Lue keskustelun säännöt.
Miksi vihaat työtäsi?
03.11.2024 |
Itse työskentelen terveyskeskuksessa ja on yksinkertaisesti alkanut vituttaa kiire ja se että kaikilla, sekä henkilökunnalla että asiakkailla on niin paljon ongelmia, joiden ratkomiseen resurssit ei riitä. Onneksi lopetan kuukauden päästä.
Kommentit (38)
En vihaa. Itse asiassa vaikuttaa ihan mukavalta paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole unelmatyössäni, koska kyseiset hommat ei tässä maassa työllistä kuin yrittäjää ja sellaiseksi en ryhdy. Joten.. kyllä, inhoan kaikkia töitäni, mitä olen tähänastisessa elämässäni tehnyt, myös nykyistäni. Kyse ei ole niinkään palkasta, vaan kaikesta siinä paikassa missä käyt palkan eteen. Olisi joskus mukavaa herätä kellon soimiseen rauhallisena, verkkaisena ja ensitöikseen mukavalla mielellä mutta samantien soimisesta prkleellinen äänetön kiehuminen, mikä jatkuu läpi (työ)päivän. Kiitos kysymisestä.
Vierailija kirjoitti:
On tullut kyllä mieleen. Kymmenen vuotta sitten suurin osa edes luki, kuunteli tunneilla ja yritti tehdä tehtäviään. Välitunneilla sai hätistää röökipaikalta väen pois ja tunneilla pelotella keuhkosyövällä. Nykyään en saa suurinta osaa edes lukemaan pidempiä tehtäviä. Joudun istumaan vieressä auttamassa vaikka kuinka monta. Joka välissä joutuu huomauttamaan kiroilusta. Nuuskavahdiksi en aio alkaa. Filosofian maisterina työtehtäviin kuuluva sähkötupakkakyttäys myös sisävälitunnilla wc-tilojen edessä alkaa olla sen verran mairitteleva urakehitys, että otan tuon kommentin ammattitaitoni ulosteenomaisuudesta ihan kiitollisena vapautuksena. Ehkä minäkin olen vain niin surkea muinaisjäännös, että parasta lopettaa koko työ tosiaan.
Jep! Kaikki vaan tapahtuu jostain syystä itsekseen ympärilläsi.
Korkeakoulutetun maisterin tehtävänähän ei ole olla vastuussa yhtään mistään, eikä vaikuttaa ympäristöönsä.
Minkähän takia oikein opiskelit, kun mielesi tekee ilmeisesti kuitenkin olla jonkinlainen kotirouva.
Koulun iltasiivooja.
Työpäivä alkaa kello 14.00, mutta usein en pääse tekemään mitään, kun luokat ovat varattuja. Joskus menee jopa kaksi tuntia että pääsen aloittamaan työt.
Toisinaan opettajat ovat jääneet vielä tekemään töitä luokkiin. Kaikki eivät edes tervehdi, kun menen siivoamaan. Kukaan ei yleensä väistä, jonka vuoksi pöytä ja sen ympäristö jää siivoamatta, silloin kun opettaja paikalla.
Toisinaan tehdään tarkastuksia ja minullekin on valitettu tyyliin " Luokkahuone 212, opettajan pöytä likainen ja pöydän alla roskaa". Uudelleen en rupea luokkia kiertämään, koska aika ei muutenkaan riitä. Varsinkin jos ensimmäiset tunnit on odotettu siivouskomerossa, että luokat vapautuu.
Oppilaat sotkevat tahallaan paikkoja. Tyyliin sylkevät joka paikkaan ja nuuskapusseja heitellään ties minne. Vessanpönttö tukitaan käsipaperilla ja tehdään tarpeet siihen päälle ja vedetään vessa. Vessa ei tietenkään vedä ja ne pökäleet lilluu siinä tukkeutuneessa pöntössä. Jos on rikkinäinen saippuateline/vessapaperiteline ne otettaan pois sieltä ja hajotetaan ja rikotaan ja levitetään ympäriinsä. Yleinen tapa on myös kastella käsipaperi ja tehdä siitä mytty ja heittää se kiinni kattoon.
Suurimmalla osalla opettajista on ihan hyvät käytöstavat, mutta omasta kohteesta löytyy muutama, joka oikein nyrpistää naamaa, kun kohtaa käytävällä. Missän tapauksessa näitä ihmisiä ei saa tervehtiä. (molemmat ovat naisia)
jne... vaikka ja mitä muuta. Siivousalalla käytännössä ihan kaikki on pask####. Ihan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle riittää ainutkertaisen elämäsi antamisesta korvaukseksi se, että pääset nousemaan Maslowin tarvehierarkian alimmille askelmille se on ok. Valtaosalle meistä ei riitä.
Koska sinulta puuttuu julkisen kupla-akkana suhteellisuudentaju kokonaan, niin kylmästi vaadit, että muut antaa sen ainutkertaisen elämänsä, jotta sulla on lämmintä, näet ja pääset lämpimään suihkuun.
Semmosta se on, kun on irtautunut todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stockmannilla asiakaspalvelussa ja kyllä kaikista pahinta oli ne k-pääasiakkaat. Sen lisäksi k-pääpäälliköt, varsinkin pikkupäälliköt oli pahimpia, työvuorot esmes iltavuorosta heti aamuun, pieni palkka ja se että talo ei joustanut yhtään jos tartti vapaata ja lisäksi aina ei saanut pitää edes lakisääteisiä taukoja. Onneksi irtisanouduin ja nyt menee hyvin.
En ole koskaan vihannut työtäni. Olen ollut R-Kioskilla, siivoamassa, kahviloissa ja muussa asiakaspalvelussa.
Yhdessä siivousfirmassa tosin oli munkin lehmänhermot pettää, kun iltavuorolainen ei koskaan tehnyt töitään kunnolla ja mulla meni omasta kuudesta tunnista tunti siihen, kun korjailin jälkiä. Jos ikinä mitään mainitsin "hei, et ollut ottanut ruokalan lattiaa ollenkaan ja erityisluokat oli siivoamatta" niin aina tuli joku syy, kuten "multa loppui kosteat mopit enkä jaksanut hakea siivouskomerosta lisää" jne jne. Tosi harvoin sanoin itse mitään suoraan hänelle, vaan laitoin viestin lähiesimiehelle. Asiakkaat onneksi ymmärsivät, että mulla on omatkin työtehtävät, vaikka tarvittaessa joustin niissä, jos oli jotain tärkeää jäänyt tekemättä iltavuorolta. Ei siis voi sanoa, että vihasin itse työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa työni on mukavaa. Se on juuri sitä, mistä olen kiinnostunut ja tein samasta aiheesta jo aikoinaan lopputyöni.
Vaan kun kaikkea on heikennetty vuosien saatossa. Töitä on enemmän, mutta pienemmällä palkalla ja huonommilla välineillä. Lisäksi moni asiakas on tärkeilevä idiootti. Tämä olisi kiva ammatti ilman asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle riittää ainutkertaisen elämäsi antamisesta korvaukseksi se, että pääset nousemaan Maslowin tarvehierarkian alimmille askelmille se on ok. Valtaosalle meistä ei riitä.
Koska sinulta puuttuu julkisen kupla-akkana suhteellisuudentaju kokonaan, niin kylmästi vaadit, että muut antaa sen ainutkertaisen elämänsä, jotta sulla on lämmintä, näet ja pääset lämpimään suihkuun.
Semmosta se on, kun on irtautunut todellisuudesta.
Mikäli Mukesh Amibani tuhlaisi tästä hetkestä lähtien miljoona dollaria per päivä, kestäisi 314 vuotta, että hän olisi varaton. Ja hän on vasta maailman 13. rikkain ihminen. Hänen kaltaistensa omaisuutensa on rakennettu sellaisten ihmisten toimesta, joiden suhteellisuuden tajun mukaan riittävä korvaus oman elämän antamisesta on katto pään päällä ja sähköt kämpässä. Me rakennamme oman elämämme sijasta heille omaisuutta niin yksilöinä kuin kokonaisina valtioinakin.
Me uskomme siihen, että oma valtio, itsenäisyys ja demokratia on maailman vahvimmat asiat ja sen takia olemalla ahkeria, me voimme saavuttaa palkinnon sitten hamassa tulevaisuudessa. Sitten kun. Todellisuudessa tuo ajatus on se millä tavalla meidät niin yksilöinä kuin valtioina omistetaan. Sotateollisuus on suurin teollisuuden haara ja käytännössä se omistaa kaikki valtiot, koska meille syötetyn vihollisajattelun myötä meidän on varauduttava muiden valtioiden muodostamiin uhkiin. Ja niin kauan kuin pidämme toisiamme uhkina, keskityme yhteistyön sijasta varustautumaan toisiamme vastaan. Samaan aikaan pieni joukko taustalla vetelee naruista ja sytytetään vaikka uusi sota jos se vaan tekee bisneksille hyvää.
Ja tämä on todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja. Koulurakennus on umpihomeessa, teineillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, kuuntelen päivästä toiseen kiroilua ja katselen nuuskamällejä lattioilla ja seinissä. Kukaan ei enää osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla, eikä sivistystä arvosta kukaan. Päivät ovat niin kiireisiä, etten edes ehtisi koskaan opettajainhuoneeseen kahville, enkä edes haluaisi viettää siellä aikaani, koska äänimaailma on siellä kuin kakofonia kanalauman keskellä, jossa on myös jatkuva kukkotappelu itseään täynnä olevien pätijöiden kesken. Joululomaa odotellessa.
Suurin osa luettelemistasi ongelmista on juuri sinun vastuulla.
Eikö ole tullut mieleen, että olet vaan melkoisen paska opettaja?
On tullut kyllä mieleen. Kymmenen vuotta sitten suurin osa edes luki, kuunteli t
Kaiken lisäksi tuo perseily on siirtynyt myös lukioon. Ennen lukiolaiset olivat fiksua porukkaa, mutta nykyään se on pelkkä yläkoulu vol. 2. Ehkä jossain eliittilukioissa on eri meininki. Täällä maataan pulpetissa huppu ja lippis päässä, kiroillaan, vapetetaan vessoissa, räplätään kännykkää tunneilla jne. Tarvitaan armeijallinen erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja lääkäreitä, että nuoriso selviää koulusta ja ylipäätänsä jaksaa herätä aamulla ja selvitä kouluun asti. On toki hienoa, että tukea on saatavilla, mutta diagnoosit ja tuen tarve on räjähtänyt käsiin viimeisen 20 vuoden aikana.
Pakkotahtiset työajat ja ihmiset.
Ihanaa lökötellä ja nukkua.
Voi olla vaikka kuinka kauan hiljaa iha iteksee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuloni ovat vain reilut 6000 euroa kuukaudessa, vaikka työskentelen joskus jopa kolmena päivänä viikossa. Onneksi työ on sentään helppoa ja mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiire, henkisesti raskas työ, ei mahdollista pitää työtilanteen takia lomia, ylityöt on normi ja niistä ei makseta. Muutamia mainitakseni. Työt valtiolla. N32
Täh? Luulin että tuo on jäänyt viime vuosituhannelle. Puhu asiasta luottamusmiehelle tai ilmoita työsuojelupiiriin. Joku varmaan osaa myös kaivaa esinn alasi TES: n. Jos minua alkaa työ rasittaa niin löysään tahtia. Työaika on varmaan määritelty? Ylityötä ei ole pakko tehdä. Perusjuttuja. Tuollaista työtä saakin vihata.
On kyllä välillä töihin lähtö harmittanut mutta ei itse työn takia vaan siksi että on lähdettävä aikaisin aamulla kesken unien. Onneksi ei enää tarvi. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli Mukesh Amibani tuhlaisi tästä hetkestä lähtien miljoona dollaria per päivä, kestäisi 314 vuotta, että hän olisi varaton. Ja hän on vasta maailman 13. rikkain ihminen. Hänen kaltaistensa omaisuutensa on rakennettu sellaisten ihmisten toimesta, joiden suhteellisuuden tajun mukaan riittävä korvaus oman elämän antamisesta on katto pään päällä ja sähköt kämpässä. Me rakennamme oman elämämme sijasta heille omaisuutta niin yksilöinä kuin kokonaisina valtioinakin.
Me uskomme siihen, että oma valtio, itsenäisyys ja demokratia on maailman vahvimmat asiat ja sen takia olemalla ahkeria, me voimme saavuttaa palkinnon sitten hamassa tulevaisuudessa. Sitten kun. Todellisuudessa tuo ajatus on se millä tavalla meidät niin yksilöinä kuin valtioina omistetaan. Sotateollisuus on suurin teollisuuden haara ja käytännössä se omistaa kaikki valtiot, koska meille syötetyn vihollisajattelun myötä meidän on varauduttava muiden valtioiden muodostamiin uhkiin. Ja niin kauan kuin pidämme toisiamme uhkina, keskityme yhteistyön sijasta varustautumaan toisiamme vastaan. Samaan aikaan pieni joukko taustalla vetelee naruista ja sytytetään vaikka uusi sota jos se vaan tekee bisneksille hyvää.
Ja tämä on todellisuus.
Rupesit sitten haaveilemaan kommunismista. Kannattaa tutustua holodomoriin, jossa kaltaisesi hyödyttömät vaatijat kuoli nälkään, kun yhteiskuntaa pyörittävät kulakit(Amibanit) laitettiin leirille.
Kannattaa katsoa sinne peiliin ja miettiä pitkään.
Et osaa juuri mitään hyödyllistä, etkä yhtään mitään arvokasta ja tämä on se todellisuus.
On jotenkin todella hankalaa käsittää miksi kukaan tekisi työtä jota vihaa. Työ on niin iso osa arkea ja persoonaa, että sen pitää olla kiinnostavaa, inspiroivaa ja nautittavaa. Muunlainen työ olisi kauhea kokemus.
Pitkä työmatka, paskat työajat, yksitoikkoinen työ ja ennen kaikkea ärsyttävät asiakkaat. Jotkut ovat suorastaan törkeitä ja ilkeilevät asiakaspalvelijalle ilman mitään syytä, vaikka parhaani mukaan yritän olla ystävällinen ja palvella niin hyvin kuin osaan. Toiset taas mm. Syöksyvät sisään vielä muutamaa minuuttia vaille sulkemisajan, vaikka tietävät etteivät ehdi ennen sulkemisaikaa ulos.
Kaikkein vittumaisimmat vielä hihkaisevat tyytyväisenä kassalla (kuten yksi rouva tänään), että "Huh, onneksi ehdin!". Tekisi mieli tokaista takaisin, että ikävä kyllä. Kun siinä kirjaimellisesti iloitsevat naamani edessä siitä, että mulla työpäivä venyy, enkä pääse kotiin silloin kun pitäisi. Yksi asiakas puolestaan tänään äyski ihan kuin syyllistävästi siitä, kun pulju oli eilen pyhäinpäivänä kiinni, että "piti tulla jo eilen, mutta kun te ette ollukkaan auki!". Ihan kuin yksityisyrityksillä olisi joku velvollisuus olla joka päivä auki.
Joskus aikoinaan kun olin isossa ruokakaupassa töissä niin samat ihmiset ryntäsivät aina n.minuutti ennen sulkemisaikaa sisään. Sen jälkeen kun oli porteista päästy niin luonnollisesti ei ollut enää mikään kiire, vaan shoppailua saattoi jatkaa jopa puoli tuntia vaikka sulkemista kuulutettiin moneen kertaan. Ylitöistä ei maksettu, joten päivät vaan venyivät ilman palkkaa. Sitä työtä vihasin kyllä tuosta ja monesta muustakin syystä todella paljon
Jos sinulle riittää ainutkertaisen elämäsi antamisesta korvaukseksi se, että pääset nousemaan Maslowin tarvehierarkian alimmille askelmille se on ok. Valtaosalle meistä ei riitä.