Miksi ihmiset muuttuu luonteeltaan/käytökseltään?

Jokainen meistä elää oman elämänsä. Edes saman perheen lapsilla ei ole käytössä samat vanhemmat. Ihmisen kuuluukin kasvaa ja kehittyä. Jos olet samanlainen kuin 10 tai 20 vuotta sitten niin on jäänyt kehitysvaiheita välistä 

No en minä ainakaan onneksi ajattele enää kuten kaksikymppisenä. Ihan hirveä ajatuskin, että mitään kehitystä ei olisi tapahtunut.

N 52

Osa kasvaa ihmisenä. Osa ei. Siitä omassa tahdissaan kasvaneesta tai kasvamatta jääneestä puolisosta ei välttämättä pidä laisinkaan. Elämänarvot voivat erota radikaalisti toisistaan ja on selvää, ettei se lupaa mitään hyvää yhteiselämälle.

Ei muutu. Sama meno vanhemmiten.

Ihmiset aivan oikeastikin muuttuvat elämänkokemusten mukana, voi tapahtua jopa huomattavia muutoksia. Jotkut taas muuttuvat siksi, että löytävät päihteet. Jotkut ihmiset, miehiä nyt lähinnä, ovat pohjimmiltaan ikäviä ja itsekkäitä tyyppejä ja sitoutumisen myötä vapautuvat olemasta vaivalloisesti hyviä tai edes siedettäviä versioita itsestään. Sitten on niitä ihmisiä, joille puoliso on kuminauha ja työmatkojen mahdollistaja, joka alkaa keski-iässä tuntua turhan köyhältä, silloin perhearvot haihtuvat mielestä ja suunnataan etsimään menestyneempää ja näyttävämpää, mahdollisesti lapsettomampaa uutta kumppania.

Valtaosalla ihmisistä ei ole hajuakaan, mitä ne omat arvot oikeasti on. Apinoidaan lähinnä muita ja toimitaan tavalla, jolla saa hyväksyntää. Sitten, kun tulee jotain parempaa eteen, ne arvot katoaa kuin pieru Saharaan. Heterot ovat suurin osa pohjimmiltaan  itsekkäitä narsisteja, joille niin parisuhde kuin lapset ovat vain välineitä oman egon pönkitykseen. 

Otsa-ohimolohkorappeuma

Ryhmä muistisairauksia

Tyypilliset oireet muun muassa persoonallisuuden ja tunteiden säätelyn muutoksia, kielellisiä vaikeuksia, arvostelukyvyn vaikeuksia

Alkaa yleensä 4070 vuoden iässä

Tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on haastavaa

Hoito keskittyy oireiden lieventämiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen

Vierailija kirjoitti:

Otsa-ohimolohkorappeuma

Ryhmä muistisairauksia

Tyypilliset oireet muun muassa persoonallisuuden ja tunteiden säätelyn muutoksia, kielellisiä vaikeuksia, arvostelukyvyn vaikeuksia

Alkaa yleensä 4070 vuoden iässä

Tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on haastavaa

Hoito keskittyy oireiden lieventämiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen

Tuossakin tunnistamista vaikeuttaa se, että mikä kuuluu menopaussiin ja mikä on muistisairautta, kun menopaussiin kuuluu myös muistitoimintojen vaikeudet ja puheen tuottamisen vaikeus sekä sanojen unohtaminen.

Ihmiset muuttuvat ikääntyessään eikä yhteistä välttämättä enää ole. Myös ihmissuhteiden vanhoista tavoista ja rooleista on vaikea päästä eroon. Pidämme kiinni siitä, mihin olemme tottuneet. Ajan myötä tiedämme toistemme huonot puolet liian hyvin. Pariskunnalla olisi hyvä olla joku periaatteellinen elämäntapa, kuten uskonto tai muu yhdistävä aate, vaikka vertaistuki tms jolloin olisi helpompi ymmärtää, että kaikkien elämä on arkea ja aidan takana voi piillä paljon vakavampia ongelmia kuin kotona. Että oma kotielämä on varsin ok ja puoliso on oikea valinta. Pahempia riivinrautoja on oikeasti vaanimassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aivan oikeastikin muuttuvat elämänkokemusten mukana, voi tapahtua jopa huomattavia muutoksia. Jotkut taas muuttuvat siksi, että löytävät päihteet. Jotkut ihmiset, miehiä nyt lähinnä, ovat pohjimmiltaan ikäviä ja itsekkäitä tyyppejä ja sitoutumisen myötä vapautuvat olemasta vaivalloisesti hyviä tai edes siedettäviä versioita itsestään. Sitten on niitä ihmisiä, joille puoliso on kuminauha ja työmatkojen mahdollistaja, joka alkaa keski-iässä tuntua turhan köyhältä, silloin perhearvot haihtuvat mielestä ja suunnataan etsimään menestyneempää ja näyttävämpää, mahdollisesti lapsettomampaa uutta kumppania.

Eli tuo ihminen on itsekäs ja hyödyntää vain toista ihmistä oman hyvinvoinnin saamiseksi. Ei kyse ole silloin mistää oikeasta aidosta rakkaudesta vaan ainostaan itsekkäästä omien tarpeiden täyttämisestä. Tajuaako juuri kukaan ihminen mitä se rakkaus oikeasti on? Ei se ole sitä, että ajattelee vain kokoajan itseään ja omia tarpeitaan vaan se on iloa ja kiitollisuutta siitä toisesta ihmisestä siitä mitä hän on, että on saanut sen ihmisen elämäänsä ja vierelleen ja saa tehdä myös omalta osaltaan hänet onnelliseksi.  Tuollaiset "erilleen kasvajat"  ajattelevat elämän jo lähtökohtaisesti vain omasta näkökulmastaan ja omista tarpeistaan, eikä kykene näkemään elämässä/maailmassa koskaan mitään muuta kuin oman napansa. Näin minä asian koen.

Elämäntapahtumat, kriisit yleensä muokkaavat ihmisiä. Itse en ole enää sama ihminen lapseni kuoleman jälkeen. En ole parempi, en huonompi, mutta erilainen olen.

Jos haluaa koko paketin, lapset, uran ja kodin, pitää valita tietynlainen kumppani. Voi olla, että omaa käytöstä ja koko asennetta joutuu muuttamaan sen takia. Olemaan vuosia ja vuosikymmeniä hiljaa ja taipumaan eri asioihin, vaikka vituttaa, eikä kaikki tosiaankaan RIITÄ, vaikka toiselle sanoo niin.

Muutos saattaa siis olla paluu juurille, siihen mitä on aina ollutkin. Vanhana ei jaksa enää leikkiä kulissia.

Unohdit mainita, että se on myös aina parisuhteen nainen.

Oletko siis sitä mieltä että PITÄÄ JÄÄDÄ epätyydyttäviin ihmissuhteisiin, sama se kumpi on kasvanut ja muuttunut henkisesti ja vielä useampi fyysisestikin?

Saako puolison jättää jos se lihoaa? Jos ystävä sairastuu vakavasti, saako jättää? Jos tädistä tulee setä, saako jättää? Jos veljestä tulee persu ja sinä olet vihervasemmistolainen, saako tiet erota?

Vai pitääkö jäädä hammasta purren yhteen, kun on aina oltu?

Kuka sen saa päättää kumman versio on oikea?

Hyvää pohdintaa Ap:llä ja olen samaa mieltä.

Varsinkin joillakin miehillä voi keski-iässä tulla paniikki, kun he tajuavat vuosia olevan todennäköisesti vähemmän edessä kuin takana ja keski-ikäisen puolison katsominen muistuttaa omasta keski-iästä. Nuorempi kumppani ehkä auttaa osittain unohtamaan oman iän, ainakin joksikin aikaa.

Parempi olisi yrittää pitää huolta kommunikoinnista ja yhteydestä puolison kanssa  ajoissa, ettei erilleen kasvamista tapahtuisi. Mutta helpommin sanottu kuin tehty ruuhkavuosissa, ura- ym. paineiden keskellä.

Siis ihmetteleekö ap oikeasti sitä, että ihminen ei pysy vuosikymmeniä täsmälleen samanlaisena? Miten se olisi edes mahdollista, väistämättähän eletyn elämän kokemukset muovaa ihmistä. Ei kai kukaan ole vaikka viisikymppisenä samanlainen kuin kaksikymppisenä? 

Vierailija kirjoitti:

Unohdit mainita, että se on myös aina parisuhteen nainen.

Todellako? Miehet eivät varsinkin usein keski-ikäisinä lähde nuoremman matkaan?

Ihminen voi myös katkeroitua ja kyynistyä koettuaan elämässä pettymyksiä, jos hän ei ole osannut tai pystynyt niitä käsittelemään. Työelämä,  ihmissuhteet tai terveydelliset tekijät mm. ovat voineet koetella kestokykyä: "Tätäkö tämä elämä vain olikin." Siihen joku voi lähteä etsimään ratkaisua eri tavoin, jollekin tämä "keino" on kumppanin vaihtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa koko paketin, lapset, uran ja kodin, pitää valita tietynlainen kumppani. Voi olla, että omaa käytöstä ja koko asennetta joutuu muuttamaan sen takia. Olemaan vuosia ja vuosikymmeniä hiljaa ja taipumaan eri asioihin, vaikka vituttaa, eikä kaikki tosiaankaan RIITÄ, vaikka toiselle sanoo niin.

Muutos saattaa siis olla paluu juurille, siihen mitä on aina ollutkin. Vanhana ei jaksa enää leikkiä kulissia.

Miksi ihmeessä elää kulissia? Eikö ihmisellä ole rohkeutta olla oma itsensä? Kuvailemassa tapauksessasi "rakkaus" on vain omien tarpeiden täyttämistä ja toisen ihmisen hyödyntämistä. Olen kuvitellut, että on ollut vain huono onnea elämässä törmätä suurimmaksi osaksi kuvailemasi kaltaisiin ihmisiin, mutta onko se todellakin suurimman osan tyyli elää elämänsä, toisia ihmisiä hyödyntäen?!  Tämä kertoisi siitä, että pohdintani on oikea, valtaosa ihmisistä on itsekkäitä ja ahneita myös parisuhteessa ja ihmissuhteissa yleisesti ottaen. ap.

Ihan luonnollista. Ajatukset, asenteet, käytös, mielenkiinnon kohteet, ym. muuttuu iän ja eletyn elämän myötä. Tietenkään muutos ei aina ole positiivinen tai kaikkien mieleen.

Itse jos olisin vielä samanlainen ovimatto kuin parikymppisenä niin omg.