Lue keskustelun säännöt.
Ketkä ansaitsee päiväkotipaikan?
19.02.2007 |
Itselleni ei ajankohtainen asia, mutta laittaa ajattelemaan...
Yksi puistotuttu harmitteli sitä, että hän on hakenut kolmelle lapselleen päiväkotipaikkaa, mutta tänäkin vuonna paikkakunnallamme useampi kymmen lapsi jää ilman päiväkotipaikkaa (ja näillä näkymin myös pph:lla paikat täynnä ensisyksysi).
Tämän puistotutun olisi siis tarkoitus palata syksyllä työelämään.
*sitten hyppy aiheen toiseen laitaan*
Heti aluksia haluan sanoa, että minulla ei ole missään nimessä mitään sitä vastaan, että jotkut äidit haluavat pitää/laittaa lapsensa päiväkotiin, vaikka ovat itse nuoremman lapsen kanssa kotona. Jokainenhan tekee tämän valinnan omien voimavarojen mukaan tms.
!!!
Mutta sitten olen tavannut nyt muutaman vanhan puistotutun, jotka ovat palanneet jo työelämään ja lapsi on päiväkodissa, niin nyt kun heille tulee perheen lisäystä, niin ovat kertoneet että aikoavat pitää lapsena edelleen päiväkodissa vaikka itse jäävät kotiin sitten vauvan kanssa. Ja olinkin yllättynyt, kuinka yleistä tämä on.
Itse odotan myös toista lasta ja olen hoitovapaalla 2-vuotiaan esikoisen kanssa. Ja nyt minulla on 5 tuttua, joilla myös 2-vuotiaat esikoislapset jotka ovat menneet päiväkotiin vuosi sitten, ja myös heidänkin perheisiin tulee toinen lapsi, Niin jokainen heistä aikaa pitää lapsensa päiväkodissa ja jäädä sitten vauvan kanssa kotiin.
Niin tässä heräsikin se kysymys...
Eikö olisi reilua, että päiväkotipaikat jaettaisiin ensisijaisesti niille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole kotona (eli ovat töissä tms.), ja jäljelle jääville paikoille otettaisiin sitten lapsia, joiden jompi kumpi vanhempi on kotona?
Vai ajattelenko nyt ihan hassusti?
Muistellen vain aikaa, jolloin lapsi ei päässyt päiväkotiin, jos jompi kumpi vanhempi oli kotona (tarkoitti myös vapaapäiviä; jos vanhemmalla vapaapäivä töistä, niin lasta ei saanut tuoda päiväkotiin. Sanottiin, etää lapsella myös oikeus vapaapäiviin).
Onneksi ei itselleni ihan vielä ajankohtainen asia, sillä siinä suhteessa elän onnellisessa asemassa että minulla on sekä halua ja voimia hoitaa lapseni itse kotona, sekä taloudellisesti siihen mahdollisuus.
Mutta joku päivä minäkin tulen tarvitsemaan lapsilleni päiväkotipaikkaa, mitä todennäköisimmin (ehkä jo vuoden päästä, voihan olle että silloin mieli muuttuu enkä jaksa enää ollakaan kotona. Kuka tietää. Vannomatta paras).
Kertokaa te ajatuksianne, joille ajankohtainen asia.
Kommentit (6)
Jos lapsi on tottunut päiväkotiin ja viihtyy siellä, on minun mielestäni ihan ok, että hän jatkaa siellä esim. puolipäiväisenä parina päivänä viikossa vielä pikkusisaruksen syntymän jälkeenkin.
MUTTA, se on minusta ihan ääliömäistä, että jotkut hakevat esim. 1-vuotiaalle tai 2-vuotiaalle päiväkotipaikkaa silloin, kun pikkusisarus on syntymässä. Siis että esikoinen heivataan " pois tieltä" , kun kuopus syntyy. Sellaisten ihmisten kohdalla sitä kieltämättä miettii, että kannattaako tehdä lisää lapsia, jos ei niitä jaksa hoitaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollenkaan meidän av-palstalaisten päätettävissä että kuka sen paikan ansaitsee ja kuka ei. Itse olin ihan käärmeissäni vielä pari viikkoa sitten kun ei paikkaa alkanut löytyä (menen töihin kohta) mutta onneksi joku ihana otti lapsensa pois hoidosta :)
Itse tunnen yhden perheen jossa on kaksi lasta, toinen ihan vastasyntynyt. Isompi 2v on hoidossa 2-3 päivää viikossa. Monet varmasti kauhistelee ja pitää äitiä huonona MUTTA perheessä on oikeasti tapahtunut jotain sellaista mikä tekee tuon hoitopaikan todella tärkeäksi. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää mikä se syy on joten ne paheksujat loukkaavat vaan vielä enemmän.
Meidän koulusta saa olla vain 2-vuotta pois. Itselläni 2 lasta, molemmista olin vuoden kotona. Töistä pystyy oleen pois 3-vuotta tai hakeen uuden työpaikan, eikä vuodet silti mene hukkaan.
Seuraavaksi tulisi yksinhuoltajat.
Sitten ehkä vanhemmat, jotka töissä.
joiden toinen vanhempi on kotona ja sen jälkeen niille joilla molemmat vanhemmat ovat kotona.
Sitä varten kehitettiin lapsiperheiden ehkä suurin etu: subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Kunnat vain yrittävät jälleen säästää lapsiperheen asioissa ja siksi pitävät tarjolla liian vähän paikkoja :( Ei sorruta me sentään ajamaan omille lapsillemme pitkällä työllä ja vaivalla ansaittuja etuja alas vaan vaaditaan lisää päivähoitopaikkoja yhdessä rintamassa!
Kukaan ulkoupuolinen ei voi tietää, milloin paikka on " ansaittu" ja milloin ei. Ohjata ja neuvoa voi, käskeä (onneksi) ei. Ajatelkaas, jos kaikki tuetkin tästä maasta lopetettaisiin kokonaan vain siksi, että jotkut käyttää niitä väärin..... Kiitos ei.
Lähtökohtaisesti myös ne, joille syntyy sisarus. Päivähoito-oikeutta laajennettiin koskeman kaikkia lapsia sosiaalisesta taustastaan ja vanhempiensa elämäntilanteesta yms. riippumatta, koska haluttiin antaa kaikille lapsille tasavertaisesti OIKEUS osallistua laadukkaaseen päivähoitoon, joka käsittää myös kasvatusulottuvuuden. Samalla tämä systeemi osaltaan edesauttaa pysyvyyttä, koska lasta ei voida niin helposti pompotella mielinmäärin paikasta toiseen.
Etenkin jos lapsi jo on kasvanut osaksi jotain päivähoitoryhmää ja aidosti viihtyy päivähoidossa, on usein kyseenalaista repäistä hänet sieltä irti ja sinkauttaa joko kokonaan kotihoitoon tai peräti kokonaan uuteen lapsiryhmän (esim. kerhot). Toki aina pitää käyttää harkintaa, esim. selvästi alle 3-vuotiaiden kohdalla. Mutta sen harkinnan pitää olla vanhempien päänvaiva, ei lainvalvojien! Esim. osa-aikapaikka tutussa päiväkotiryhmässä kuulostaa minusta LAPSEN kannalta " ansaitulta" , vaikka hänelle sisaruksia syntyisikin.
Minusta vanhempien pitäisikin siis VAATIA LISÄÄ HOITOPAIKKOJA ennemmin kuin riidellä siitä, miten olemassaolevat liian niukat resurssit jaetaan. Lapsen paras ei aina ole aikuisten kannalta helppoa, halpaa ja mukavaa, ei tässäkään asiassa...