Olen selvinnyt niin paljosta vaikeasta, että voisin olla aito tuki
itsemurhaa harkitseville. Jos he kuulisivat elämäntarinani ja kuinka yksin selvisin kaikesta, ilman terapiaa tai kenenkään tukea (kissaa lukuunottamatta, jolle olen ainiaasti kiitollinen, nyt jo kissataivaassa, rakas kisuli ) niin uskon, että hekin selviävät. Mutta ei heitä kohtaa ja pysty auttamaan. Mutta kaikesta kyllä selviää. Uskon rehellisesti, että harva on kohdannut niin vaikeita asioita kuin minä. Poislukuen koko perheensä menettäneet, heille voimia, ei pysty sanoittamaan sitä menetystä.
Kommentit (29)
En tiedä, yllätkö vaikeassa elämänhistoriassa minun tasolleni. Mä voin kanssa kuunella muita. Eihän kukaan hyödy mielenterveyspalveluista. Ne aiheuttavat vain surua js murhetta meille.
T: Antti Lain.e
No hae toki sitten tarjoamaan tukeasi. Seurakuntien diakoniatyö on varmasti yksi hyvä väylä. Muitakin on.
Se nyt on ainakin väärä tapa kannustaa että "minä olen selvinnyt paljon pahemmasta paskasta kuin kukaan, joten kyllä muidenkin on selvittävä." Jokaisen resilienssi eli kyky selvitä vastoinkäymisistä on erilainen. Sinä olet selvinnyt, joku muu ei ehkä selviäisi samanlaisesta tilanteesta.
Voisitko sä mennä kriisipuhelimeen töihin?
Tai sitten hanki itsellesi toinen puhelin ns työluuri ja jaa sen puhelimen numeroa ympäriinsä, mainosta että missä mietteissä olet ollut (harkinnut itsemurhaa tms) ja jos ei tuo toimi niin voit lakkauttaa liittymäsi.
Toivottavasti sä pystyt auttamaan muita, halua siihen kerta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on ainakin väärä tapa kannustaa että "minä olen selvinnyt paljon pahemmasta paskasta kuin kukaan, joten kyllä muidenkin on selvittävä." Jokaisen resilienssi eli kyky selvitä vastoinkäymisistä on erilainen. Sinä olet selvinnyt, joku muu ei ehkä selviäisi samanlaisesta tilanteesta.
Ei olisi suurin osa selvinnyt, siitä olen satavarma enkä vähättele muita. Ap
Kerroppa ensin mistä kaikesta olet selvinnyt. Kannattaa olla hyvin varovainen ennen kuin menee ketään neuvomaan.
Todelliset ongelmat kun on niitä joista ei pääse eroon, kuten lasten vaikeat mahd kuolemaan johtavat synnynnäiset sairaudet jotka vaativat 24/7 hoitoa. Yöt valvot miettien kuka heistä huolehtii oman ja puolisosi kuoleman jälkeen.
Välitetäänkö heistä.
Helppo se on tuulettaa kun ongelmat ovat jo ohi
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet selvinnyt?
En ala erittelemään ettei tunnisteta. Mutta todella vaikeista asioista. Ap
Olet varmaan provo, mutta toivottavasti et hakeudu minnekään ns. auttamaan ihmisiä. Toiset kykenevät selviämään kaikesta, toiset eivät. Ja eri ihmisille pahin mahdollinen elämä ei ole samanlainen. Ihmiset on niin erilaisia.
Jos se on niin yksinkertaista, että sinun tarinasi kuuleminen kääntää itsemurhaa harkitsevan suunnan, voit kirjoittaa tarinasi tähän, josta jokainen tarvitseva voi sen lukea.
Hyvä, että selvisit vaikeista tilanteista.
Niin minäkin paljon pahemmasta, vaikka koin kammottavia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan provo, mutta toivottavasti et hakeudu minnekään ns. auttamaan ihmisiä. Toiset kykenevät selviämään kaikesta, toiset eivät. Ja eri ihmisille pahin mahdollinen elämä ei ole samanlainen. Ihmiset on niin erilaisia.
En hakeudu auttavaan puhelimeen tai muuhun sellaiseen, koska se ei ole mulle luonteista. Mutta jos vastaan tulee ihminen joka tarvitsee tukea olen valmis auttamaan. Mulla oli todella vaikea ajanjakso, muistan kun heräsin aamuisin ahdistuneena ja kuin joku olisi pusertanut sydämen kokoon. Päivä kerrallaan elettiin silloin. Pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Uskon toisin kuin sinä, että kaikki selviää kyllä. Ehkä minä selvisin yksin, jollekin toiselle se vaatii tukea muista. Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, yllätkö vaikeassa elämänhistoriassa minun tasolleni. Mä voin kanssa kuunella muita. Eihän kukaan hyödy mielenterveyspalveluista. Ne aiheuttavat vain surua js murhetta meille.
T: Antti Lain.e
Voitan teidät molemmat mutta en halua kuunnella muita.
Tuohan on kamalinta mitä pohjalla olevalle ihmiselle voi sanoa 😳 "minä selvisin, niin kyllä sinäkin", siinä tulee sille autettavalle vaan huonompi olo kun pitää vielä alkaa vertailemaan itseään muihin ja jaksaa sitä paasaamista vielä oman olotilansa lisäksi.
Arvaa mikä mua on eniten auttanut kun olen puhunut itsemrhasta ja epätoivosta? Ystäväni totesi mulle asiallisesti että "jokaisella on oikeus päättää elämästään". Ai hitto. Ei mun tarvitse täällä jaksaa vaan sen takia että muut jaksaa ja jollekin saattaa tulla huono mieli. Mä kyllä saan sen päättää, vaikka ystäväni on selvinnyt muakin kauheammista asioista kuten lapsuuden jatkuva insesti, jolloin hänen koko loppuelämä ja persoona tavallaan tuhottiin. Tuosta kylmästä, mutta samalla välittävästä toteamuksesta sain voimaa ja uskoa siihen, että tää homma on vaan mun käsissä. Hän on tuntenut sen kaiken saman ja osaa samaistua, siksi hän noin sanoikin eikä edes yrittänyt mitään tekopyhää "elämä on lahja ja kyllä se siitä"-paskaa. Ei hitto, kun ei se aina siitä.
Ole hyvä ja ole nyt jeesustelematta. Ne ihmiset tarvitsee kuuntelijaa ja myötäeläjää eikä ketään kuka pitää itseään parempana ja jakelee ohjeita.
Minä en ole selvinnyt lapseni itsemurhasta enkä omasta parantumattomasta syövästäni, enkä silti tarvitse apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan provo, mutta toivottavasti et hakeudu minnekään ns. auttamaan ihmisiä. Toiset kykenevät selviämään kaikesta, toiset eivät. Ja eri ihmisille pahin mahdollinen elämä ei ole samanlainen. Ihmiset on niin erilaisia.
En hakeudu auttavaan puhelimeen tai muuhun sellaiseen, koska se ei ole mulle luonteista. Mutta jos vastaan tulee ihminen joka tarvitsee tukea olen valmis auttamaan. Mulla oli todella vaikea ajanjakso, muistan kun heräsin aamuisin ahdistuneena ja kuin joku olisi pusertanut sydämen kokoon. Päivä kerrallaan elettiin silloin. Pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Uskon toisin kuin sinä, että kaikki selviää kyllä. Ehkä minä selvisin yksin, jollekin toiselle se vaatii tukea muista. Ap
Miksi uskot, että kaikki selviävät? Todisteita?
Jaa. En mä tiedä onko se hyvä lähtökohta, että kun on itse selvinnyt alkaa neuvomaan muita. Riippuu varmaan siitä, mistä on selvinnyt ja miten.
Ei mua ainakaan yhtään lohduttaisi kenenkään rehvastelu, että ähäskutti, mäpäs selvisin. Vähän nöyremmällä asenteella olevan ihmisen juttuja voisin ehkä kuunnellakin.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko sä mennä kriisipuhelimeen töihin?
Tai sitten hanki itsellesi toinen puhelin ns työluuri ja jaa sen puhelimen numeroa ympäriinsä, mainosta että missä mietteissä olet ollut (harkinnut itsemurhaa tms) ja jos ei tuo toimi niin voit lakkauttaa liittymäsi.
Toivottavasti sä pystyt auttamaan muita, halua siihen kerta löytyy.
Mulla kolme luuria.
yks miehelle
yks työ - ja nussijamiehelle
yks perhetutuille
Vertaistukea tarvitaan.