnot Helsingissä tulevat koskaan romahtamaan.
Mökki kuihtuu, mutta tontti on loistosijainnilla alle 100 km päässä. Tontin arvo on enemmän kuin mökin arvo. Käytän myös perintöni siihen, että ostan ympäriltä lisää maata.
Pointtini on vain se, että mieleeni ei tulisi käyttää tätä rahaa tyyliin taidekursseille, kuten kaverini teki. Jos minulla ei ole rahaa taidekursseille omasta palkastani, niin jätän menemättä.