Onko teillä ollut jotain näkyjä tms läheisenne kuollessa?

Kerran kun olin just nukahtamassa, kuulin miesäänen sanovan nopeasti: "Pappa rakastaa sua." Havahduin heti hereille.

Eikä muuten edes oltu kovin läheisiä papan kanssa silloin kun tämä vielä eli.

Min näen merkkinä, että läheinen kuolee seuraavana päivänä, kun unessa muuttuu hohtavan valkoiseksi jokin, mikä ei normaalisti ole.

Onko lisää kokemuksia? Lukisin mielelläni.

Ap

Kun isäni kuoli ja surin todella kovasti, niin yhtäkkiä hän puhui minulle yhden lohduttavan lauseen. Se ääni tuntui kuuluvat ikäänkuin parin metrin päästä, mutta samalla todella kaukaa kuinmputken päästä, vaikea selittää. Tiedän ettei kukaan usko tätä ja luulee, että olisin kuvitellut sen. En kuvitellut, vaan oikeasti kuulin sen ja vieläpä hänen yksilöllisellä tavallaan sanottuna, en ollut edes muistanut, että hän äänsi sen sillä lailla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei näkyjä, mutta aivan käsittämätön yhteensattuma tällä palstalla. Puolisoni kuoli syöpään 16.2.2019 ja sairaalasta soitettiin minulle asiasta informoiden kyseisen päivän iltana suunnilleen klo 17.00.

Siinä makailin sohvalla surun murtamana itkien tunnin verran, ja sitten kun olin saanut itseni kokoon sen verran että jaksoin istahtaa tietokoneen äärelle ja päivitin tämän vauvapalstan etusivun. Heti ensimmäinen ketju, jonka otsikko osui silmiini oli tämä: Miksi ihmiset suree kuolemaa?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3394099/miksi-ihmiset-suree-kuolemaa?

Katsokaapa tuota päiväystä ja kellonaikaa. Olen ihan täysi ateisti, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta täytyy myöntää että tämä tapaus koetteli hieman käsityskyvyn rajoja.

Minulle se tuo mieleen, että kuunteleeko joku puheluita ja kyllä niitä voidaan kuunnella, sehän on ollut yleistä jo sentraali santrojen aikana.

Äitini kuoli eilen illalla. En ole kokenut minkäänlaisia enneunia, valoilmiöitä, ilmavirtoja, kuiskauksia, lintuja ikkunalla, kellojen pysähtymisiä tai muutakaan yliluonnollista, sori siitä. Äiti lähti hiljaa ja vaatimattomasti, niin kuin elikin.

Vierailija kirjoitti:

Kun isäni kuoli ja surin todella kovasti, niin yhtäkkiä hän puhui minulle yhden lohduttavan lauseen. Se ääni tuntui kuuluvat ikäänkuin parin metrin päästä, mutta samalla todella kaukaa kuinmputken päästä, vaikea selittää. Tiedän ettei kukaan usko tätä ja luulee, että olisin kuvitellut sen. En kuvitellut, vaan oikeasti kuulin sen ja vieläpä hänen yksilöllisellä tavallaan sanottuna, en ollut edes muistanut, että hän äänsi sen sillä lailla. 

Isäni on kertonut minulle vastaavan kokemuksen, kuuli siis oman isänsä sanovan lohduttavan lauseen. Kuvaili ääntä ikään kuin metalliseksi.

Välillä ketuttaa saada tietää etukäteen jonkun pois lähteminen 

yksi mikä tapahtui muutama vuosi sitten oli vain sellainen uni että hän oli muuttamassa pois ja minä olin siinä auttamassa muuttoa kahden viikon kuluttua hänen nimi oli lehdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näkyjä, mutta aivan käsittämätön yhteensattuma tällä palstalla. Puolisoni kuoli syöpään 16.2.2019 ja sairaalasta soitettiin minulle asiasta informoiden kyseisen päivän iltana suunnilleen klo 17.00.

Siinä makailin sohvalla surun murtamana itkien tunnin verran, ja sitten kun olin saanut itseni kokoon sen verran että jaksoin istahtaa tietokoneen äärelle ja päivitin tämän vauvapalstan etusivun. Heti ensimmäinen ketju, jonka otsikko osui silmiini oli tämä: Miksi ihmiset suree kuolemaa?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3394099/miksi-ihmiset-suree-kuolemaa?

Katsokaapa tuota päiväystä ja kellonaikaa. Olen ihan täysi ateisti, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta täytyy myöntää että tämä tapaus koetteli hieman käsityskyvyn rajoja.

Saa miettimään, onko jotain siellä rajan toisella puolella. 

Mut se sai miettimään vakoillaanko meitä.

Up