Mikä on niin hienoa Kaurismäki-leffoissa?
En ymmärrä. Yritän kovasti, mutta ei vaan hahmotu.
Kertokaas viisaammat.
Vai onko se niin, että kun taiteilija saauttaa kriitikoiden suosion, niin sitten kaikki on hienoa ja kritiikin yläpuolella?
Tämäkin Kuolleet lehet on ihan samaa paskaa kuin aiemmatkin. Siis saman leffan sama versio. Uudelleen ja uudelleen.
Kommentit (69)
Saman asian kuin Kaurismäki tekee ruotsalainen Roy Andersson paljon paremmalla tyylitajulla ja laadulla.
Vierailija kirjoitti:
Kiireettömyys, tunnelma, elämänmakuiset ja -näköiset ihmishahmot, kaunis miljöö. Jokainen repliikki tuntuu merkitykselliseltä.
Ainakin tällaiselle kielen kautta maailmaa hahmottavalle ovat ihanaa pakoa tästä hetkestä, mutta tuttuun maailmaan. Kuin aikuisena leikkisi yksin nukkekodilla.
Minäkin koen hahmottavani maailmaa kielen kautta ja rakastan kielellistä ilmaisua ja dialogia. Siksi en voi ymmärtää Kaurismäen elokuvia, koska niissä dialogi on täysin luonnotonta ja tönkköä, niinkuin toki sen aikakauden muissakin elokuvissa. Näyttelijät ovat kuin puhuvia puupökkelöitä, joilta puuttuu niin kielellinen kuin visuaalinenkin ilmeikkyys täysin.
Se, että niissä ei ole mitään salkkarikuraan verrattavaa roskaa. Tollekin hirvityssarjalle oikein ketju...
Minulle ei loksahtanut se Kuolleet lehdet ollenkaan. Siis ei yhtään. Surkea leffa niinkuin Kaurismäen muutkin. Yritin kovasti löytää jotain mutta en löydänyt.
Niissä on joku viattomuus. Vähemmän on enemmän.
Vierailija kirjoitti:
A kaurismäki ei muuta osaa kuin päihteet ja minäminäminä itsekäs tekotaiteellinen alien 1950 v suomikuva hävettää ku se levittää tollasta totuutena
M kaurismäki on normaalimpi ja monipuolisempi
Juuri näin. Aki on sontaa, Mika on ihan kelpo ohjaaja. Mitään suuria ohjaajalegendoja ei ole kumpikaan. Akin saamat kansainväliset palkinnot kertoo palkintoraadeista itseistään.
Vierailija kirjoitti:
Niissä ei ole mitään hienoa. Jos haluaa nauraa, niin silloin katson. Tahatonta koomisuutta alusta loppuun!
Ei niissä ole tahatonta komiikkaa. Tragikoomisia leffoja ovat, ja erittäin hienovaraisesti tehtyjä sellaisia.
Aki harrastaa elokuvissaan teennäistä hyvesignalointia. Ei pelasta pitkäveteisyyttä.
Kiireettömyys, tunnelma, elämänmakuiset ja -näköiset ihmishahmot, kaunis miljöö. Jokainen repliikki tuntuu merkitykselliseltä.
Ainakin tällaiselle kielen kautta maailmaa hahmottavalle ovat ihanaa pakoa tästä hetkestä, mutta tuttuun maailmaan. Kuin aikuisena leikkisi yksin nukkekodilla.