Miten kauan meni erosta kun löytyi uusi kumppani

Up

Puolisen tuntia.

Vuorokausi.

Oli jo valmiina...en tippunut tyhjän päälle..

Mies niin sekaisin, että piti hankkia toinen nainen 'päällekkäin' suhteeseen. Ensimmäistä saattoi kosia jokusen kk kuluttua mutta selvä että siitä rukkaset. Toisen kosimiseen on sitten kait kulunut vuosia. Varmaan makeeta naida kahta naista päällekkäin vaikka toista vain fantasioissa sen toisen päälle kun tämä alla tai jossain. Kahden p-n tarinasta ei hyvä seuraa miehelle: voi olla yhtä vain yhden kanssa!

Jätetyllä läheisriippuvais-exällä meni muutama päivä, oli jo uusi valmiiksi katsottuna. Itse kohta vuoden ollut sinkkuna, mikäs kiire tässä.

Siinä on semmonen jännä juttu, että sitä uutta suhdetta kaipaa eniten heti eron jälkeen. Ensimmäinen puoli vuotta tuntuu että pitäisi olla joku, sitten sitä yrittää seurustella, huomaa että ei hitto täähän olikin tämmöstä,,, ja pikkuhiljaa alkaa miettimään että josko muuten oliskin ihan ittekseen. 

En ole ihastuvaa laatua. Hyvin harvoin näkee mitään mihin haluaisi edes tutustua. 

Mulla on mennyt tällä hetkellä 15v.

Heti se tuli vastaan kun aloin käydä ihmisten ilmoilla. Kuuteen vuoteen ei huvittanut käydä. 

N 59

Vierailija kirjoitti:

Siinä on semmonen jännä juttu, että sitä uutta suhdetta kaipaa eniten heti eron jälkeen. Ensimmäinen puoli vuotta tuntuu että pitäisi olla joku, sitten sitä yrittää seurustella, huomaa että ei hitto täähän olikin tämmöstä,,, ja pikkuhiljaa alkaa miettimään että josko muuten oliskin ihan ittekseen. 

Se on rutiini mitä kaipaa, ei toinen ihminen. Sama on ihmisillä kun pitää lopettaa psyykelääkitys, ei se ole se lääke vaan rutiini sen lääkkeen ottamisessa ja sen ympärillä.

Erosta noin 28 vuotta. Uutta ei vain näy eikä kuulu.

Eipä ole edes etsitty saati haluttu.  Yksi kerta riitti.  Tarjokkaita aikoinaan oli, ei enää niin usein.  Haukkumisia on sadellut kun en ole kiinnostunut,.   Opin kerrasta ja aloin elää omannäköistäni vapaata elämää jota en vaihtaisi  vuorelliseen kultaa.

Kyllä naisen on parasta olla yksin!

Kymmenen vuotta. Oli välissä kaksi noin kahden vuoden juttua, mutta ensimmäisestä tiesin heti, että niin vaikeaan perhekuvioon en lähde ja kerroin tämän heti miehellekin. Oli siis laastarisuhde. Toisesta luulin tulevan kunnon suhteen, mutta ei tullutkaan. Nyt olen ollut avoliitossa seitsemän vuotta, ja tämä lienee loppuelämän suhde. On tässäkin haasteensa miehen nepsylapsen takia, joka asuu meillä joka toinen viikko. On jo 20-vuotias, mutta vielä aika lapsi. 

Erosta +10 vuotta, uutta en ota enää.

20 vuotta.

Suht nopeasti niitä uusia kumppaneita löytyi heti eron jälkeen, mutta eiväthän ne kestäneet, kun vastapuoletkin oli aina niitä juuri eronneita. Alkuhuumaan vain rakastuivat. Itse olen yhden naisen mies ja rakastan eniten sitä vakautta ja turvallisuutta alkuhuuman jälkeen. Sellaista en ole vielä löytänyt kymmenenkään vuoden jälkeen ja enää ei löydy edes niitä alkuhuumaa etsiviä, koska omasta erosta on jo niin kauan ja sehän tarkoittaa naisille, että minussa on jotain vikaa, kun en kelpaa kenellekään. No, se vika on se tylsyys ja turvallisuushakuisuus. Luottamus ja tasainen arki on kaikki kaikessa. Ehkä olisin jollekin kelvannut kumppaniksikin, mutta ei minullekaan kelpaa "kuhan vaan joku", vaan seksuaalista vetoa pitää olla sopivuuden lisäksi.

Yli 10 vuotta on jo kulunut erosta ja edelleenkään ei ole uutta kumppania.

En ole kyllä etsinytkään ja kukaan ei ole tullut kotoa hakemaan. 

6kk vissiin.. nyt 5kk etäsuhteessa

Kolme vuotta, tosin siitä kun aloin sitten varsinaisesti etsiä uutta kumppania löytyi kuukaudessa. Nyt oltu 10v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Siinä on semmonen jännä juttu, että sitä uutta suhdetta kaipaa eniten heti eron jälkeen. Ensimmäinen puoli vuotta tuntuu että pitäisi olla joku, sitten sitä yrittää seurustella, huomaa että ei hitto täähän olikin tämmöstä,,, ja pikkuhiljaa alkaa miettimään että josko muuten oliskin ihan ittekseen. 

Tuollaiset laastarin etsijät on ihan karmeaa porukkaa, todellakin kannattaisi olla itsekseen niin kauan ettei epätoivoisesti etsi ketään