Miksi jotkut ei vain pääse porukoihin tai saa kavereita?

Töissä kyllä, en vapaa-ajalla. Ei ole ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Liittyykö tämä sitten ulkonäköön?

 

ap

Kyllä etenkin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Liittyykö tämä sitten ulkonäköön?

 

ap

Ei liity. Oma kokemus ulkopuoliseksi jäämisestä liittyy jotenkin sosiaaliseen kömpelyyteen. En vaan osaa olla niin kuin ne toiset, jotka porukoihin pääsevät. Yksinäisenä lapsena en tottunut tulemaan toimeen isommassa porukassa. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että ei vaan osaa olla. Omat lapseni ovat aivan erilaisia. Heillä on todella isot ystäväporukat.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole sen ihmisen tyylistä porukkaa tarjolla kyseisessä paikassa, silloin jää yksin. On ihmisiä, joiden "oma porukka" on vähälukuinen ja heitä ei helposti löydä. Tällainen ihminen jää monessa paikassa yksin.

Esimerkki oman opiskeluaikana. Oli ryyppyporukka ja uskovaisten porukka. Koska en kuulunut kumpaankaan, jäin ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vähän vaikeasti lähestyttävä, jos joku yrittää tutustua tai ottaa mukaan porukkaan, niin minä aina jotenkin torjun muut. Vaikka en haluaisi, mutta en näissä tilanteissa pysty hallita toimintaani.

pysty hallitsemaan

Ryhmät ja porukat syntyy luonnostaan sellaisten kesken joille ryhmässä oleminen on luontaista. Ihmiset sitä vaan aistivat toisistaan ketkä on ryhmätyyppejä ja ketkä ei. Ei se ole sen kummempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ryhmät ja porukat syntyy luonnostaan sellaisten kesken joille ryhmässä oleminen on luontaista. Ihmiset sitä vaan aistivat toisistaan ketkä on ryhmätyyppejä ja ketkä ei. Ei se ole sen kummempaa. 

 

Aika usein ihmiset "aistivat" väärin.  Yllättyvät myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huom. Kaikki ei halua porukkoihin mukaan esim. töissä. Jättäkää introvertit rauhaan.

Noh nyt, töissä joudut aina vähän esittämään roolia. Jos ei onnistu, niin ei muuta kuin tt-tukihakemusta vetämään, ja voit kaiket päivät kykkiä ylhäisessä yksinäisyydessä

Eiköhän ole tärkeintä, että työasiat tulee hoidettua ja on asialliset välit työkavereihin kuin viettää työaikaa erilaisissa hoveissa lörpötellen tyhjänpäiväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhmät ja porukat syntyy luonnostaan sellaisten kesken joille ryhmässä oleminen on luontaista. Ihmiset sitä vaan aistivat toisistaan ketkä on ryhmätyyppejä ja ketkä ei. Ei se ole sen kummempaa. 

 

Aika usein ihmiset "aistivat" väärin.  Yllättyvät myöhemmin.

Voi olla. Ne vaikeasti lähestyttävät osoittautuvat tutustuessa tosi kivoiksi jne. Toi on just se mitä ihmiset toisistaan aistivat, se vaikeasti lähestyttävä antaa itsestään tietämättään ehkä käsityksen ettei haluakaan tutustua keneenkään ja näin jää helposti ulkopuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Näkeekö nämä ns ulkopuoliset tämän porukan jotenkin yhtenäisenä ja kiinteänä hyvänmielenkerhona?

Todellisuudessa tuo on sietämistä. On joku ns vahva persoona, toinen joka myötäilee, kolmas joka sanoo, että ei kun minä tein näin. Tässä vaiheessa neljäs, viides ja kolmas puhuu pahaa ykkösestä ja kakkosesta jne.

Eivät välttämättä näe. Itse olen nykyisin sellainen että jään aina vapaaehtoisesti ulkopuolelle kaikista ryhmistä ja syy tähän on isoksi osaksi juuri siinä, että olen aiemmin ollut osana porukoita ja tiedän oikein hyvin millaista niiden sisällä on olla. Mitä isompi porukka, sitä enemmän niihin mahtuu miinuspuolia. Yksi parhaimmista päätöksistä elämässäni on ollut olla lähtemättä noihin enää mukaan, rakastan vapauden tunnetta mikä yksinolosta on seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmät ja porukat syntyy luonnostaan sellaisten kesken joille ryhmässä oleminen on luontaista. Ihmiset sitä vaan aistivat toisistaan ketkä on ryhmätyyppejä ja ketkä ei. Ei se ole sen kummempaa. 

Kun sanotaan, että ihminen on laumaeläin niin miksi kaikki eivät ole? En ole ikinä päässyt millään konstilla mihinkään porukkaan. M39