Onko teillä ollut jotain näkyjä tms läheisenne kuollessa?

Ei.  Oletin, että isäni kuollessa olisin saanut jonkun merkin, oltiin tosi läheisiä, mutta ei mitään.

Ei mitään.

On, mutta en halua tänne niitä kertoa.

Näin unta, jossa läheinen sanoi että hänellä on nyt hyvä olla. Ja tuntui aivan kuin joku olisi puristanut varpaasta. 

Sen tiedän nyt kokemuksesta mitä se tarkoittaa kun seuraavan kerran saan yhden tietyn  aistimuksen jo edesmenneen, itselle sen rakkaimman läsnäolosta.

Ketään muuta hän ei enää voi tulla vastaan.

Kiitos kirjoituksista. 

Lukisin mielelläni lisää tällaisista kokemuksista. 

Ap

Tutulle tuli erityinen valoilmiö patikkareissulla ja juuri samaan aikaan hänen läheisensä kuoli sairaalassa. 

Olen kuullut tapauksesta, että luonnonvarainen eläin tuli tavattoman lähelle ihmistä ja oli siinä kauan katselemassa. Näkijä koki, että se oli viesti edesmenneeltä. 

Tuleeko näitä vain kristinuskoisille vai kaikille?

On useinkin mutta tänne en viitsi kirjoitella. Meillä on suvussa muitakin samanlaisia jotka aistimme ja näemme. 

Toivoisin, että kertoisitte täällä avoimesti nimettömänä. 

Menetin juuri läheisen ja suru on. 

Ap

Minulle tuli erikoinen valoilmiö ja mietin, onko tämä nyt sellainen.

Ap

Ei näkyjä, mutta aivan käsittämätön yhteensattuma tällä palstalla. Puolisoni kuoli syöpään 16.2.2019 ja sairaalasta soitettiin minulle asiasta informoiden kyseisen päivän iltana suunnilleen klo 17.00.

Siinä makailin sohvalla surun murtamana itkien tunnin verran, ja sitten kun olin saanut itseni kokoon sen verran että jaksoin istahtaa tietokoneen äärelle ja päivitin tämän vauvapalstan etusivun. Heti ensimmäinen ketju, jonka otsikko osui silmiini oli tämä: Miksi ihmiset suree kuolemaa?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3394099/miksi-ihmiset-suree-kuolemaa?

Katsokaapa tuota päiväystä ja kellonaikaa. Olen ihan täysi ateisti, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta täytyy myöntää että tämä tapaus koetteli hieman käsityskyvyn rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei näkyjä, mutta aivan käsittämätön yhteensattuma tällä palstalla. Puolisoni kuoli syöpään 16.2.2019 ja sairaalasta soitettiin minulle asiasta informoiden kyseisen päivän iltana suunnilleen klo 17.00.

Siinä makailin sohvalla surun murtamana itkien tunnin verran, ja sitten kun olin saanut itseni kokoon sen verran että jaksoin istahtaa tietokoneen äärelle ja päivitin tämän vauvapalstan etusivun. Heti ensimmäinen ketju, jonka otsikko osui silmiini oli tämä: Miksi ihmiset suree kuolemaa?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3394099/miksi-ihmiset-suree-kuolemaa?

Katsokaapa tuota päiväystä ja kellonaikaa. Olen ihan täysi ateisti, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta täytyy myöntää että tämä tapaus koetteli hieman käsityskyvyn rajoja.

Saa miettimään, onko jotain siellä rajan toisella puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Ei näkyjä, mutta aivan käsittämätön yhteensattuma tällä palstalla. Puolisoni kuoli syöpään 16.2.2019 ja sairaalasta soitettiin minulle asiasta informoiden kyseisen päivän iltana suunnilleen klo 17.00.

Siinä makailin sohvalla surun murtamana itkien tunnin verran, ja sitten kun olin saanut itseni kokoon sen verran että jaksoin istahtaa tietokoneen äärelle ja päivitin tämän vauvapalstan etusivun. Heti ensimmäinen ketju, jonka otsikko osui silmiini oli tämä: Miksi ihmiset suree kuolemaa?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3394099/miksi-ihmiset-suree-kuolemaa?

Katsokaapa tuota päiväystä ja kellonaikaa. Olen ihan täysi ateisti, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta täytyy myöntää että tämä tapaus koetteli hieman käsityskyvyn rajoja.

Pahoittelut isäsi puolesta. En kuitenkaan näe tuossa mitään isompaa yhteensattumaa, jos 40 minuutin sisällä joku kirjoittaa ketjun niinkin universaalista aiheesta kuin kuolema. Ei tuo edes ollut kovin empaattisesti kirjoitettu surevaa kohtaan. Mielestäni sureminen on inhimillistä. 

Ei ollut näkyjä mutta tunsin kuoleman jälkeen pari viikkoa vahvasti, että läheiseni on henkisesti tuossa lähelläni hehkuen lämpöä ja välittämistä. 

Mä nään yleensä unta jostain läheisestä ja tiedän siinä unessa että tää henkilö on lähdössä seuraavaksi. Ja nää unet voi tulla vaikka vuotta ennen kuolemaa eli ihan hyvissä ajoin.

Viimeksi menehtyneen läheisen kohdalla näin unta jossa hän käveli sisään makuuhuoneeseeni iloisena ja hymyilevänä. Hän kuoli pari päivää tämän unen jälkeen rauhallisesti nukkuessaan, muistisairaana.

Välillä tuntuu niin kuin joku koskettaisi minua, välillä tunnen voimakastakin ilmavirtaa kasvoillani vaikka mistään seinistä ei pitäisi vetää, varsinkaan keskellä huonetta.

Kerran kävi niin että murehdin jotain elämääni liittyvää asiaa, en muista enää mikä se oli, mut olin aika maassa. Sitten kuulin pienen pamauksen ja huomasin et kirjahyllyssä yks kirja oli kaatunut. Menin nostamaan sen ja se oli edesmenneeltä mummoltani lahjaksi saamani kirja jossa oli sellaisia elämän eri tilanteisiin liittyviä runoja ja ajatelmia tai sellaisia. Mulle tuli silloin olo että mummo kävi kaatamassa sen kirjan koska halusi niiden runojen avulla lohduttaa.

Mä uskon kyllä henkimaailmaan. Oon tutustunut enkeleihin ja niitä vierailee luonani. Oikeastaan läheisten edesmenneiden vierailut on paljon harvinaisempia kuin näiden "opettaja"enkeleiden vai mitä nämä nyt onkaan. En tiedä miksi läheiset ei käy useammin, kai siihen on joku syy. Toisaalta olen yksityisyyttä ja omaa rauhaa arvostava ihminen :D Ja vaikka olen välillä tavallaan yhteydessä enkeleihin niin en silti vieläkään ymmärrä mistään mitään. Siis tästä elämästä ja sen tarkoituksesta.

Tarkoitatko läheisten tapaamista unissa juuri kun he ovat kuolleet? Hyvin lohduttavia jutteluita ja näkyjä ensimmäisten viikkojen /kuukausien aikana

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli erikoinen valoilmiö ja mietin, onko tämä nyt sellainen.

Ap

Voi hyvin olla. Millainen valoilmiö oli kyseessä?

Oon se joka tossa aikaisemmassa viestissä kirjoitteli enkeleistä ja aina kun ne tulee mun luo niin näen nopean valon välähdyksen tavallaan jostain takaani tai sivusilmällä. Siitä tiedän että joku on mun luona.

Yhden ainoan kerran on käynyt niin että pimeässä huoneessa kun olin vielä silmät auki sängyssä maaten, näin hitaasti leijuvia pieniä valopalloja huoneessani. Niitä oli kolme ja ne leijuivat samassa ryhmässä. Olivat tosi kirkkaita ja näin ne ehkä noin 4-5 sekunnin ajan. Sitten pelästyin niitä ihan älyttömästi ja ne katosi. Pelästyin siksi kun en ollut ennen sellaisia nähnyt ja mulle tuli niistä niin vahva tunne että joku on nyt mun kanssa tässä huoneessa. En tiedä kuka se oli, jos joku enkeli kokeili uutta lähestymistapaa :D Sen jälkeen en oo nähnyt valopalloja.

Vierailija kirjoitti:

Näin unta, jossa läheinen sanoi että hänellä on nyt hyvä olla. Ja tuntui aivan kuin joku olisi puristanut varpaasta. 

Jännä juttu. Sillä olin juuri tulossa kertomaan, että isänikin kåvi "hypistelemässä" varpaitani aamuyöllä, 2 päivää siitä, kun laitoimme isälle villasukat arkkuun.