Kerro rehellisesti miltä tuntuu olla melkein 70-vuotias??
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa eikä ole enää ulkonäköpaineita.
Ei mullakaan ole ja nuori olen
Minäkin olen melkein, koska olen jo vähän yli. Tuntuu kurjalta nähdä nuorempien touhuja täällä maailmassa. He ovat niin kokemattomia ja tyhmiä. Pilaavat kaikkitietävyydessään omaa ja ikävä kyllä muidenkin elämää. Tosi ikävää touhua. Johtuu valtavasta nykyihmisen itsekkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen melkein, koska olen jo vähän yli. Tuntuu kurjalta nähdä nuorempien touhuja täällä maailmassa. He ovat niin kokemattomia ja tyhmiä. Pilaavat kaikkitietävyydessään omaa ja ikävä kyllä muidenkin elämää. Tosi ikävää touhua. Johtuu valtavasta nykyihmisen itsekkyydestä.
Yhtä tyhmiä olitte nuorempana, ja sen ajan vanhukset ajattelivat ihan samoin kuin sinä nyt.
Olen 55v ja todella surullista nykymaailma.
Tehdään vastakkaiasetteluja ja puretaan hyvinvointi valtiota.
Olen lähellä 70 nainen. Pukeudun muodikkaasti ja satsaan itseeni. Nyt on aikaa. Elämästä pitää nauttia ja vanhemmiten olen oppinut. Työaikana oli vaan kiire jonnekin, älytöntä.
olen onneksi saanut olla terveenä. Liikuntakykyni on tallella, pyöräilen, kävelen ja lannevannetta pyöritän.
Ryppyjä on ja lisää tulee, ne vaan on jo tässä iässä oppinut hyväksymään. Näin elämä menee.
Aika mukavalta, kun ei ole pahempia remppoja kehossa. Asiat helpottuivat huomattavasti eläkkeelle jäämisen jälkeen. Jää enemmän aikaa harrastaa ja tavata ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen melkein, koska olen jo vähän yli. Tuntuu kurjalta nähdä nuorempien touhuja täällä maailmassa. He ovat niin kokemattomia ja tyhmiä. Pilaavat kaikkitietävyydessään omaa ja ikävä kyllä muidenkin elämää. Tosi ikävää touhua. Johtuu valtavasta nykyihmisen itsekkyydestä.
Yhtä tyhmiä olitte nuorempana, ja sen ajan vanhukset ajattelivat ihan samoin kuin sinä nyt.
Tarkoitan kyllä, että nykyäänkin on todella järkeviäkin ihmisiä nuorison ja nuorempien keskuudessa. Mutta nuo muut, joita on suuri osa, pilaavat kaiken.
Vastaan, vaikka olen jo lähempänä 80 vuotta. Elän elämäni parasta aikaa. Muiden odotukset, vaatimukset, tunkeilut ja hölmöilyt ja röyhkeilyt eivät enää saavuta, ovi on kertakaikkiaan säpissä. Rahaa tai varallisuutta ei ole paljon, mutta vapautta, harrastuksia, virikkeitä ja elämän kauneutta, josta nauttia, yllin kyllin.
Parin viikon päästä olen 70.
On joskus jotain jalkavaivaa eli liikkuminen ei ihan aina ole niin reipasta kuin ennen, ja hyvinäkin päivinä se on hiukkasen hitaampaa, sillä huomaan olevani varovaisempi askeleissani. En myöskään kuule niin hyvin luonnon ääniä kuin ennen. Asuntoni on onneksi aika pieni, ja kaikki koneet ovat, joten siivousapua en ole vielä tarvinnut. Kolmena iltapäivänä viikossa pidän huolta lapsenlapsistani saaden palkaksi iltapalan ja paljon rakkautta (pitkin vuotta). Käyn uimassa, espanjantunneilla, entisten työkavereiden kanssa bruncheilla, näyttelyissä ja retkillä (joko ystävien tai lasteni ja lastenlasteni kanssa), ja pari kertaa vuodessa lennän kaupunkilomalle veljeni ja kälyni ja sisareni kanssa (viimeiset kohteet Dublin, Budapest, Berlin, Valencia). Luen paljon, kokoan palapelejä, joskus innostun jostain käsitöistä mutta se ei ilmeisesti ole juuri minun juttuni. Mitään marmatusta nykyajan nuorison suhteen tai politiikan suhteen en harrasta, sillä politiikka ei tänään ole yhtään sen hullumpaa kuin mitä se on ollut aina, ja omat lapsenlapseni, joita on nyt 4, ovat malliesimerkki siitä, millaisia upeita lapsia on, kun vanhemmat ja kasvatus ovat kohdallaan. Eikä tämän pitäisi olla mitään uutta kenellekään, sillä näin on aina ollut. Olen onnellinen.
Olen 75 ja oikein tyytyinen elämääni. Kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen melkein, koska olen jo vähän yli. Tuntuu kurjalta nähdä nuorempien touhuja täällä maailmassa. He ovat niin kokemattomia ja tyhmiä. Pilaavat kaikkitietävyydessään omaa ja ikävä kyllä muidenkin elämää. Tosi ikävää touhua. Johtuu valtavasta nykyihmisen itsekkyydestä.
Yhtä tyhmiä olitte nuorempana, ja sen ajan vanhukset ajattelivat ihan samoin kuin sinä nyt.
Mutta me emme olleet niin tolloja kuin nykyihmiset!
Olen nainen ja lähellä 70 v. ja parempi kuntoinen ja näköinen kuin 10-15 vuotta sitten johtuen elämäntapamuutoksesta jonka tein eläkkeelle jäätyäni. Kävelen paljon, pyöritän hulavannetta ja käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa, ylimääräisiä kiloja ei ole ja kroppa on melko timmissä kunnossa ja lihaskunto on hyvä. Syön melko lailla nykyisten ravintosuositusten mukaisesti, veriarvoni ovat erinomaiset, ihoni voi hyvin ja ryppyjä on nyt ikäisiäni vähemmän. Nautin tästä päivästä ja huomista mietin vasta, kun se valkenee. Ikä on vain numeroita ja ikääntymistä vastaan voi ja saakin taistella jos itse niin haluaa eikä kenenkään naisen tarvitse mummoutua jos niin ei itse halua.
Vierailija kirjoitti:
Olen 55v ja todella surullista nykymaailma.
Tehdään vastakkaiasetteluja ja puretaan hyvinvointi valtiota.
Hyvinvointivaltio on yhdyssana
Olen 67 v. Viimeisen vuoden aikana olen muuttunut kuin eri ihmiseksi. En jaksa enää läheskään niin paljon kuin aiemmin. Oma romahdus johtunee sairastetusta koronainfektiosta, jonka jälkeen toimintakyky ei palautunut ennalleen.
Olen melko erakoitunut, koska koen ihmiset yleisesti ottaen rasitukseksi. Jos jonkun kanssa synkkaisi, olen silti avoin ystävyydelle. Muuten jätän ihmiset rauhaan, en tarvitse seuraa sen itsensä takia. Fiksuja, kypsiä, syvällisiä ihmisiä toivoisin elämääni. Taitaa olla turha toivo nykymaailmassa.
Olen silti tyytyväinen omassa kuplassani. Saan kohtuullista eläkettä ja koska mieli on aktiivinen ja utelias, keksin aina uusia juttuja piristämään päivää.
Kun vaan osaisikin elää hetkessä jossa te vanhemmat tunnutte elävän. Välillä onnistun, toisinaan en. -nelikymppinen.
68-vuotiaana olen yhtäkkiä herännyt siihen, että aika hurahti ohi ja olen nyt vanha. Ennen tuntui siltä, että aikaa on vielä vaikka kuinka, ja nyt sitten ei enää olekaan. Nuoruuden kukoistus on kovin lyhytaikainen ja vanhenemisen alamäki on pitkä. Päivä päivältä tässä vaan rupsahtaa yhä enemmän. Voihan sitä joku väittää, että hoitaa itseään ja syö hyvin, mutta totuus on se, että nuorena ei pysy kukaan vaan vanhuus ja sen vaivat odottavat meitä jokaista.
Kuulostan pessimistiltä, mutta sitä en ole. Olen tosin realisti ja suhtaudun elämän kulkuun melkoisen neutraalisti. En pelkää kuolemaa. Elän kiireistä elämää, tapaan ystäviä, luen paljon, harrastan ja matkustan. Minulla on ikäiseni miesystävä. Herään jokaiseen uuteen aamuun kiinnostuneena näkemään, mitä tänään tapahtuu. Ihan hyvä näin ja nyt. Huomisesta ei kukaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
68-vuotiaana olen yhtäkkiä herännyt siihen, että aika hurahti ohi ja olen nyt vanha. Ennen tuntui siltä, että aikaa on vielä vaikka kuinka, ja nyt sitten ei enää olekaan. Nuoruuden kukoistus on kovin lyhytaikainen ja vanhenemisen alamäki on pitkä. Päivä päivältä tässä vaan rupsahtaa yhä enemmän. Voihan sitä joku väittää, että hoitaa itseään ja syö hyvin, mutta totuus on se, että nuorena ei pysy kukaan vaan vanhuus ja sen vaivat odottavat meitä jokaista.
Kuulostan pessimistiltä, mutta sitä en ole. Olen tosin realisti ja suhtaudun elämän kulkuun melkoisen neutraalisti. En pelkää kuolemaa. Elän kiireistä elämää, tapaan ystäviä, luen paljon, harrastan ja matkustan. Minulla on ikäiseni miesystävä. Herään jokaiseen uuteen aamuun kiinnostuneena näkemään, mitä tänään tapahtuu. Ihan hyvä näin ja nyt. Huomisesta ei kukaan tiedä.
Itse en tunne itseäni vanhaksi. Olen saman ikäinen, viihdyn hyvin hiljaisuudessa. Seuraan maailman tapahtumia pääosin muualta kuin suomalaisista valtamedioista. Pohdin paljon henkisyyttä, en ole uskonnollinen. Uskon kyllä korkeampaan voimaan ja siihen, että meillä itse kullakin on paljon käyttämätöntä sisäistä voimaa. Meditoin.
Minulla on yli kaksikymmentä vuotta nuorempi miesystävä ja ihanaa seksiä hänen kanssaan. Muutenkin ystäväni ovat kaikki 10-20 vuotta itseäni nuorempia. Hyvin tuntuvat viihtyvän kanssani. En osaa olla itseni ikäisten kanssa, en tunne mitään yhteyttä heihin. Näin on menty jo kauan, joten tämä on itselleni täysin normaali olotila.
Ihanaa eikä ole enää ulkonäköpaineita.